Auto tuli hakemaan minut kahdeksalta ja matkaan meni vajaa 50minuttia.
Matkalla kävin mielenkiintoista keskustelua kuljettajan kanssa joka oli Etelä-Afrikasta.
Kertoi olleensa kotimaassaan töissä hotellissa, jonne sijoittui ruotsalaisia rakennusinsinöörejä jotka mukana jossain projektissa. 120 insinööristä 100 oli ottanut naisen mukaan Ruotsiin ja seuraavastakin samansuuruisesta ryhmästä 80 oli tehnyt samoin.
Olivat kertoneet ettei pohjoismaiset naiset tee mitään, miehet saavat tehdä kaiken :-)
Kuljettaja kyseli onko tilanne tosiaan niin?
Lentokentällä kirjasin matkalaukun ja putkilaukun ruumaan ja pidin kameralaukun läppäreineen käsimatkatavarana.
Lennon lähtöön oli vielä pari tuntia. Päätin kävellä lähtöportille saakka, jossa voisi olla rauhallisempaa kirjoitella blogia.
Portilla yksi rouva kävi läpi työasioita matkapuhelimessa. Myöhemmin alkoi kertomaan siskonsa henkilökohtaisesta vararikosta isoäidilleen, päätin siirtyä toiseen paikkaan.
En halunnut kuulla sitä selkäänpuukotusta.
Kännykänkäytöstä yleisillä paikoilla täällä ollaan paljon "suvaitsemattomampia" kuin Suomessa. Monissa ravintoloissa on matkapuhelinten käyttö "kielletty". Erään rouvan kännykkä alkoi soimaan San Franciscolaisessa raitiovaunussa, hän pyysi kanssamatkustajilta anteeksi?
US Airways Expressin Dash-8 oli aika loppuunkäytetyn oloinen sisätiloiltaan.Jätin kameralaukkuni kenttähenkilökunnan hoteisiin erityishuomautuksella herkästä sisällöstä. Eipä viesti mennyt tietenkään perille välilaskun toisessa päässä jossa näin laukkuani retuutettavan, kaikki kuitenkin kunnossa.
Tämä oli ainoa lento, jossa minulla oli välilasku koneenvaihdolla. Lento kulki New Yorkin La Guardianin kentän kautta. Positiivisena yllätyksenä kone kulki aivan Manhattanin yli, jolloin sain pari melko kelpo kuvaa siitä. Olisi pitänyt huhuilla pilotille että kallistaisi konetta niin olisin saanut vielä parempia kuvia... niin ja ikkuna oli aika naarmuinen, olisivat sen vaihtaneet samalla.
Manhattanin eteläkärkeä, East River, Brooklyn- ja Manhattan sillat.
Empire State Building lentokoneesta kuvattuna.Välilaskun kesto oli vajaa tunti ja onneksi jatkolento lähti samasta terminaalinsiivestä.
Matka jatkui suihkukoneella kohti Buffaloa. Jätin tälläkin kertaa kameralaukkuni erikseen sijoitettavaksi tavaratilaan matkustamon pienten säilytystilojen vuoksi.
Paikallani istui joku ukko, mutta istuin sitten viereiseen penkkiin. Edessä alkoi jonkinmoinen paikkasoppa ja lentoemäntä tuli kysymään minultakin antoivatko tosiaan minulle tämän paikan kun se on vialla?
Vasta silloin kiinnitin huomiota suuriin "Do not occupy" merkkeihin. Samalla kysyi paikallani istuvalta mieheltä hänen lippuaan. Herra istui kokonaan väärällä rivillä ja eri puolella konettakin, oli tainneet silmälasit jäädä kotiin.
US Airways Expressin Bombardier CRJ-200.
Hämmentyneeltä turistilta saattaa jäädä kämmenenkokoiset kieltomerkit näkemättä.Matkalla Buffaloon näkyi koneesta suuri tuulipuisto, jossa varsin paljon tuulivoimaloita, lopetin laskemisen sadan jälkeen.
Olin suorastaan yllättynyt, kuinka vähän näin aurinkopaneeleita kuumissa Arizonan ja Kalifornian osavaltioissa. Radiossa mainostivat nyt kovasti aurinkopaneeleita perusteena energia omavaraisuus ja valtion tuki omakotitaloasujille aurinkopaneeli hankkeissa.
Buffalon lentokenttä oli varsin hiljainen, vain yksi kone oli terminaalilla meidän lisäksemme.
Matkatavarat tulivat varsin nopeasti.
Kävin infotiskiltä kyselemässä kuinka pääsen kaupunkiin ja myöhemmin Niagaran putouksille.
Kertoi millä bussilla pääsee kaupunkiin ja kiireinen matkailija olisi voinut ottaa suoraan bussin myös putouksille. Pyysi käymään Buffalon keskustassa olevassa turisti-infossa lisätietoja varten yhteyksistä Buffalon ja Niagaran putousten välillä.
Luonnollisesti bussi Buffalon keskustaan oli juuri lähtenyt ja seuraavan lähtöön tunti.
Hinta olisi ollut vain $2,5 mutta päätin kuitenkin mennä taksilla odottelun sijaan, hinta $50.
