Kleine-Brogel Spottersday

Koko Belgian välipysähdyksen kantavana ajatuksena oli käydä vierailemassa erityisessä lentokoneiden kuvaustapahtumassa "spottersdayssa", joka järjestettiin NATOn harjoituksen yhteydessä. Osallistujina on laivueita, joiden tunnuksena on tiikeri. Sveitsihän ei kuulu NATOon, mutta osallistuvia koneita oli myös heiltä.
Spesiaalia spesaalimman tapahtumasta tekee se, että osallistuvien laivueiden koneista yleensä ainakin yhdessä on erikoismaalaus normaalin maalauskuvion sijaan.
Myös Sanicolen lentonäytös järjestetään saman "pitkän viikonlopun" aikana sunnuntaina, joten sain pari lentonäytöstä yhdellä visiitillä.
Yritin ostaa liput etukäteen näytökseen, jolloin olisi päässyt seuraamaan myös Sanicolen näytöksen harjoituksia lauantaina, mutta verkkomyymälä ei tuntenut suomea!

Vaikka auto oli jo parkissa odottamassa perjantai aamuna, lähtö viivästyi kaikennäköisen pakkailun vuoksi. Aamiainen Ibiksessä maksoi 14 törkeää euroa, mutta tuumin sen kuitenkin kannattavan, koska tuskin päivänaikana ehtii kuitenkaan syömään ja niinhän siinä sitten kävikin.

Matkalla oli vielä pahemmanlaatuinen ruuhka, joten pääsin jo täydelle kentänlaidalle vasta 10:30. Keski-Euroopassa lentokoneiden kuvaaminen ei ole niin harvinainen harrastus kuin suomessa, joten yleisöä riittää. Tosi bongarin näemmä tunnistaa tikkaista, jotka valitettavasti jostain syystä pitää pystyttää eturiviin, vaikka onkin jo muita päätä pitempi. Toisen katsomon päässä oli "tikasvapaa" alue, jonka periaatteesta oli näemmä hieman livetty.
Kuvausalue oli jaettu hyvin kahteen osioon rullaustien molemmin puolin, jolloin koneiden kuvaamisalue laajeni entisestään. Toiseen katsomoon päästäkseen piti kulkea rullaustien yli, mutta siinä oli järjestysmiehet, jotka katkaisivat kulkemisen kun koneita tuli. Ei varmaankaan edes tarvitse mainita, että aita oli vain vajaan metrin korkuinen, jolloin kuvaaminen onnistui hyvin (Ihmettelin tätä kovasti Malmin näytöksessä kun katsojat erotettiin parimetrisellä verkkoaidalla koneista!).
Löysin oman kuvauskoloni puolenpäivän maissa, josta sain hyvin kuvattua rullaavia koneita. Laskeutuvat koneet oli liian kaukana 300mm zoom-putkelleni.

Poistuessa oli tietenkin ruuhkaa, mutta navigaattori näytti opastavan aika suoraa tietä Genk:iin kaupunkiin josta olin etukäteen varannut huoneen. Nauru kyllä pääsi, kun kuunteli navigaattorin ajo-ohjeita, täällä nimittäin rakastetaan liikenneympyröitä tai siis kiertoliittymiä kuten niitä nykyään kutsutaan. Ohjeet oli kiertoliittymää toisensa perään.
Navigaattori halusi ohjata ajamaan "vain bussilla" portti systeemin läpi, mutta pikku kiertelyn ja ohiajon jälkeen järjestelmä löysi uuden reitin.
Hotelli olikin ihan keskustassa, keskusaukio oli muutaman askeleen päässä.

Kävin syömässä parin muun suomalaisen lentokonebongarin kanssa, jotka kävivät samassa näytöksessä. Olimme sopineet tapaamisen etukäteen.
Ohessa vielä muutama kuva näytöksestä.

Kissaihmisenä Leena taitaa pitää erityisesti sivuvakaajan silmämaalauksesta.

Ranskalainen Rafale, lisäpolttoaine tankissa lyhenne "NATO Tiger meet 2009"

Iltapäivästä harjoituksesta palaavien koneiden seassa oli myös hieman vanhempaa kalustoa, Mustang P-51.
Sanicolen lentonäytöksen koneet on sijoitettuna Kleine-Brogeliin.

Tsekin ilmavoimat osallistui harjoitukseen MIL Mi-24 helikoptereilla.

Sveitsin ilmavoimien Hornetit koittaa näyttää hauiksia.

Myös yleisö oli riehaantunut tiikerimaalauksiin... vai miten tämä raidoitus pitäisi ymmärtää ;-)

Lisää kuviani näytöksestä löytyy täältä

Bryssel 16.-17.syyskuuta

Bryssel toivotti minut tervetulleeksi tympeällä harmaudella, joka torstaina muuttui lähes pilvettömältä taivaalta paistavaksi auringoksi, seuraukset varmaan arvaatte, olen otsalohkosta pikku possun punainen.

Kovat oli suunnitelmat tuossa edellisessä viestissä, siis ajallisesti.
En päässytkään, tai siis en viitsinyt jäädä odottamaan ilmaista bussikuljetusta lentokentältä hotellille (olisi täytynyt odottaa 40min), vaan hyppäsin taksiin ja suhasin sillä perille (13eur).
Kuskina oli jonkin sortin kyläpoliisi, joka jaksoi vilkutella muille valoja ja tuhahdella. Itse kyllä ajeli 70km/h alueella 120 lasissa ja puikkasi sulkuviivan yli moottoritien liittymässä. Vaistomaisesti kiristelin turvavyötä, kun lähestyimme hyvää vauhtia tietyömaa aluetta.

Lähdin illalla hotellilta bussilla lentokentälle (10min), josta vaihdoin junaan (meno-paluu lippu 6eur) ja suuntasin Gare Centaralille (25min). Ilman karttaa on hankala suunnistaa ja totesinkin, että olisin voinut jäädä pois jo Gare Du Nordilla, josta raitiovaunu numero 4 ajelee Belgian tunnetuimman(?) nähtävyyden Atomiumin tietämille. Paluumatkalla hyppäsinkin pois jo Gare Du Nordilla todetakseni, että illalliseni sinä iltana on joko Selectan automaatista saatavat kylmät naposteltavat, taikka Quick hampurilaisketjun antimet, päädyin jälkimmäiseen.
Ajelin siis Atomiumille raitiovaunu 4:lla Esplanade päätepysäkille saakka. Pakko myöntää, että hieman arvelutti lähteä kulkemaan pimeän jo tultua, mutta kuka nyt hyvin valaistussa puistossa jääkaappipakastimen kokoista (luulenko itsestäni liikoja?) rupeaa ryöstämään ( KOP KOP, jos et jaksa lukea kaikkea, tähän liittyvää mielenkiintoista asiaa löytyy toiseksi viimeisestä kappaleesta!)?

Atomium iltavalaistuksessa ei ollutkaan ihan sitä mitä kuvittelin, siinä oli nimittäin jotkut kumman vilkkuvat valot! Ihan hyvältä näytti, mutta tavallisten kuvien otosta ei tullut oikein mitään. Palasinkin torstai aamusta takaisin Atomiumille ottamaan kuvia ja samalla etsimään muutaman geokätkön.




Matkalla huomasin upeita kraffiteja De Wand pysäkillä. Torstaina Atomiumille palatessa vierähti pitempikin tovi videoidessa ja kuvatessa niitä. Myös geokätköt kävelyttivät jonkin tovin ja kaupungin keskustaan palasinkin vasta kahden jälkeen iltapäivällä.

Keksin torstai aamulla lähtiessä pyytää lentokentän turisti-infosta kaupungin- ja linjakartaston. Poistuessani raitiovaunusta keskustassa Boursen pysäkillä, totesin kaupungin kartan kadonneen ja linjakartan olevan hyödytön suunnistuksessa. Jonkin aikaa kuljettuani tuli metroasema vastaan, jolloin paikallistin Belgian kolmanneksi kuuluisamman nähtävyyden suunnan ( ai tsori hei, en tiedä kuinka formularadat tähän minun luokitukseen lasketaan ;.-)Grand Place on Unescon suojelukohde ja ihan syystä. Nyt näkymiä hieman peitti tyhjät myyntiteltat aukiolla. Yksi torin laidalla olevista taloista kuuluu Panimokillalle. Talon alakerrassa oli mielestäni aika huono olutmuseo. kuuden eur sisäänpääsymaksuun sisältyi 2,5dl (täällä se tarkoittaa pientä tuoppia) olut.
Käväisin vielä moikkaamassa Manneken Pisiä, joka edelleen imee ihmisiä luokseen magneetin tavoin. Koitin löytää myös kilpailevan patsaan Janneken pisin huonolla menestyksellä.

Circus de Beer ravintola ei ollut auki käydessäni ovella, ravintola on suljettu klo 14.30-18. Myöskin lähitienoon ravintolat pizzerioita lukuun ottamatta olivat kiinni, joten poikkesin odottelemaan läheiselle aukiolle paljon kehutun olutravintolan aukeamista.
Circus de Beerin sisustus ei mielestäni ole kummoinen, mutta se olut valikoima! Voin uskoa että tämä on olutharrastajien taivas!

Olin jo palaamassa lentokenttä hotellille, kun ikävä välikohtaus sattui kohdalle. Odotellessani Gare Centralilla junan saapumista ajattelin tehdä pikku videon vaikkapa YouTubea silmällä pitäen. Menin hieman edemmäksi ihmismassasta, joka tukkii lähes jokaisella asemalla portaikon alapään edustan. Kuvasin Gare Centralin kylttiä kameralaukun ollessa edessäni lattialla ja vieressä ostamani puolentoistalitran vesipullo.
Viereiselle raiteelle saapui kovaääninen veturi ja hetken kuluttua alta kolmekymppinen jätkä yritti sanoa minulle jotain parin metrin päästä. En kuullut mitään, mutta viittoi jalkoihini ja katsoinkin oliko vesipullo jotenkin vioittunut vai mitä. En ymmärtänyt mitä se siinä selittää ja kiitin englanniksi jotta pääsisin hänestä eroon, olihan minulla juuri tärkeämpääkin tekemistä:-) Kaveri vain jatkoi ja käännyin taas katsomaan, jotain paskaa oli lahkeessani takapuolella. Tuumaillessani ettei minulla ole mitään millä tuon saisin puhtaaksi, toisesta suunnasta tuleva nuori nainen alkoi huutamaan jotain. Katsoin samaan suuntaan mihin hän huutaa ja kappas, kameralaukkuni oli siirtynyt puolitoista metriä vasemmalle! Toinen pohjoisafrikkalainen jätkä hiippailee pois paikalta muina miehiä! Siis ikivanha huijauskikka!
Ensimmäinen jätkä siinä vain nosteli olkapäitään, muttei toinenkaan hatkoja ottanut, kommentoi vain jotain naiselle ja jäivät sen jäkeen lorvimaan asemalle. Kävin kiittämässä naista. SE OLI jo LÄHELLÄ.

Kävin illan päätteeksi hakemassa valmiiksi varaamani auton lentokentältä.
Hotellilla nettiyhteys toimi wlan kautta jota Orange France ylläpitää, ostin palvelusta aikaa ja pirauttelin Skypellä Leenalle. Kyllä maailma on käynyt pieneksi.

T-6h

Lähtö matkalle on tänään klo 15.30. Kamera- ja matkalaukku on aika valmiiksi pakattu. Aika painavaksi tuli tuo matkalaukku, joten sieltä voinee poistaa joitain vaatteita, kai niitä saa ostettua periltäkin (ja oletettavasti kokoja löytyy myös minulle :-)
Tutkiskelen netistä Brysselin olut tarjontaa, siitäkin voi tehdä kulttuurimatkailua ;-)
Huomenna voisi mennä käymään Cantillonin panimomuseossa ja tänään illalla voisi matkakohteena olla Bier Circus Atomiumin iltakuvaus keikan jälkeen.

Viime päivinä ollut ainakin täällä Helsingissä erinomaiset kelit, mutta kappas että juuri alkoi pahemmanlaatuinen vesisade, nytkö ne syyssateet alkoivat?
Adios!

Lippuvarauksia

En ole uskaltautunut ostamaan hirveästi pääsylippuja etukäteen, jos vaikka sikainfluenssa iskee. Vakuutuksen kyllä pitäisi kattaa tällaiset ongelmat.

Kun sain suullisen lupauksen vuorotteluvapaasta, uskalsin ostaa konserttiliput U2:n Houstonin keikalle ja Metallicaa Buffaloon. Metallican muut mahdolliset kohtaamiskaupungit oli jo loppuunmyyty ja Buffalostakin sain paikan hattuhyllyltä. Liput ovat "will call" eli ... haetaan myyntipisteestä valmiiksi maksetut liput.

Miramarin lentonäytös on ilmainen, mutta katsomopaikat ovat maksullisia. Lauantaille ostin jonkun sortin aitio- (johon sisältyy juomatarjoilu) ja sunnuntaille normaalin katsomopaikan.

NASAn Houstonin keskukseen olisin ostanut "Level 9" lipun, jolla pääsee tutustumaan lähemmin paikan toimintaan, mutta nettikauppa ei ole toiminut. Kiertokäynnille mahtuu vain 12 ihmistä päivässä.

Edwardsin lentotukikohdan (Los Angelesista koilliseen) kiertokäynnille vaadittiin ennakkoilmoittautuminen jonka pystyi tekemään myös netin välityksellä. Passin numero ja muut normaalit yhteystiedot piti ilmoittaa valmiiksi. Tukikohdan sisältä löytyy Ilmavoimien koelentokeskuksen museo ja NASAn Drydenin lentotutkimus keskus (Dryden Flight Research Center).
Bonuksena lauantaina avaruussukkula laskeutui normaalin Floridan laskeutumispaikan myrskyjen vuoksi Edwardsiin. Joutuvat kuskaamaan sukkulan koko mantereen halki rekan... tai varmaan jonkun vähän isomman laitteen kyydissä. Saas nähdä jos näkisin vilahduksen sukkulasta.

Perjantaina ostin liput lauttayhtiöltä Vapaudenpatsaalle ja Ellis Islandille jossa siirtolaismuseo. Nythän on mahdollisuus päästä vierailemaan myös vapaudenpatsaan kruunussa, mutta ensimmäiset vapaat ajat olisi ollut lähes kolmen kuukauden päähän joulukuun 2.päivälle.

Majoitusvarauksia

Olen tehnyt hotellivaraukset parille ensimmäiselle viikolle valmiiksi, koska tiedän suht koht tarkkaan, missä aion liikuskella.

Matka alkaa keskiviikkona 16. syyskuuta lennolla Brysseliin. Kaksi ensimmäistä yötä varasin Ibis-hotellista lentokentän lähistöltä. Käyn noutamassa auton 17.pvä illalla lentokentältä.
Perjantaiaamusta 18.pvä jatkan matkaa autolla koilliseen Kleine-Brogeliin, jossa lentokonebongareille tapahtuma, joka ei kuitenkaan ole perinteinen lentonäytös.
Hotellin varasin läheisestä Genkin pikkukaupungista.
Lauantaille en ole vielä ajatellut ohjelmaa. Saatan lähteä etsimään geokätköjä lähistöltä.

Sunnuntaina käyn Sanicolen lentonäytöksessä ja illaksi palautan auton Brysselin lentokentälle, maanantaina vuorossa suora lento New Yorkiin.

New Yorkissa pihistelin majoituksessa sen verran, että suihku sai olla erikseen.
Hotelli sijaitsee Midtownissa lähellä Grand Centralin asemaa.

Matka jatkuu 28.syyskuuta kohti Grand Canyonia. Lento on Phoenixiin josta vuokraan auton. Olisi ollut mahdollisuus jatkolentoon vielä lähemmäksi Grand Canyonia Flagstaffiin, mutta pohdiskelin pääseväni perille autolla nopeammin ilman jatkolennon odottelua. Varasin hotellin Williamsin kaupungista pariksi yöksi ja Flagstaffista kolmanneksi.

1.lokakuuta on lento Phoenixista Los Angelesiin. Seuraavana päivänä menen kiertokäynnille Edwardsin lentotukikohtaan, joten otin hotellin lähempää tukikohtaa Lancasterin kaupungista.
Päivän päätteeksi ajan 300km San Diegoon josta varasin hotellin 4:ksi yöksi.

Los Angelesin ja San Franciscon majapaikat on varaamatta, mutta Houston hoidettu. Lentoni saapuu 13. lokakuuta myöhään illalla, joten varasin hotellin valmiiksi. Ohjelmassa Houstonissa ainakin U2:n keikka ja NASA:n avaruuskeskus.