Kotiinpaluu

Liimailin lähettämiini postikortteihin "mainoksia" blogisivustostani.
Sakset jäivät matkustamoon menevään reppuun, mikä aiheuttikin hämminkiä lentokenttien turvatarkastuksissa.

Paluulento kotiin lähti New Yorkin John F. Kennedyn kentältä 21:35, joten olin liikkeellä hyvin ajoissa, kun suuntasin The Jane-hotellilta taksilla kohti kenttää hieman ennen kuutta.
En lähtenyt metrolla kentälle, koska matkatavaroita oli kertynyt varsin paljon: kameralaukku kannettavan tietokoneen kera, metrinen putkikassi, koulureppu ja vajaa metrinen matkalaukku.
Kävin viittomassa taksin kadulta ja kannoin matkatavarat taksiin hotellin säilytyksestä, hotellin piccoloa ei näkynyt missään.

Taksikuski oli Egyptistä. Käytiin ihan mielenkiintoista keskustelua turvallisuudesta, amerikkalaisten ystävällisyydestä ja Suomesta. Oli jostain ymmärtänyt, että Suomessa puhuttaisiin hollantia...
Kuski kyseli, oliko Los Angelesissa ollut ystävällistä porukkaa. Kerroin että oli, kuten myös New Yorkissa. "Aina kun olen apua pyytänyt, olen sitä saanut".
Naurahdin perään sen johtuvan varmaan siitä, että olen turisti. Kuski kääntyi ja katsoi minua syvälle silmiin "Kyllä, se johtuu juuri siitä!"

Taksimatkan hinta oli $45 + tietullit $6, joka on kiinteä hinta Manhattanilta kentälle. Kuski ajeli hieman poikkeavaa reittiä välttääkseen ruuhkat. Olin hyvissä ajoin kentällä. Terminaalilla oli todella hiljaista, lauantai-ilta taitaa olla hyvä lähtöpäivä...

Olin aiemmin päivällä kirjoitellut viimeiset postikortit ja liimannut niihin pienet "mainoslappuset" blogisivuni osoitteesta. Sakset jäivät koulureppuun, jota olin viemässä koneen matkustamoon. Kaivoin sakset valmiiksi esiin ja juhlallisesti luovutin ne turvatarkastajalle, joka yllätyksekseni kysyikin "mitä minä niillä teen?" Sakset olivat kuulemma vain kaksi ja puolituumaiset, kun raja menee kolmen tietämillä. Pikku hämmennyksen jälkeen ymmärsin jatkaa matkaa, laitoin sakset kuitenkin päällimmäiseksi läpivalaisulaitteeseen menevään laatikkoon. Pääsin kuin pääsinkin ilman mutinoita turvatarkastuksesta läpi.

Menin kuluttamaan aikaani pieneen baariin, jossa olikin hyvä olutvalikoima. Maistelin kolmea eri jenkkiolutta ennen kuin siirryin koneen portille.
Koneena oli American Airlinesin laajarunkoinen Boeing 777.
Olin varannut etukäteen paikkani koneen perältä, mutta portilla istumapaikkani vaihdettiin, viimeiset penkkirivit pidettiin näemmä tyhjänä.
Lennon aikana kävin kysymässä, voisinko siirtyä vapaille paikoille käyttämään kannettavaa tietokonettani, koska tilanahtauden vuoksi se ei onnistunut omalla paikallani. Se ei sopinut, mutta minut ohjattiin paikalle, jonka edessä ei ollut ketään kääntämässä istuinta taka-asentoon. Muokkailin pari tuntia Las Vegasin kuvia, jonka jälkeen palasin paikalleni.
Nukkuminen ei oikein sujunut, mutta kuuden tunnin lento Lontooseen meni lopulta varsin kivuttomasti.

Koneen vaihtoon Lontoossa oli varattu aikaa vajaat kaksi tuntia.
Kävelin sisätiloissa terminaali kolmoselle, jossa olikin turvatarkastus ennen terminaaliin pääsyä, vaikkei ulkona ollutkaan päässyt käymään välillä.
Jono veti hitaasti, enkä ollut ainoa, josta tilanne oli ...harmittava.

Kyllä hän sitä jonoa syntyy, kun on kaltaisiani matkustajia!
Jouduin tarkempaan matkatavaratarkastukseen. Voi sitä voitonriemua virkailijan kasvoilla, kun löysi viimeisenä esineenä kassin pohjalle kulkeutuneet sakset. Kerroin itsekin ihmetelleeni, ettei New Yorkissa ottaneet vastaan saksia kun niitä tarjosin. Lontoossa on kuulemma eri säännöt ja sinne sakset jäivätkin.

Lontoon kolmosterminaalin markkina-alue oli varsin kansoitettu, vapaita penkkejä ei tuntunut kahviloista löytyvän. Ilokseni huomasin kioskissa joulupukilla varustetun Coca-Cola-tölkin, taas pääsen ilahduttamaan keräilijää.
Hörppäsin kolatölkin tyhjäksi ja suuntasin lähtöportille. Kirjoittelin hieman blogia ja siirryin toisena tulleeseen bussiin. Kuljimme British Airwaysin Airbus A320 koneelle, joka oli hieman kauempana terminaalista. Sopivasti voimakas sadekuuro iski, kun olin portailla ja jonon liike tyssäsi.

Vesisade oli niin voimakas, että koneen lähtöä lykättiin ensin 15- ja vielä uudelleen 10minuuttia.
Istuinrivilläni ei ollut muita matkustajia. Pääsin levittäytymään oikein kunnolla, taisi olla tyhjin kone koko matkalla.

Mukavasti viimeinen lentokonebongaus tapahtui rullatessamme kohti kiitotietä.
Maailman suurin matkustajakone, kaksikerroksinen Airbus A380 oli laskeutumassa.

Helsinki-Vantaan kenttä on viimeisen vuosikymmenen aikana laajentunut sen verran, että laukkujen saapumisessa on "tiputtu" normaalin eurooppalaisen kentän tasolle. Ei tarvitse rientää hihnalle ja vessassakin ehtii käymään ennen kuin matkatavarat tulevat.

Molemmat matkatavarat saapuivat. Samsonite-matkalaukku on tällä reissulla saanut aikamoisia hiertymiä kylkiinsä 13 siirtymisen aikana lentokentillä ja kyllä pari kertaa taksikuskitkin laukkua paiskoivat niin, että huolestutti renkaiden kestävyys.

Lentomatkan kokonaiskesto oli hieman päälle 12h, mutta aikaerossa katsottuna 19h.

Leenan lisäksi Ismo ja Ansku olivat tulleet vastaan kentälle oikein banderollin kera,
fiilishän oli kuin urheilusankarilla :-)

Kotinurkille päästyämme kävimme syömässä kotoiset Siilinpesän pitsat.
Vuorotteluvapaani jatkuu aina vuodenvaihteeseen saakka.

Luulin aluksi päässeeni nopeasti sinuiksi aikasiirtymisessä, mutta yhtenä päivänä otin klo 12-5pm päiväunet, jonka jälkeen menikin jo pitempään päästä normaaliin päivärytmiin.

Kiitos blogini seuraamisesta.
Tämän kirjallisen matkablogin ylläpito antoi paljon kokemuksia mahdollisia tulevia matkakertomuksia silmällä pitäen, tai lähinnä niin, etten taida enää vastaavaan ruveta :-)