Sukkulabussin kuski piti pientä esitelmää ympäristöstä ajellessamme eri hotellien kautta. Kertoi mm. kahden suuryrityksen omistavan kaikki kasinot Stripin varrella, vaikka eri kasinot kilpailevatkin keskenään.
Nyrkkeilijä Mike Tyson oli kuulemma muuttanut takaisin kaupunkiin. Kuski suositteli turvamiehen hankkimista. Ei siksi, ettei Tyson voisi pitää puoliaan paparazzeja vastaan, vaan juuri siksi, että pystyy. Turha mennä vankilaan "lehtimiehen" pieksemisestä, helpompi maksaa jollekin, että tekee sen hänen puolesta :-)
Matkalaukkuni oli kilon ylipainoinen, joten jouduin siirtämään kengät koulureppuun, joka oli tulossa käsimatkatavaraksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa ylipainomaksua $80!
Putkikassi oli jo täyteen pakattu ja pariin kertaan päälle istuttu tavaran tiivistämiseksi.
Jono turvatarkastukseen oli lähes 200 metriä pitkä. Onneksi infomonitoreissa pyöri humoristinen opastus toimenpiteistä turvatarkastuksessa, se sai hymyilemään ja ...harmituksen laskemaan, eli toimi kuten pitikin.
Kävin syömässä kentällä burritoa. Kuvittelin jo turvavouhotuksen menneen täysin yli, kun ruokailuvälineenä olikin veitsen sijaan kaksi haarukkaa, mutta kuikuillessani muiden aterimia, taisi kyseessä olla pelkkä erehdys.
Valitsin aluksi pöydän ikkunan vierestä, jotta voisin seurata kentän liikennettä, mutta arkkitehti olikin keksinyt laittaa kaiteen juuri silmieni korkeudelle. Aurinkokin kehtasi lämmittää vielä sen verran, että vetäydyin varjoon nauttimaan kahden haarukan annoksestani. Koitin vilkutella tarjoilijalle, että olisin saanut veitsen, mutta poikkeuksellisesti huonoin tuloksin.
Täällä kyllä ravintoloissa palvelu pelaa, eikä kotimaan niin tuttua laskun odottelua pahemmin esiinny.
Harmikseni konetyyppi lennolla oli vaihtunut Boeing 757-koneesta Boeing 737-800-koneeksi, jolla Ryanairin väreissä on tullut matkustettua Euroopassa useammankin kerran.
Kone oli loppuunmyyty ja kuuluttivat useampaankin otteeseen, että portilla ollaan käsimatkatavaran koon suhteen tarkkana. Sain kuitenkin 15kg painoisen kameralaukkuni ja varsin täyden koulureppuni matkustamoon. Tietenkin pitää vielä mainita, että tavaralokerossa oli muidenkin matkustajien tavaroille edelleen tilaa saapuessamme Nykiin.
Jenkeissä tuntuu tavaroiden järjestely ylälokeroihin oikealla tavalla toimivan huomattavasti paremmin matkustajien toimesta kuin Euroopassa. Meillä niin usein laitetaan oma lentolaukku poikittain lokeroon ja voi voi jos seuraavalla ongelmia, minähän olin ensin...
Penkit oli jälleen varustettu viihdekeskuksella. Kuuntelin pari kertaa Foo Fightersin kokoelman ja Guns n' Rosesin Chinese Democracyn.
Matkaa New Yorkiin oli lähes 3700 kilometriä, enemmän kuin Helsingistä Malagaan.
Lentoreitti kulki mukavasti Grand Canyonin yli, joten naama pysyi tiukasti ikkunaruudussa alkumatkasta.
Ohessa liuta kuvia lennolta:
Amerikkalainen unelma #1 Las Vegasin lähiöitä keskellä autiomaata.
Amerikkalainen unelma #2. Homma kuitenkin taitaa toimia, kun laajennusosa jo puolitiessä (oikea yläkulma)
Vakoilua: Pääsin bongaamaan Nellisin tukikohtaa aitiopaikalta. Kuvaa klikkaamalla voitte itsekin alkaa arvailemaan mitä koneita näkyy. (Vinkki: pikimustat on sitten öljyläikkiä :-)
Las Vegas Motor Speedway-rata. Ovaaliradalla on leveyssuunnassa halkaisija vajaa kilometri.
Näkymää lähellä Kaibabin kansallispuistoa (+36° 38' 60.00", -112° 37' 0.00")
Grand Canyonin pohjoisosaa.
Powell-tekojärven rantakallioita.
Powell-tekojärven itäosaa.
Kiinnitin huomioni väärään paikkaan tätä kuvaa ottaessa. Kohta jossa ylängöllä oleva tie kääntyy jyrkästi reunalla on varsin mielenkiintoinen, siitä pääsee alas erittäin kiemuraista tietä. Netistä voi etsiä lisätietoja nimellä Moki Dugway.
Saman ylängön reunaa zoomattuna kameralla. Varjot tuovat esiin Monument Valleysta tutut kivipaadet. (N37° 17' 47.00", W109° 53' 32.00")
Pikku hiljaa kelit kylmenee...
...kun päästään Kalliovuorille.
Risteävää liikennettä havaittavissa. Koneemme lentokorkeus oli vajaat 11000metriä.New Yorkissa olin majoittuneena The Jane Hotelliin, jonka huoneet olivat hyvin pienikokoisia, kuin laivan hytti tai junan makuuvaunu. Tiesin tämän jo varatessa ja ihan mielenkiinnosta valitsin hotellikseni seuraavaksi kolmeksi yöksi ennen paluuta kotiin.
Lentokentällä kyselin, menisikö hotellibussi Jane-hotellin kautta. Tiedä, johtuiko kylmästä kelistä, joka jäähdyttänyt virkailijan ajatuksenjuoksun vai enkö osannut lausua J A N E a oikein, mutta jäi vaikutelma kuin olisin yrittänyt selittää humalaiselle.
Päätin mennä maanalaisella, kun ei kuulostanut hotellin nimi tutulta. 14th street 8Av-subwayasema oli muutaman korttelin päässä hotellista. Kuljin ensin lentokentän AirTrainilla Howard Beachin asemalle, josta A subwaylla 14th/8Av asemalle.
Luonnollisesti Manhattanilla lähdin väärään suuntaan. Putkilaukku ei oikein halunnut pysyä matkalaukun päällä, joten kulkeminen oli varsi vaivalloista. Palattuani lähtöpisteeseen otin taksin alle.
Myös taksikuskilla tuntui olevan vaikea ymmärtää J A N E street osoitetta, joten täytyy sen vian olla minun lausumisessani :-)
Jane street oli lähes kulman takana, mutta yksisuuntaisten katujen vuoksi tehtiin pieni korttelikierros. Hintaa taksimatkalle tuli tippeineen $12.
Hotellissa oli vanhan ajan tunnelma. Henkilökunnalla oli pikkolohatut ja hissiä operoi hissipoika. Otsalohko pullistaen kuskasi matkalaukkuni ja putkirepun huoneeseen. Taskussa ei ollut muuta kuin $5-seteli, joten annoin sen palkkioksi.
Huone oli tosiaan pieni. Lattiatilaa noin kaksi neliötä. Sängyn alla oli säilytystilaa kuten myös hylly sängyn yläpuolella. Kuva huoneesta löytyy tästä.
Huoneen elektroniikkaosasto oli kunnossa, litteä TV, jota jäinkin tuijottamaan loppuillaksi.
Kolmen tunnin aikaeron vuoksi ilta oli jo pitkällä, kun tuli mieleen, pitäisikö käydä haukkaamassa jotain pientä purtavaa.
Huoneen elektroniikkaan kuului myös iPodin telakka kaiuttimineen.
Samalla lattiapinta-alalla olevia kahden hengen huoneita oli myös tarjolla, sekä kapteenin hyttejä, jotka omalla vessalla ja suihkulla.
Aamiainen ei sisältynyt $99 (+verot 14,25%) hintaan. Alakerrassa oli ranskalaistyylinen bistro, jota oltiin juuri rakentamassa pystyyn. Hieman ihmetytti pöytämateriaali, joka oli hiottua puuta ilman lakkaa, ensimmäiset tahrat olivatkin jo imeytyneet pöytälevyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti