Las Vegas- New York lento

Lento New Yorkiin lähti vasta 11:50am, joten kiirettä kentälle ei ollut. Menin kuitenkin odottelemaan sukkulabussia vahingossa jo tuntia liian aikaisin :o
Sukkulabussin kuski piti pientä esitelmää ympäristöstä ajellessamme eri hotellien kautta. Kertoi mm. kahden suuryrityksen omistavan kaikki kasinot Stripin varrella, vaikka eri kasinot kilpailevatkin keskenään.
Nyrkkeilijä Mike Tyson oli kuulemma muuttanut takaisin kaupunkiin. Kuski suositteli turvamiehen hankkimista. Ei siksi, ettei Tyson voisi pitää puoliaan paparazzeja vastaan, vaan juuri siksi, että pystyy. Turha mennä vankilaan "lehtimiehen" pieksemisestä, helpompi maksaa jollekin, että tekee sen hänen puolesta :-)

Matkalaukkuni oli kilon ylipainoinen, joten jouduin siirtämään kengät koulureppuun, joka oli tulossa käsimatkatavaraksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa ylipainomaksua $80!
Putkikassi oli jo täyteen pakattu ja pariin kertaan päälle istuttu tavaran tiivistämiseksi.
Jono turvatarkastukseen oli lähes 200 metriä pitkä. Onneksi infomonitoreissa pyöri humoristinen opastus toimenpiteistä turvatarkastuksessa, se sai hymyilemään ja ...harmituksen laskemaan, eli toimi kuten pitikin.

Kävin syömässä kentällä burritoa. Kuvittelin jo turvavouhotuksen menneen täysin yli, kun ruokailuvälineenä olikin veitsen sijaan kaksi haarukkaa, mutta kuikuillessani muiden aterimia, taisi kyseessä olla pelkkä erehdys.
Valitsin aluksi pöydän ikkunan vierestä, jotta voisin seurata kentän liikennettä, mutta arkkitehti olikin keksinyt laittaa kaiteen juuri silmieni korkeudelle. Aurinkokin kehtasi lämmittää vielä sen verran, että vetäydyin varjoon nauttimaan kahden haarukan annoksestani. Koitin vilkutella tarjoilijalle, että olisin saanut veitsen, mutta poikkeuksellisesti huonoin tuloksin.
Täällä kyllä ravintoloissa palvelu pelaa, eikä kotimaan niin tuttua laskun odottelua pahemmin esiinny.

Harmikseni konetyyppi lennolla oli vaihtunut Boeing 757-koneesta Boeing 737-800-koneeksi, jolla Ryanairin väreissä on tullut matkustettua Euroopassa useammankin kerran.
Kone oli loppuunmyyty ja kuuluttivat useampaankin otteeseen, että portilla ollaan käsimatkatavaran koon suhteen tarkkana. Sain kuitenkin 15kg painoisen kameralaukkuni ja varsin täyden koulureppuni matkustamoon. Tietenkin pitää vielä mainita, että tavaralokerossa oli muidenkin matkustajien tavaroille edelleen tilaa saapuessamme Nykiin.
Jenkeissä tuntuu tavaroiden järjestely ylälokeroihin oikealla tavalla toimivan huomattavasti paremmin matkustajien toimesta kuin Euroopassa. Meillä niin usein laitetaan oma lentolaukku poikittain lokeroon ja voi voi jos seuraavalla ongelmia, minähän olin ensin...

Penkit oli jälleen varustettu viihdekeskuksella. Kuuntelin pari kertaa Foo Fightersin kokoelman ja Guns n' Rosesin Chinese Democracyn.
Matkaa New Yorkiin oli lähes 3700 kilometriä, enemmän kuin Helsingistä Malagaan.
Lentoreitti kulki mukavasti Grand Canyonin yli, joten naama pysyi tiukasti ikkunaruudussa alkumatkasta.
Ohessa liuta kuvia lennolta:

Amerikkalainen unelma #1 Las Vegasin lähiöitä keskellä autiomaata.

Amerikkalainen unelma #2. Homma kuitenkin taitaa toimia, kun laajennusosa jo puolitiessä (oikea yläkulma)

Vakoilua: Pääsin bongaamaan Nellisin tukikohtaa aitiopaikalta. Kuvaa klikkaamalla voitte itsekin alkaa arvailemaan mitä koneita näkyy. (Vinkki: pikimustat on sitten öljyläikkiä :-)

Las Vegas Motor Speedway-rata. Ovaaliradalla on leveyssuunnassa halkaisija vajaa kilometri.


Näkymää lähellä Kaibabin kansallispuistoa (+36° 38' 60.00", -112° 37' 0.00")

Grand Canyonin pohjoisosaa.

Powell-tekojärven rantakallioita.

Powell-tekojärven itäosaa.




Kiinnitin huomioni väärään paikkaan tätä kuvaa ottaessa. Kohta jossa ylängöllä oleva tie kääntyy jyrkästi reunalla on varsin mielenkiintoinen, siitä pääsee alas erittäin kiemuraista tietä. Netistä voi etsiä lisätietoja nimellä Moki Dugway.

Saman ylängön reunaa zoomattuna kameralla. Varjot tuovat esiin Monument Valleysta tutut kivipaadet. (N37° 17' 47.00", W109° 53' 32.00")

Pikku hiljaa kelit kylmenee...

...kun päästään Kalliovuorille.

Risteävää liikennettä havaittavissa. Koneemme lentokorkeus oli vajaat 11000metriä.

New Yorkissa olin majoittuneena The Jane Hotelliin, jonka huoneet olivat hyvin pienikokoisia, kuin laivan hytti tai junan makuuvaunu. Tiesin tämän jo varatessa ja ihan mielenkiinnosta valitsin hotellikseni seuraavaksi kolmeksi yöksi ennen paluuta kotiin.

Lentokentällä kyselin, menisikö hotellibussi Jane-hotellin kautta. Tiedä, johtuiko kylmästä kelistä, joka jäähdyttänyt virkailijan ajatuksenjuoksun vai enkö osannut lausua J A N E a oikein, mutta jäi vaikutelma kuin olisin yrittänyt selittää humalaiselle.
Päätin mennä maanalaisella, kun ei kuulostanut hotellin nimi tutulta. 14th street 8Av-subwayasema oli muutaman korttelin päässä hotellista. Kuljin ensin lentokentän AirTrainilla Howard Beachin asemalle, josta A subwaylla 14th/8Av asemalle.
Luonnollisesti Manhattanilla lähdin väärään suuntaan. Putkilaukku ei oikein halunnut pysyä matkalaukun päällä, joten kulkeminen oli varsi vaivalloista. Palattuani lähtöpisteeseen otin taksin alle.
Myös taksikuskilla tuntui olevan vaikea ymmärtää J A N E street osoitetta, joten täytyy sen vian olla minun lausumisessani :-)
Jane street oli lähes kulman takana, mutta yksisuuntaisten katujen vuoksi tehtiin pieni korttelikierros. Hintaa taksimatkalle tuli tippeineen $12.

Hotellissa oli vanhan ajan tunnelma. Henkilökunnalla oli pikkolohatut ja hissiä operoi hissipoika. Otsalohko pullistaen kuskasi matkalaukkuni ja putkirepun huoneeseen. Taskussa ei ollut muuta kuin $5-seteli, joten annoin sen palkkioksi.

Huone oli tosiaan pieni. Lattiatilaa noin kaksi neliötä. Sängyn alla oli säilytystilaa kuten myös hylly sängyn yläpuolella. Kuva huoneesta löytyy tästä.
Huoneen elektroniikkaosasto oli kunnossa, litteä TV, jota jäinkin tuijottamaan loppuillaksi.
Kolmen tunnin aikaeron vuoksi ilta oli jo pitkällä, kun tuli mieleen, pitäisikö käydä haukkaamassa jotain pientä purtavaa.
Huoneen elektroniikkaan kuului myös iPodin telakka kaiuttimineen.

Samalla lattiapinta-alalla olevia kahden hengen huoneita oli myös tarjolla, sekä kapteenin hyttejä, jotka omalla vessalla ja suihkulla.
Aamiainen ei sisältynyt $99 (+verot 14,25%) hintaan. Alakerrassa oli ranskalaistyylinen bistro, jota oltiin juuri rakentamassa pystyyn. Hieman ihmetytti pöytämateriaali, joka oli hiottua puuta ilman lakkaa, ensimmäiset tahrat olivatkin jo imeytyneet pöytälevyyn.

Las Vegas, Nevada

Lähdin perjantai-iltana tutustumaan Las Vegas Bulevardin eli "The Strip"in valoloistoon Hoover-patoreissun jälkeen.
Stripin varrella on kuuden kilometrin matkalla 30 suurta kasinohotellia.

Sahara hotellin takaa löytyy monorailin pääteasema, jolla kuljin radan toiseen päähän linnun tietä 5km matkan MGM kasinolle. Monorail kulkee Stripin itäpuolella, mutta joidenkin kasinoiden välillä kulkee yksittäisiä monorail-yhteyksiä myös sen länsipuolella.
Toinen kätevä yleinen kulkuneuvo on Las Vegas bulevardia kulkeva kaksikerroksinen linja-autolinja nimellä "The Duche". Päivälippu maksaa $7. Bussi kulkee Stripiä pitkin Fremont streetille saakka.
Eränä iltana bussissa oli kuljettajana Barry Whiten tumman suklaisella äänellä varustettu herra, joka itse ilmoitti pysäkit automaatin sijaan. Jossain kohtaa matkaa hän huomautti myös yläkerrokselle muistutuksen, ettei portaikossa saa liikkua bussin ollessa liikkeellä.
Hilpeyttä aiheutti, kun "Barryn" lempeä ääni alkoi opastamaan ilmoituksen jälkeen: " Hyvä mies, pysy nyt paikoillasi..5sek.. älä vain nouse.. 5sek.. hyvä herra, istukaa nyt ihan rauhassa..." Ei tainnut ylätasanteella oleva matkustaja ymmärtää, ettei ääni tulekaan jostain automaatista ja kuljettaja näki kameran kautta mitä yläkerrassa tapahtuu.

MGM:n päässä tuli ongelmia löytää kasinosta ylipäätään ulos, pääovien edessä taksitolppa ja valet parking, parkkeeraus palvelu. Jalankulkijan täytyikin kuljeskella poistuessaan limousinien välissä joita oli huomattava määrä.
Porukka oli perjantain kunniksi juhlatunnelmassa ja varsinkin neitojen juhlapukeutuminen sai päät kääntymään.

Kasinoilla on toisiaan näyttävämpiä esityksiä Stripin varrella, joita pääsee seuraamaan maksutta, kuuluisimpia lienee Bellagion tanssiva suihkulähde ja Miragen tulivuorenpurkaus.

MGM:ltä kävelin aluksi etelään Egyptiläisaiheiselle Luxor kasinolle ja siitä mutkitellen takaisin pohjoisen suuntaan Sahara kasinolle tien puolta tarvittaessa vaihdellen. Aikaa sain kulumaan vajaan kahdeksan kilometrin kävelyyn neljä tuntia ruokailu mukaan luettuna.
Käväisin tsekkaamassa HRC pinssi tilanteen ja samalla syömässä. Tarjoilijalta kehtasin kysellä miksi Fajitas annoksen tortilla letut on niin pieniä, ettei niistä saa tehtyä taskuja. Kertoi tapana olevan täällä päin tehdä pelkkä kääre tortillasta. Otin jälkiruuaksi Irish Coffeen, josta oli jäänyt kerma pois, mutta viskiä olikin sitten sitä enemmän, ei ihan namia, mutta kyllä lämmitti!

Tällä retkellä en käynyt kuin parissa kasinossa sisällä kuikuilemassa.
Vajaan viikon vierailuni aikana sijoitin pelikoneisiin $6.
Nuori taksinkuljettaja antoi minulle kuitenkin synninpäästön. Kertoi käyneensä seitsemän kertaa Las Vegasissa ennen kuin itse muutti kaupunkiin, ei ollut kertaakaan käynyt pelaamassa vierailuillaan, kun ei bilettämiseltä ehtinyt :-)

Ohessa viikon varrella ottamiani kuvia Stripiltä:

Luxor kasinolla on kuulemma vähennetty egyptiläisaihetta, mutta lasipyramidin muotoa lienee vaikea lähteä muuttamaan :-)

Luxor Kasinon seinässä oli komeaa hieroglyfiä.

New York New Yorkin teemaa ei liene vaikea arvata. Huomaa vuoristorata talojen lomassa.

Jokaisen mopopojan toivekahvila?

Paris kasino oli pystyttänyt mini Eifel-tornin (jossa pääsee ylös) ja riemukaaren.

Bellagion tanssiva suihkulähde viihdytti ohikulkijoita 15 min välein erilaisilla esityksillä.

Tresure Islandilla pääsi seuraamaan merirosvojen taistelua.

San Marcon aukion torni löytyi Venetsian kasinon kyljestä.

Myös gondolikyytiä oli tarjolla.

Mirage kasinon tulivuorenpurkaus oli näyttävää katsottavaa. Mukana oikeat liekit, myös voimakkailla valaisimilla saatiin vesisuihkut näyttämään ryöppyäväksi laavaksi.

Sahara kasinolla oltiin itämaisissa tunnelmissa, taustalla Stratospheren torni.


Lauantai-iltana kävin katsomassa Carlos Santanan konserttia Hard Rock kasinolla.
Keikkapaikka veti 4000 katsojaa. Santana keskittyi lähinnä kitaransoittoon ja lauluosuudet hoiti Andy Vargas.

Maanantaina otin taksin alle ja suuntasin läheiselle Bulevard Mallille, jota aiempi taksikuski oli suositellut. Ostin parit farkut ja liikaa paitoja Macy'siltä ja Old Navysta.
Käydessäni syömässä tarjoilija arvuutteli kotimaatani, kun kerroin olevani suomesta hän ilahtui, "mehän olemme lähes naapureita, olen Hollannista"... No ainakin Amerikan suunnasta katsottaessa :-)
Käväisin myös parturissa, hiusten leikkuu tavallisessa parturissa maksoi $15 veroineen.
Yllättäin leikkasi koneella myös kulmakarvat :-)

Maanantai illalle ostin liput Cirque du Soleilin Beatles Love esitykseen. Maanantain klo 19 näytökseen sai lippuja 25% alennuksella.

Ilkeästi ajattelin esityksen alkua odotellessa, että kyseessä on pelkkä rahastus, kun aulassakin oli fanimyymälä. Kun esitys alkoi, taas silmäkulma kostui ihastuksesta, Ihana! Mahtava! Suurenmoinen esitys!


Stratosphere

Stratosphere kasinolla on 350metrinen torni, jonka huipulta löytyy näköalatasanteiden lisäksi kolme huvilaitetta, joiden mainostetaan olevan maailman korkeimmalla olevia.
Koneet ei sinänsä olleet mitenkään kummallisia, mutta kun vaunu tuntuu putoavan 112 kerroksen korkeudelta, saattaa kovapäisinkin kaveri hetkeksi peljästyä.

Stratosphere kasino ja torni päivänvalossa.

X-Scream on vaunu, joka ajaa 30 metrisen suoran radan päähän alamäkeä n. 30km/h pysähtyen äkisti "roikkumaan" tyhjän päälle tornin ulkopuolelle. Bonuksena vaunu vielä "tipahtaa" viisi metriä alaspäin.

Big Shot on normaali katapultti tornin nokassa.

Insanity kääntyy tornin ulkopuolelle ja kahden istuttavat penkit rupeavat pyörimään akselin ympärillä. Kivat maisemat, mutta katsoessa alas keskeltä tulin vakuuttuneeksi, etten tule koskaan kokeilemaan laskuvarjohyppyä.

...sama ilta aikaan...

...ja alhaalta nähtynä.

The Strip Big Shotin tasanteelta. Etu vasemmalla oleva rakennuskompleksin rakennustyö jäi keskeneräiseksi laman vuoksi. Etelämpänä oli Aria kompleksin 4000 huoneen hotellikasinon viimeistely loppusuoralla.


Fremont Street Experience

Fremont Street Experience on satoja metrejä pitkä katto, jossa pyörii esityksiä tunneittain.
Kadun varrelta löytyy muutama kasino ja matkamuistomyymälöitä.

Aviation nation, Las Vegas

Suunnitellessani Yhdysvaltojen matkaa bongasin Yhdysvaltain ilmavoimien taitolentoryhmän kotiinpaluunäytöksen Nellisin lentotukikohdassa Las Vegasissa. Näin ollen reitistäni tulikin varsin kummallinen, kun palasin mantereen kierrettyäni takaisin länteen.

F-22 Raptor on yhdysvaltain ilmavoimien uusi ilmaherruushävittäjä.

Kannatti kuitenkin tulla, ilma oli kuin morsian ja morsian kuin myrskynmerkki...
Ei kun siis ei ollut pilvistä tietoakaan, melkein shortseissa pärjäsi, tai minulla oli shortsit jalassa, mutta varsinkin sunnuntaina kova tuuli viilensi keliä varsin hyvin.
Näytillä oli kattava otos Yhdysvaltin ilmavoimien konekalustosta.

Vuokrasin auton varta vasten tätä tapahtumaa varten, joukkoliikennettä ei oltu järjestetty 25kilometrin päästä Las Vegasista. Taksi olisi ollut myös vaihtoehto, mutta takaisin pääsy arvelutti ja syystä, en nähnyt mitään taksijonoa palatessani parkkipaikalle näytöksen jälkeen.

Autot jätettiin Las Vegasin Motor speedwayn parkkipaikalle joka suomalaisittain oli huomattavan kokoinen, mittailin myöhemmin kartasta pisimmän sivun olevan 1000metriä.
Alueella oli useita eri ratoja, joista suurin katsomo oli ovaaliradalla.

Parkkipaikka avautui 8am ja portit näytösalueelle aukesi 9am. Kuljetus parkkipaikalta tukikohtaan hoidettiin ilmaisella linja-auto kyydillä.
Linja-autoja olikin odottamassa huomattava määrä tullessani heti 8 jälkeen paikalle. Eteeni ehti kertyä toistasataa metriä pitkä jono. Ennen busseihin pääsyä laukut tutkittiin ja kuljettiin metallinpaljastimien läpi, joita oli 8kpl rinnakkain. Jotain hämminkiä hommassa kuitenkin oli, koska välillä busseja lastattiin vain yksi kerrallaan. Samanaikaisesti alkuperäinen jono kävi niin pitkäksi, ettei siihen mahtunut enää ihmisiä, vaan avattiin toinen jono eri suuntaan, joka oli varmasti yli 400 metrinen päästessäni bussiin.

Sunnuntaina vastaavia ongelmia ei ollut, mutta ihmisiäkin oli huomattavasti vähemmän liikkeellä.

Ohessa "muutama" kuva viikonlopulta:

E-8 JSTARS, koneen pohjassa oleva kylpyamme on tutka, jolla etsitään ja seurataan maakohteita esim.pansareita ja kuorma-autoja.

No nyt vihdoin pääsin tutustumaan V-22 Ospreyhin, jota kaipailin jo Mirmarissa.
Konetta esittelevän sotilaan mukaan laitteessa on vielä huomattava määrä vikoja.

V-22 Ospreyn kuljetustila näyttää kovin viimeistelemättömältä.

On tuossa Raptorissa kyllä aika ruma nokka...

Harjoitusvihollisena toimivassa F-15 Eagle hävittäjässä oli poikkeuksellinen sininen maastokuviointi.
En yleensä osta hihamerkkejä, mutta nyt oli 65th aggresor squadron hihamerkkejä venäjän kielellä ( käyttävät casual fridayna), niin pakkohan se oli ottaa.

F-22 Raptorissa aseistus on sijoitettu koneen sisälle luukkujen taakse tutkaheijastuksen vähentämiseksi. Esitys oli yllättävän aikaisin. Valtavien jonojen vuoksi osalta yleisöä taisi esitys jäädä kokonaan näkemättä.

Erilaisia yhdistelmäohilentoja oli päivän aikana useita.
Tässä Nelliksen lentotukikohdassa olevien taistelukonemallien ohilento.
Vasemmalta A-10, F-22, F-15 ja F-16.

B-25 Mitchell koneet osallistuivat Doolittle raid esitykseen.
Japanin hyökättyä Pearl Harbouriin Havajilla II-maailmansodan aikana janosivat amerikkalaiset kostoa. Erikoisoperaatio Japania vastaan suoritettiin B-25 Mitchell koneilla, jotka lähetettiin lentotukialus Hornetilta johtajanaan Everstiluutnantti Doolittle.
Smithsonian museossa kuulin mielenkiintoisen tarinan liittyen iskuun.
Lehdistötilaisuudessa presidentti Roosevelt kertoi koneiden nousseen Shangri-La:sta, joka on kuvitteellinen paikka. Koska Japanilaisilla ei ollut minkäänlaista aavistusta mistä koneet olivat tulleet, ilmoittivat he iskeneensä Shangri-Lahan ja tuhonneensa tukikohdan.

The Horsemen ryhmä esiintyi kahdella P-51 Mustang hävittäjällä.
Mukava yllätys oli myös nähdä MiG-15 lennossa. Muokkailin kuvan näyttämään siltä kuin se mahdollisesti olisi näyttänyt koneen kulta-aikana 50-luvulla.

Vanhat viholliset MiG-15 ja F-86 Sabre.

A-1 Skyrider Korean sota esityksessä.

EA-1F ja Patriots ryhmä. Ikävästi kaiutin pukkasi oikealta kuvaan, joten raketit jäi kuvan leikkauksessa hieman puolittaiseksi.

Patriots-taitolentoryhmän Tsekkiläisvalmisteiset L-39 koneet törmäyskurssilla.

Patriotsit timanttimuodostelmassa.

Yhdysvaltain laivaston F/A-18F Super Hornet.
Suomen ilmavoimilla on käytössä Hornetin F-18C ja D versioita. Superhornet on n.30% suurempi kone, vaikka näyttääkin varsin samalta. Paras tunnistusyksityiskohta on kantikkaat ilmanottoaukot.

Super Hornet ja toisen maailmansodan aikainen F4F Wildcat muodostelmalennossa.

F-4 Phantom II hävittäjä/pommittajalla on pitkä historia aina 60-luvulta saakka.
Kuvan kone on QF-4E mallia, jota käytetään ilmamaalien hinauksessa. Koneet tuhotaan lopulta mm. ohjusten miehittämättöminä ilmamaaleina.

Ilmavoimien reservin kiihdytysauto...

... ottaa kisaa MiG-17 hävittäjän kanssa.

Näytöksessä oli mukana myös Hollannin ilmavoimien F-16 hävittäjä.
Eivät eurooppalaiset näytökset kalpene amerikkalaisille, kuin räjähdetehosteiden käytössä:-) Operatiivisessa käytössä olevan konekaluston monipuolisuus on eurooppalaisissa näytöksissä suurempi, mutta museokonerintamalla saattaa tilanne olla 50-50.

Näin pitkästä aikaa A-10 panssarintuhoaja koneen esityksen, joka olikin varsin ...informatiivinen, koneen liikehtimiskyky tuotiin hyvin esiin.

Taivaan pilvettömyys pysäyttää koneet kuvissa, mutta taustan vuoret toivat mukavaa poikkeavuutta.

Ilmavoimien perinnelentueen koneita: Vasemmalta F-4, A-10, P-38 ja F-86

Viimeiseksi esiintyi Yhdysvaltain ilmavoimien Thunderbird taitolentoryhmä F-16 Fighting Falcon koneilla.

Vauhdikasta esitystä säesti joka ohilennon jälkeen vaihtuva musiikki.

Hidaslento-ominaisuuksia esittelevän koneen yläpinnasta sai varsin hyvän kuvan.

Lauantaina ehdin vain hätäisesti tutustua maanäyttelyn koneisiin, mutta sunnuntaina oli hieman enemmän aikaa.
Näytöksen lento-osuus oli mukavan tiivis ja kesti kuutisen tuntia.
Syksyllä myös Las Vegasissa aurinko on aika matalalla ja laskee puoli kuuden maissa, joten osasta kuvia saattaa tulla varsin punertavia.

Vuokra-autoksi otin Las Vegasissa Ford Focuksen.