Buffalo, Niagara Falls ja Metallica

Buffalo toimi tukikohtana vieraillessani Niagaran putouksilla.

Adam's Mark Hotelli olikin varsin suuri laitos kävelymatkan päässä kaupungin keskuskadusta.
Varasin hotellin lähinnä läheisen sijainnin vuoksi HSBC Areenaan nähden, jossa Metallica esiintyi seuraavana iltana. Areenaa pitää kotipaikkanaan NHL joukkue Buffalo Sabres.

Kovin uneliaalta tuntui tunnelma kaupungissa ja hotellissa.
Hotellin käytävät olivat hieman nukkavierut, huoneen ikkunasta näkyi ja kuului viereinen highway, mutta sänky ja kalusteet olivat erinomaiset.

Suihkussa käynnin ja Leenalle Skypen kautta soittelun jälkeen suuntasin kaupungille hotellin respasta saaman kartan kanssa. Main street oli pääkatu, jota pitkin myös raitiovaunu kulki. Maanpäällisellä osuudella ei tarvinnut lippua ollenkaan, vasta maanalaisella osuudella, joita oli muutama pysäkinväli.

Olin suunnitellut Buffalo osuuden seuraavasti:
Tiistai 10.10 päivällä kaupungin katselua ja illalla Metallican keikka.
Keskiviikkona 11.10 matkalaukkujen kera bussilla Niagaran putouksille, tavarat säilöön ja tutustuminen Yhdysvaltojen puolelle. Tämän jälkeen tavarat kantoon ja säilöön Kanadan puolelle. Tutustuminen Kanadan puolelle, illaksi Torontoon.

Turisti-infon rouva torpedoi suunnitelmani. Matkatavaransäilytykset poistettiin 9-11-tapahtumien jälkeen. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin rahdannut matkatavaroitani mukanani, joten suunnitelmaan tuli muutos.

Kaupungin ulkopuolelta löytyy varmaan joku megamarketti, koska pääkadun liikkeet vaikuttivat varsin kuolleilta. Monia liiketiloja oli täysin tyhjillään.
Kävin ravintolassa syömässä päivällisen samalla maistaen paikallista erikoisolutta.
En tiedä oliko oluen syytä, mutta palatessa hotellille onnistuin jopa kävelemään ohi yhdestä kaupungin leveimmistä risteyksistä, josta käännytään hotellilleni. Toinen vaihtoehto on, että koitin tuijotella kaupungin ainoan raitiovaunulinjan raitiovaunua niin kovasti, etten huomannut oikeaa risteystä.

Seuraavana aamuna kävin syömässä hotellin aamiaisen, joka oli jo pohjoismaisen tuttu buffet (ja lisämaksullinen).
Kävelin linja-autoasemalle, josta ostin $4 päivän voimassa olevan lipun, jolla pääsin Niagaran putouksille.
Matkalla asemalle katselin mielenkiinnolla yleisöpuhelin episodia. Täällä vielä varsin paljon yleisöpuhelimia käytössä. Ihmettelin mitä herra touhuaa, kun luuriin puhuminen näytti niin kovin vaikealta, pitäisiköhän mennä auttamaan.
Onneksi en rientänyt avuksi. Kaverilla oli litran kaljapullo hihassa piilossa, josta koitti kaataa olutta suuhunsa. Hämätäkseen meitä kaikkia, oli soittavinaan puhelimella :-)
Täällähän alkoholia ei saa juoda näkyvillä olevista pulloista tai tölkeistä, vaan kaupassa antavat ruskean pussin peittämään pulloa.

Paikallisliikenteen bussi ajeli Niagara Fallin kaupunkiin vajaan tunnin.
Niagaran putousten nostattama höyrypatsas näkyi 6km päähän Niagara joen ylittävälle sillalle. Silloin luulin höyryn tulevan jonkin voimalan lauhdutusyksiköstä.

En hypännyt oikealla pysäkillä pois, joten tuli pieni kiertokäynti ajeltua siinä samalla.
Myöskään täällä ei tuntunut olevan kiireinen tunnelma. Yksi turisti pysäytti bussin keskelle katua kysyäkseen suuntaa.

Bussista jäätyäni menin ensin katsomaan putouksia Yhdysvaltojen puolelta.
Reunalle oli rakennettu erillinen katselutasanne, joka kurkotti 80 metriä reunan yli, jotta myös Yhdysvaltojen puolelta olisi näkymää putouksille.
Niagaran putouksilla on kolme eri putousta, Amerikan putoukset, Morsiamen huntu ja se tunnetuin Hevosenkenkäputous.


Näkymää joen törmältä Amerikan putouksille.

Morsiamen huntu putousta pääsee katsomaan lähempääkin alhaalla olevalta katselutasanteelta 24 metriä alempaa.

Keli oli kotimaan syksyinen, harmaa taivas, mutta puissa oli sentään vielä lehtiä.
Putouksen nostattama vesihöyry tuntui viilentävän ilmaa.
Jatkoin matkaa Amerikan putouksilta Goat Islandille, joka Hevosenkenkäputouksen Yhdysvaltain puoleisella reunalla.
Hevosenkenkäputous on niin suuri ja korkea, ettei reunan yli nähnyt sen alaosaa, korkeutta sillä on 51 metriä. Vastapäisellä rannalla Kanadan puolella oli myös katselutasanne alhaalla, sinnehän pitää mennä!


Hevosenkenkäputous lähestyttäessä Yhdysvaltojen puolelta.

Yhdysvaltojen puolelta ei oikein 51m pudotusta nähnyt. Putoavan veden aiheuttama höyrypatsas esti näkymän vastapuolelle. Putouksella on reunaa 671 metriä.

Washintonissa näin albiino oravan ja nyt vastaan tuli lähes musta orava.
Amerikka on siis myös oravarotujen sulatusuuni ;-)

Oravat oli varsin isokokoisia suomalaisiin serkkuihin verrattuna.

Kävelin opasteiden mukaan rajanylityspaikalle, jossa ei ollut tarkistusta maasta poistuttaessa.
400m metrisen Sateenkaarisillan päässä oli Kanadan rajaviranomaisten rakennus. Minkäänlaista jonoa ei ollut. Ikäiseni virkailija näytti tyytyväiseltä että sai tekemistä. Hän esitti muutaman kysymyksen, jonka jälkeen astelin Kanadaan.

Rajanylitys Sateenkaarisillalla Yhdysvalloista Kanadaan.

Vasemmalla Yhdysvaltojen puoli ja oikealla Kanada. Vasemmalla näköalatorni ja Amerikan putoukset.
Keskellä Hevosenkenkäputouksen aiheuttama höyrypilvi ja oikealla Kanadan puolen turistikeskusta.

Koitin saada läheisen kaupan automaatista rahaa Visa kortillani huonolla tuloksella.
Rannan tuntumassa oli myös Hard Rock Cafe, mutta pinssi ostoksille ei tarvinnut mennä, koska kaveri oli hoitanut sen jo edellisvuonna (terveisiä Tapsalle!)

Kanadan puolella oli vierailijakeskus aivan putouksen tuntumassa. Ylösnouseva vesihöyry tuli osin rankkanakin vesisateena alas. Nurmikoiden kastelusta ei tarvinne huolehtia.

Kävin ostamassa muutaman postikortin vierailijakeskuksen myymälästä. Maksoin Yhdysvaltojen dollareilla. Lipun alas katselutasanteelle ostin luottokorttia käyttäen.
Lipun hintaan sisältyi sadetakki, josta tosiaan oli hyötyä.

Hevosenkenkäputous ylhäältä...

...sivulta (huomaa näköalatasanteella olevat ihmiset kuvan oikeassa alalaidassa)
...ja alhaalta (kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla niitä).

Pitkästä aikaa otin myös videokameralla kuvaa, se on jäänyt lähes kokonaan pois käytöstä kun ei kerta kaikkiaan ehdi kaikilla välineillä kuvailemaan.
Kävin katsomassa tunnelia pitkin, miltä vesimassan ryöppyäminen putouksen takaa näyttää. Noin 60 metrinen tunneli oli kaivettu kallion sisään, josta kaksi pistotunnelia putoukselle. Kyllä, paljon meni vettä.

Hevosenkenkäputoksen taakse pääsee katselemaan ryöppyävää vesimassaa.

Videonauhoituksesta napattu kuva selostellessani 124 000 000 litran minuuttivauhdilla syöksyvän putouksen edessä.

Kävelin takaisin Yhdysvaltojen puolelle. Kanadasta poistuttaessa piti kävelyporttiin laittaa 50 senttiä jotta pääsi sillalle.
Yhdysvaltojen puolella rajavartija esitti pari kysymystä ja toivotti tervetulleeksi takaisin.

Kävelin Yhdysvaltojen puolen Hard Rock Cafeeseen hakemaan pinssin. Samalla päätin syödä, kun ei ollut tietoa kuinka kauan bussia joutuisi odottamaan.
Täällä Rommitee oli tuttu ja jälkiruoaksi ottamani Irish Coffeekin tuli oikeanlaisena.

Kävelin takaisin bussipysäkille, jossa ei aikataulua näkynyt. 10min odottelun jälkeen bussi tuli.
Tällä kertaa kyydissä oli jo matkustajiakin lähes bussin täydeltä.

Metallican keikka

Hotellilla oli jo säpinää. Ilmeisesti Adam's Mark oli The virallinen majapaikka konserttivieraille.
Pari kaveria kyseli olenko tulossa illan keikalle. Kyselin takaisin mahtaako kamerat olla sallittuja kun U2:ssa näin niitä lukuisia. Jätkät jäivät jutustelemaan niin, että ajoivat oman kerroksensa ohi.

Ostin liput Metallican keikalle hyvissä ajoin heinäkuussa. Lipun hinta oli kotimaisten keikkalippujen tasoa sivukuluineen €70.
Lippu oli haettavissa "Will Call" luukulta maksuun käytettyä luottokorttia ja kuvallista henkilöllisyystodistusta esittäen.
Jonoa oli monta sataa metriä areenalle, mutta jono veti todella nopeasti. Kukaan ei ilmeisesti ehtinyt pahastua, kun liityin jonoon hallin aulassa haettuani lippuni.

Ensimmäinen paidanmyyntipiste oli katutasossa ja jonottamalla 5min sain kuulla että spesiaali Metallica at Buffalo T-paita oli jo loppunut. Ostin kuitenkin kiertue T-paidan.
Ylemmässä kerroksessa oli toinen myyntipiste jos ostin kaverille T-paidan.

Paikkani oli 201 katsomossa, jonka takana oli mukavasti baari. Parin minuutin jonotuksella sain oluen ja Stolichnaya votkan, yhteishinta $19.

Porukat valmiina keikan alkuun.

Erikoistehosteina käytettiin laser valoja ja väriään muuttavia liekkejä. Mitäköhän myrkkyä lisäävät, että saavat liekit vihreäksi.

Death Magnetic levyn kannessa on arkku, joidenka suojiin myös valopatterit oli kätketty.