sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kotiinpaluu

Liimailin lähettämiini postikortteihin "mainoksia" blogisivustostani.
Sakset jäivät matkustamoon menevään reppuun, mikä aiheuttikin hämminkiä lentokenttien turvatarkastuksissa.

Paluulento kotiin lähti New Yorkin John F. Kennedyn kentältä 21:35, joten olin liikkeellä hyvin ajoissa, kun suuntasin The Jane-hotellilta taksilla kohti kenttää hieman ennen kuutta.
En lähtenyt metrolla kentälle, koska matkatavaroita oli kertynyt varsin paljon: kameralaukku kannettavan tietokoneen kera, metrinen putkikassi, koulureppu ja vajaa metrinen matkalaukku.
Kävin viittomassa taksin kadulta ja kannoin matkatavarat taksiin hotellin säilytyksestä, hotellin piccoloa ei näkynyt missään.

Taksikuski oli Egyptistä. Käytiin ihan mielenkiintoista keskustelua turvallisuudesta, amerikkalaisten ystävällisyydestä ja Suomesta. Oli jostain ymmärtänyt, että Suomessa puhuttaisiin hollantia...
Kuski kyseli, oliko Los Angelesissa ollut ystävällistä porukkaa. Kerroin että oli, kuten myös New Yorkissa. "Aina kun olen apua pyytänyt, olen sitä saanut".
Naurahdin perään sen johtuvan varmaan siitä, että olen turisti. Kuski kääntyi ja katsoi minua syvälle silmiin "Kyllä, se johtuu juuri siitä!"

Taksimatkan hinta oli $45 + tietullit $6, joka on kiinteä hinta Manhattanilta kentälle. Kuski ajeli hieman poikkeavaa reittiä välttääkseen ruuhkat. Olin hyvissä ajoin kentällä. Terminaalilla oli todella hiljaista, lauantai-ilta taitaa olla hyvä lähtöpäivä...

Olin aiemmin päivällä kirjoitellut viimeiset postikortit ja liimannut niihin pienet "mainoslappuset" blogisivuni osoitteesta. Sakset jäivät koulureppuun, jota olin viemässä koneen matkustamoon. Kaivoin sakset valmiiksi esiin ja juhlallisesti luovutin ne turvatarkastajalle, joka yllätyksekseni kysyikin "mitä minä niillä teen?" Sakset olivat kuulemma vain kaksi ja puolituumaiset, kun raja menee kolmen tietämillä. Pikku hämmennyksen jälkeen ymmärsin jatkaa matkaa, laitoin sakset kuitenkin päällimmäiseksi läpivalaisulaitteeseen menevään laatikkoon. Pääsin kuin pääsinkin ilman mutinoita turvatarkastuksesta läpi.

Menin kuluttamaan aikaani pieneen baariin, jossa olikin hyvä olutvalikoima. Maistelin kolmea eri jenkkiolutta ennen kuin siirryin koneen portille.
Koneena oli American Airlinesin laajarunkoinen Boeing 777.
Olin varannut etukäteen paikkani koneen perältä, mutta portilla istumapaikkani vaihdettiin, viimeiset penkkirivit pidettiin näemmä tyhjänä.
Lennon aikana kävin kysymässä, voisinko siirtyä vapaille paikoille käyttämään kannettavaa tietokonettani, koska tilanahtauden vuoksi se ei onnistunut omalla paikallani. Se ei sopinut, mutta minut ohjattiin paikalle, jonka edessä ei ollut ketään kääntämässä istuinta taka-asentoon. Muokkailin pari tuntia Las Vegasin kuvia, jonka jälkeen palasin paikalleni.
Nukkuminen ei oikein sujunut, mutta kuuden tunnin lento Lontooseen meni lopulta varsin kivuttomasti.

Koneen vaihtoon Lontoossa oli varattu aikaa vajaat kaksi tuntia.
Kävelin sisätiloissa terminaali kolmoselle, jossa olikin turvatarkastus ennen terminaaliin pääsyä, vaikkei ulkona ollutkaan päässyt käymään välillä.
Jono veti hitaasti, enkä ollut ainoa, josta tilanne oli ...harmittava.

Kyllä hän sitä jonoa syntyy, kun on kaltaisiani matkustajia!
Jouduin tarkempaan matkatavaratarkastukseen. Voi sitä voitonriemua virkailijan kasvoilla, kun löysi viimeisenä esineenä kassin pohjalle kulkeutuneet sakset. Kerroin itsekin ihmetelleeni, ettei New Yorkissa ottaneet vastaan saksia kun niitä tarjosin. Lontoossa on kuulemma eri säännöt ja sinne sakset jäivätkin.

Lontoon kolmosterminaalin markkina-alue oli varsin kansoitettu, vapaita penkkejä ei tuntunut kahviloista löytyvän. Ilokseni huomasin kioskissa joulupukilla varustetun Coca-Cola-tölkin, taas pääsen ilahduttamaan keräilijää.
Hörppäsin kolatölkin tyhjäksi ja suuntasin lähtöportille. Kirjoittelin hieman blogia ja siirryin toisena tulleeseen bussiin. Kuljimme British Airwaysin Airbus A320 koneelle, joka oli hieman kauempana terminaalista. Sopivasti voimakas sadekuuro iski, kun olin portailla ja jonon liike tyssäsi.

Vesisade oli niin voimakas, että koneen lähtöä lykättiin ensin 15- ja vielä uudelleen 10minuuttia.
Istuinrivilläni ei ollut muita matkustajia. Pääsin levittäytymään oikein kunnolla, taisi olla tyhjin kone koko matkalla.

Mukavasti viimeinen lentokonebongaus tapahtui rullatessamme kohti kiitotietä.
Maailman suurin matkustajakone, kaksikerroksinen Airbus A380 oli laskeutumassa.

Helsinki-Vantaan kenttä on viimeisen vuosikymmenen aikana laajentunut sen verran, että laukkujen saapumisessa on "tiputtu" normaalin eurooppalaisen kentän tasolle. Ei tarvitse rientää hihnalle ja vessassakin ehtii käymään ennen kuin matkatavarat tulevat.

Molemmat matkatavarat saapuivat. Samsonite-matkalaukku on tällä reissulla saanut aikamoisia hiertymiä kylkiinsä 13 siirtymisen aikana lentokentillä ja kyllä pari kertaa taksikuskitkin laukkua paiskoivat niin, että huolestutti renkaiden kestävyys.

Lentomatkan kokonaiskesto oli hieman päälle 12h, mutta aikaerossa katsottuna 19h.

Leenan lisäksi Ismo ja Ansku olivat tulleet vastaan kentälle oikein banderollin kera,
fiilishän oli kuin urheilusankarilla :-)


Kotinurkille päästyämme kävimme syömässä kotoiset Siilinpesän pitsat.
Vuorotteluvapaani jatkuu aina vuodenvaihteeseen saakka.

Luulin aluksi päässeeni nopeasti sinuiksi aikasiirtymisessä, mutta yhtenä päivänä otin klo 12-5pm päiväunet, jonka jälkeen menikin jo pitempään päästä normaaliin päivärytmiin.

Kiitos blogini seuraamisesta.
Tämän kirjallisen matkablogin ylläpito antoi paljon kokemuksia mahdollisia tulevia matkakertomuksia silmällä pitäen, tai lähinnä niin, etten taida enää vastaavaan ruveta :-)

lauantai 21. marraskuuta 2009

New York (paluu suunta)

Pysähdyin New Yorkiin vielä paluumatkalla kolmeksi yöksi. Käyttämästäni The Jane Hotellista kirjoitin edellisessä tekstissä.

Kolmen tunnin aikaero Las Vegasiin jäi hieman vaivaamaan koko paluupysähdystä, heräilin varsin myöhään kaikkina aamuina. Olin ajatellut käyväni ottamassa kuvia Manhattanin siluetista torstaina, mutta vesisade hieman muutti suunnitelmia. Kävin tuliaisostoksilla palokunnan- ja poliisin museoissa, sekä toteamassa joukkoliikennemuseon menevän kiinni jo neljältä.

Leena kun on kissaihminen, koitin löytää tuliaiseksi kissavapaudenpatsasta. Ei löytynyt, eivätkä meinanneet myyjätkään uskoa korviaan, kun kyselin tuotetta :-)
Poikkesin armeijakuteita myyvään liikkeeseen ostamaan lierihatun ja isomman putkikassin, johon meni kätevästi aiemmin hankkimani putkikassi sisään. Kassi oli ohutta, kestäväntuntuista materiaalia, joka menee hyvin kasaan pieneen pussiin, jota voi käyttää toilettilaukkuna.
Maksettuani ostokset kortilla ja kirjoitettuani allekirjoituksen kuittiin, pyysi myyjä odottamaan hetken. Halusi antaa minulle erikoislahjan ja arvuutteli mikä se mahtaisi olla: jotain, mitä en varmasti Suomesta saisi? Olen harjoitellut täällä pari kuukautta small talkia ja kaupan luonteesta johtuen arvuuttelin sen olevan ...öö.. Could it be a nuclear weapon? Ei mitään niin vaarallista. Se oli kynä, mutta oli siinä jotain kummaa, kun vertasin toiseen pöydällä olevaan samannäköiseen kynään. Myyjä huomasi kuitatessani ostosta vasenkätisyyteni, oli teettänyt vasenkätisille liikkeen mainoskyniä erikseen.

Illan päätteeksi kävin katsomassa 2012-elokuvan, se olikin hyvä päätös matkalle, sillä useampikin paikka, jossa olin, käynyt näytti tuhoutuvan elokuvassa.
Tuosta ei kyllä enää takaa-ajoelokuvat paljoa voi hurjistua. Enää ei riitä hedelmätiskien- ja pahvilaatikoiden läpiajo, vaan pitää paeta maailmanloppua :-)

Onnellinen matkalainen vuokrapyörän kanssa New Yorkin Central Parkissa.

Perjantaina lähdin pyöräilemään Keskuspuistoon. Vuokraamon poika kertoi minun olevan ensimmäinen suomalainen hänen viisivuotisella urallaan. Varmaan kaikki muut suomalaisturistit ovat lukeneet jostain vinkin, ettei pyörää kannata vuokrata :o
Polkupyörillä saa ajaa vain suurimpia väyliä pitkin, jolloin Keskuspuistosta jää varsin paljon näkemättä. Taluttelinkin pyörää varsin paljon kävelyteillä.
Palauttaessani pyörää mainitsin kieltoasiasta. Toinen pojista kehtasi selitellä, ettei tiennytkään siitä mitään... Hohoijaa, no jätin kuitenkin kohteliaisuudesta pari dollaria tippiä.

Kilpikonnalampi (Turtle Pond) nähtynä Belvaderen linnasta. Taustalla 5th Avenuen taloja.

Cleopatra's Needle-obeliski Keskuspuistossa.

Veljenpojalle koitin löytää Yankeesien pelipaitaa, johon olisin voinut teettää hänen nimensä ja syntymävuoden. Matkustin Yankee-stadiumille kovin vaikeasti D-subwaylla. Maanalainen ei kulkenut koko pysäkin kautta, vaan hyppäsin pari pysäkkiä myöhemmin pois ja paluusuunnassa samalla linjalla pääsin oikealle pysäkille. Myöhemmin asiaa tutkiessani Yankee-Stadium / 161th street on yksi pysäkeistä, jossa ei pysähdytä ruuhka-aikoina ruuhkan menosuunnassa.
En löytänyt nimettömiä Yankee-paitoja kaksivuotiaalle mistään, mutta liikkeen, jossa painatuksia olisi tehty, kuitenkin paikallistin.

Metroajeluni aikana Leena oli yrittänyt ottaa minuun yhteyttä useampaankin kertaan ja oli varsin käärmeissään, kun ei saanut minua kiinni (maanalaisessa aika heikko kuuluvuus kännykällä). Olin saanut nimittäin kotiin Luottokunnalta kirjeen, jossa pyydettiin ottamaan välittömästi yhteyttä tietoturvaongelman vuoksi. Soitin hotellille päästyäni Skypen kautta. Soneran 2,10eur /30sek. -kännykkäpuhelun hinta soitettaessa kotimaahan oli mielestäni turhan korkea hinta Skypen 21snt/min hintaan verrattuna.
Kertoivat Luottokunnalta, että luottokorttini tiedot olivat mahdollisesti joutuneet vääriin käsiin jossain ulkomailla tehdyssä tietomurrossa ja kortti pitäisi uusia. Koska minulla oli matkaa jäljellä vielä 36h, suostuivat, että kortti suljettaisiin vasta, kun pääsisin kotiin sunnuntaina.

Illaksi suuntasin Brooklyniin East Riverin toiselle puolen, josta menin ottamaan kuvia Manhattanin siluetista.
Ensimmäisellä vierailukerralla pari kuukautta aikaisemmin lähdin kulkemaan Clark Streetin subwayasemalta Brooklyn Bridgen suuntaan, jolloin en huomannutkaan monen sadan metrin pituista bulevardia (Googlen kartassa sillä ei ole nimeä), joka rakennettu Brooklyn Queens Expresswayn (Expy) päälle, vaan tulin poikkikadulta Columbia Heightsille, jolloin bulevardi jäi kulman ja pusikoiden taakse.
Moottoritien aiheuttama melu ja tärinä oli melkoinen, mutta kyllähän se olisi ollut kiva seurata auringonlaskua rakkaimpansa kanssa istuen penkillä, joita olikin huomattava määrä.

Vapaudenpatsas ja auringonlasku.

Manhattanin siluettia päivällä...

...ja yöllä. Muokkasin ikävät laiturien jämät pois kuvasta.

Sain päähäni poiketa ottamaan kuvan myös Brooklyn Bridgestä Manhattan Bridgeltä.
Ilma oli varsin viileä, joten poikkesin matkalla kahvilassa. Manhattan Bridgelle joutui kiertämään varsin pitkän lenkin, joten päätin saman tien kävellä sillan yli Manhattanin puolelle.
Tästähän tuli taas urheilupäivä, 10km pyöräilyä ja 6km kävelyä.

Brooklyn Bridge Manhattan Bridgeltä nähtynä. Katso syyskuussa ottamani päiväkuvat täältä.

Sillalle noustessani katsoin, että pyöräily oli kielletty, mutta ilmeisesti se tarkoitti vain kulkusuuntaa. Sihtaillessani aidanvälistä polviasennossa aiheutin suoranaisen liikennetukoksen: kuinka sattuikaan, että kello 6.40pm minä, jalankulkija ja pyöräilijä satuimme olemaan samassa kohtaa, kun 1700metriä pitkällä sillalla ei muuten tullut kuin neljä ihmistä vastaan.
Okei, syy oli minun ja huono paikanvalinta, ainakin kiroilevan pyöräilijän mielestä ja olihan läheisen pylonin luona levennys.
Silta tärisi oikein kunnolla siltaa pitkin kulkevien subway-vaunujen voimasta.



Sillan Manhattanin päässä vastaantulija tuli varsin voimakkaassa tuiterissa vastaan. Alkoi tuijottaa siihen malliin, että pohdiskelin jo, että joutuuko tässä tosiaan viimeisenä iltaa painiotteluun, mutta herra toivottikin kohdalle päästyäni vain hyvät illanjatkot.

Kävin ostamassa reippailun päätteeksi J&R-kamera-/musiikki-/ tietokoneliikkeestä Park Rowlta City hallia vastapäätä valokuvauspaperia 80kpl 13*18 ja 400kpl säästöpaketti 10*15 paperia. Mukaan tarttui myös 4kpl väripanossatsi. Hinta oli n.35% edullisempi kuin Suomessa.
Kaupungin toinen kuuluisa kameraliike P&H on juutalaisomistuksessa ja se menikin perjantaina kiinni jo 1pm ja on lauantaina suljettuna sapatin vuoksi. P&H:ssa kannattaa kyllä käydä kuikuilemassa kuinka "tehokkaaksi" myyntikoneisto voidaan hioa. Ensin jonotat palvelutiskille päästäksesi näkemään tuotteen ja jos päätät ostaa tuotteen, jonotat seuraavaksi kassalle maksaaksesi tuotteen. Tämän jälkeen jonotat vielä noutopisteelle hakemaan tuotettasi, joka lähetetään myyntipisteeltä alakertaan.

Empire State Building Madison Square Gardenilta nähtynä.

Ennen hotellille paluuta käväisin vielä Madison Square Gardenilla katsomassa New York Rangersien fanikaupan aukioloa. Piti jättää lahjalakin osto lähtöpäivälle, koska standi on auki vain pelipäivinä.

Lauantaina lento lähti New Yorkista vasta yhdeksän jälkeen illalla, joten minulla oli koko päivä aikaa.
Lähdinkin hotellista vasta 11am ja söin rauhassa aamiaisen kulmabistrossa. Menin käymään aluksi New Yorkin yleisen liikenteen museossa, joka toimi vanhalla subwayasemalla.
Näyttelyssä esiteltiin metron rakentamisvaiheen historiaa ja asematasolla oli lukuisia vanhoja maanalaisen vaunuja.

"Bluebird" maanalaisen vaunu, jotka otettiin käyttöön New Yorkin vuoden 1964 maailmannäyttelyä varten.

Luonnollisesti museosta löytyi myös varsin kattava kauppa, josta tuliaiseksi tuli ostettua pari tuotetta.
Kävelin vielä takaisin East Riverin rantaan ottamaan kuvia Manhattanin siluetista ja sen jälkeen postiin. Matkalla katselin, kun temppupyöräilijät kuvailivat videota Korean sodan muistomerkillä.

Kaverit taitavat saada temppuilustaan ihan hyvät rahat, kun kuvaajilla ammattitason video- ja järjestelmäkamerat. Kiihdytysreitti kulki risteyksen halki ja bussin päätepysäkin ohi.
Pientä sanaharkkaa syntyikin, kun kuski ei siirtänyt bussia ja yksi jätkistä tokaisi, että kuski luulee olevansa suurikin päällikkö. Vetoamalla tuottajien tiukkaan aikatauluun ja johonkin muuhun, mitä yksi jätkistä meni supattamaan kuskin korvaan, bussi siirtyi tarpeellisen 3metriä.


Ajatuksena oli lähettää paksummanpuoleinen joulukortti Leenalle. Suunnitelma ei oikein toiminut, kun (pakollinen) lähettäjän ja vastaanottajan osoite on sama. Päädyinkin toimittamaan kortin henkilökohtaisesti.

Kävin syömässä läheisessä ravintolassa ja samalla maistelin kolmea (pientä) eri hanaolutta. Tällä matkalla ollut hieman yksipuolinen tarjonta oluiden suhteen.
BTW myös lentokentän ravintolan olutvalikoima oli positiivinen yllätys!

Ennen paluuta hotellille kävin vielä hakemassa New York Rangersien lippalakin tuliaiseksi. Sitten suuntasinkin hotellille ja kotimatka alkoi.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Las Vegas- New York lento

Lento New Yorkiin lähti vasta 11:50am, joten kiirettä kentälle ei ollut. Menin kuitenkin odottelemaan sukkulabussia vahingossa jo tuntia liian aikaisin :o
Sukkulabussin kuski piti pientä esitelmää ympäristöstä ajellessamme eri hotellien kautta. Kertoi mm. kahden suuryrityksen omistavan kaikki kasinot Stripin varrella, vaikka eri kasinot kilpailevatkin keskenään.
Nyrkkeilijä Mike Tyson oli kuulemma muuttanut takaisin kaupunkiin. Kuski suositteli turvamiehen hankkimista. Ei siksi, ettei Tyson voisi pitää puoliaan paparazzeja vastaan, vaan juuri siksi, että pystyy. Turha mennä vankilaan "lehtimiehen" pieksemisestä, helpompi maksaa jollekin, että tekee sen hänen puolesta :-)

Matkalaukkuni oli kilon ylipainoinen, joten jouduin siirtämään kengät koulureppuun, joka oli tulossa käsimatkatavaraksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa ylipainomaksua $80!
Putkikassi oli jo täyteen pakattu ja pariin kertaan päälle istuttu tavaran tiivistämiseksi.
Jono turvatarkastukseen oli lähes 200 metriä pitkä. Onneksi infomonitoreissa pyöri humoristinen opastus toimenpiteistä turvatarkastuksessa, se sai hymyilemään ja ...harmituksen laskemaan, eli toimi kuten pitikin.

Kävin syömässä kentällä burritoa. Kuvittelin jo turvavouhotuksen menneen täysin yli, kun ruokailuvälineenä olikin veitsen sijaan kaksi haarukkaa, mutta kuikuillessani muiden aterimia, taisi kyseessä olla pelkkä erehdys.
Valitsin aluksi pöydän ikkunan vierestä, jotta voisin seurata kentän liikennettä, mutta arkkitehti olikin keksinyt laittaa kaiteen juuri silmieni korkeudelle. Aurinkokin kehtasi lämmittää vielä sen verran, että vetäydyin varjoon nauttimaan kahden haarukan annoksestani. Koitin vilkutella tarjoilijalle, että olisin saanut veitsen, mutta poikkeuksellisesti huonoin tuloksin.
Täällä kyllä ravintoloissa palvelu pelaa, eikä kotimaan niin tuttua laskun odottelua pahemmin esiinny.

Harmikseni konetyyppi lennolla oli vaihtunut Boeing 757-koneesta Boeing 737-800-koneeksi, jolla Ryanairin väreissä on tullut matkustettua Euroopassa useammankin kerran.
Kone oli loppuunmyyty ja kuuluttivat useampaankin otteeseen, että portilla ollaan käsimatkatavaran koon suhteen tarkkana. Sain kuitenkin 15kg painoisen kameralaukkuni ja varsin täyden koulureppuni matkustamoon. Tietenkin pitää vielä mainita, että tavaralokerossa oli muidenkin matkustajien tavaroille edelleen tilaa saapuessamme Nykiin.
Jenkeissä tuntuu tavaroiden järjestely ylälokeroihin oikealla tavalla toimivan huomattavasti paremmin matkustajien toimesta kuin Euroopassa. Meillä niin usein laitetaan oma lentolaukku poikittain lokeroon ja voi voi jos seuraavalla ongelmia, minähän olin ensin...

Penkit oli jälleen varustettu viihdekeskuksella. Kuuntelin pari kertaa Foo Fightersin kokoelman ja Guns n' Rosesin Chinese Democracyn.
Matkaa New Yorkiin oli lähes 3700 kilometriä, enemmän kuin Helsingistä Malagaan.
Lentoreitti kulki mukavasti Grand Canyonin yli, joten naama pysyi tiukasti ikkunaruudussa alkumatkasta.
Ohessa liuta kuvia lennolta:

Amerikkalainen unelma #1 Las Vegasin lähiöitä keskellä autiomaata.

Amerikkalainen unelma #2. Homma kuitenkin taitaa toimia, kun laajennusosa jo puolitiessä (oikea yläkulma)

Vakoilua: Pääsin bongaamaan Nellisin tukikohtaa aitiopaikalta. Kuvaa klikkaamalla voitte itsekin alkaa arvailemaan mitä koneita näkyy. (Vinkki: pikimustat on sitten öljyläikkiä :-)

Las Vegas Motor Speedway-rata. Ovaaliradalla on leveyssuunnassa halkaisija vajaa kilometri.


Näkymää lähellä Kaibabin kansallispuistoa (+36° 38' 60.00", -112° 37' 0.00")

Grand Canyonin pohjoisosaa.

Powell-tekojärven rantakallioita.

Powell-tekojärven itäosaa.




Kiinnitin huomioni väärään paikkaan tätä kuvaa ottaessa. Kohta jossa ylängöllä oleva tie kääntyy jyrkästi reunalla on varsin mielenkiintoinen, siitä pääsee alas erittäin kiemuraista tietä. Netistä voi etsiä lisätietoja nimellä Moki Dugway.

Saman ylängön reunaa zoomattuna kameralla. Varjot tuovat esiin Monument Valleysta tutut kivipaadet. (N37° 17' 47.00", W109° 53' 32.00")

Pikku hiljaa kelit kylmenee...

...kun päästään Kalliovuorille.

Risteävää liikennettä havaittavissa. Koneemme lentokorkeus oli vajaat 11000metriä.

New Yorkissa olin majoittuneena The Jane Hotelliin, jonka huoneet olivat hyvin pienikokoisia, kuin laivan hytti tai junan makuuvaunu. Tiesin tämän jo varatessa ja ihan mielenkiinnosta valitsin hotellikseni seuraavaksi kolmeksi yöksi ennen paluuta kotiin.

Lentokentällä kyselin, menisikö hotellibussi Jane-hotellin kautta. Tiedä, johtuiko kylmästä kelistä, joka jäähdyttänyt virkailijan ajatuksenjuoksun vai enkö osannut lausua J A N E a oikein, mutta jäi vaikutelma kuin olisin yrittänyt selittää humalaiselle.
Päätin mennä maanalaisella, kun ei kuulostanut hotellin nimi tutulta. 14th street 8Av-subwayasema oli muutaman korttelin päässä hotellista. Kuljin ensin lentokentän AirTrainilla Howard Beachin asemalle, josta A subwaylla 14th/8Av asemalle.
Luonnollisesti Manhattanilla lähdin väärään suuntaan. Putkilaukku ei oikein halunnut pysyä matkalaukun päällä, joten kulkeminen oli varsi vaivalloista. Palattuani lähtöpisteeseen otin taksin alle.
Myös taksikuskilla tuntui olevan vaikea ymmärtää J A N E street osoitetta, joten täytyy sen vian olla minun lausumisessani :-)
Jane street oli lähes kulman takana, mutta yksisuuntaisten katujen vuoksi tehtiin pieni korttelikierros. Hintaa taksimatkalle tuli tippeineen $12.

Hotellissa oli vanhan ajan tunnelma. Henkilökunnalla oli pikkolohatut ja hissiä operoi hissipoika. Otsalohko pullistaen kuskasi matkalaukkuni ja putkirepun huoneeseen. Taskussa ei ollut muuta kuin $5-seteli, joten annoin sen palkkioksi.

Huone oli tosiaan pieni. Lattiatilaa noin kaksi neliötä. Sängyn alla oli säilytystilaa kuten myös hylly sängyn yläpuolella. Kuva huoneesta löytyy tästä.
Huoneen elektroniikkaosasto oli kunnossa, litteä TV, jota jäinkin tuijottamaan loppuillaksi.
Kolmen tunnin aikaeron vuoksi ilta oli jo pitkällä, kun tuli mieleen, pitäisikö käydä haukkaamassa jotain pientä purtavaa.
Huoneen elektroniikkaan kuului myös iPodin telakka kaiuttimineen.

Samalla lattiapinta-alalla olevia kahden hengen huoneita oli myös tarjolla, sekä kapteenin hyttejä, jotka omalla vessalla ja suihkulla.
Aamiainen ei sisältynyt $99 (+verot 14,25%) hintaan. Alakerrassa oli ranskalaistyylinen bistro, jota oltiin juuri rakentamassa pystyyn. Hieman ihmetytti pöytämateriaali, joka oli hiottua puuta ilman lakkaa, ensimmäiset tahrat olivatkin jo imeytyneet pöytälevyyn.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Las Vegas, Nevada

Lähdin perjantai-iltana tutustumaan Las Vegas Bulevardin eli "The Strip"in valoloistoon Hoover-patoreissun jälkeen.
Stripin varrella on kuuden kilometrin matkalla 30 suurta kasinohotellia.

Sahara hotellin takaa löytyy monorailin pääteasema, jolla kuljin radan toiseen päähän linnun tietä 5km matkan MGM kasinolle. Monorail kulkee Stripin itäpuolella, mutta joidenkin kasinoiden välillä kulkee yksittäisiä monorail-yhteyksiä myös sen länsipuolella.
Toinen kätevä yleinen kulkuneuvo on Las Vegas bulevardia kulkeva kaksikerroksinen linja-autolinja nimellä "The Duche". Päivälippu maksaa $7. Bussi kulkee Stripiä pitkin Fremont streetille saakka.
Eränä iltana bussissa oli kuljettajana Barry Whiten tumman suklaisella äänellä varustettu herra, joka itse ilmoitti pysäkit automaatin sijaan. Jossain kohtaa matkaa hän huomautti myös yläkerrokselle muistutuksen, ettei portaikossa saa liikkua bussin ollessa liikkeellä.
Hilpeyttä aiheutti, kun "Barryn" lempeä ääni alkoi opastamaan ilmoituksen jälkeen: " Hyvä mies, pysy nyt paikoillasi..5sek.. älä vain nouse.. 5sek.. hyvä herra, istukaa nyt ihan rauhassa..." Ei tainnut ylätasanteella oleva matkustaja ymmärtää, ettei ääni tulekaan jostain automaatista ja kuljettaja näki kameran kautta mitä yläkerrassa tapahtuu.

MGM:n päässä tuli ongelmia löytää kasinosta ylipäätään ulos, pääovien edessä taksitolppa ja valet parking, parkkeeraus palvelu. Jalankulkijan täytyikin kuljeskella poistuessaan limousinien välissä joita oli huomattava määrä.
Porukka oli perjantain kunniksi juhlatunnelmassa ja varsinkin neitojen juhlapukeutuminen sai päät kääntymään.

Kasinoilla on toisiaan näyttävämpiä esityksiä Stripin varrella, joita pääsee seuraamaan maksutta, kuuluisimpia lienee Bellagion tanssiva suihkulähde ja Miragen tulivuorenpurkaus.

MGM:ltä kävelin aluksi etelään Egyptiläisaiheiselle Luxor kasinolle ja siitä mutkitellen takaisin pohjoisen suuntaan Sahara kasinolle tien puolta tarvittaessa vaihdellen. Aikaa sain kulumaan vajaan kahdeksan kilometrin kävelyyn neljä tuntia ruokailu mukaan luettuna.
Käväisin tsekkaamassa HRC pinssi tilanteen ja samalla syömässä. Tarjoilijalta kehtasin kysellä miksi Fajitas annoksen tortilla letut on niin pieniä, ettei niistä saa tehtyä taskuja. Kertoi tapana olevan täällä päin tehdä pelkkä kääre tortillasta. Otin jälkiruuaksi Irish Coffeen, josta oli jäänyt kerma pois, mutta viskiä olikin sitten sitä enemmän, ei ihan namia, mutta kyllä lämmitti!

Tällä retkellä en käynyt kuin parissa kasinossa sisällä kuikuilemassa.
Vajaan viikon vierailuni aikana sijoitin pelikoneisiin $6.
Nuori taksinkuljettaja antoi minulle kuitenkin synninpäästön. Kertoi käyneensä seitsemän kertaa Las Vegasissa ennen kuin itse muutti kaupunkiin, ei ollut kertaakaan käynyt pelaamassa vierailuillaan, kun ei bilettämiseltä ehtinyt :-)

Ohessa viikon varrella ottamiani kuvia Stripiltä:

Luxor kasinolla on kuulemma vähennetty egyptiläisaihetta, mutta lasipyramidin muotoa lienee vaikea lähteä muuttamaan :-)

Luxor Kasinon seinässä oli komeaa hieroglyfiä.

New York New Yorkin teemaa ei liene vaikea arvata. Huomaa vuoristorata talojen lomassa.

Jokaisen mopopojan toivekahvila?

Paris kasino oli pystyttänyt mini Eifel-tornin (jossa pääsee ylös) ja riemukaaren.

Bellagion tanssiva suihkulähde viihdytti ohikulkijoita 15 min välein erilaisilla esityksillä.

Tresure Islandilla pääsi seuraamaan merirosvojen taistelua.

San Marcon aukion torni löytyi Venetsian kasinon kyljestä.

Myös gondolikyytiä oli tarjolla.

Mirage kasinon tulivuorenpurkaus oli näyttävää katsottavaa. Mukana oikeat liekit, myös voimakkailla valaisimilla saatiin vesisuihkut näyttämään ryöppyäväksi laavaksi.

Sahara kasinolla oltiin itämaisissa tunnelmissa, taustalla Stratospheren torni.


Lauantai-iltana kävin katsomassa Carlos Santanan konserttia Hard Rock kasinolla.
Keikkapaikka veti 4000 katsojaa. Santana keskittyi lähinnä kitaransoittoon ja lauluosuudet hoiti Andy Vargas.

Maanantaina otin taksin alle ja suuntasin läheiselle Bulevard Mallille, jota aiempi taksikuski oli suositellut. Ostin parit farkut ja liikaa paitoja Macy'siltä ja Old Navysta.
Käydessäni syömässä tarjoilija arvuutteli kotimaatani, kun kerroin olevani suomesta hän ilahtui, "mehän olemme lähes naapureita, olen Hollannista"... No ainakin Amerikan suunnasta katsottaessa :-)
Käväisin myös parturissa, hiusten leikkuu tavallisessa parturissa maksoi $15 veroineen.
Yllättäin leikkasi koneella myös kulmakarvat :-)

Maanantai illalle ostin liput Cirque du Soleilin Beatles Love esitykseen. Maanantain klo 19 näytökseen sai lippuja 25% alennuksella.

Ilkeästi ajattelin esityksen alkua odotellessa, että kyseessä on pelkkä rahastus, kun aulassakin oli fanimyymälä. Kun esitys alkoi, taas silmäkulma kostui ihastuksesta, Ihana! Mahtava! Suurenmoinen esitys!


Stratosphere

Stratosphere kasinolla on 350metrinen torni, jonka huipulta löytyy näköalatasanteiden lisäksi kolme huvilaitetta, joiden mainostetaan olevan maailman korkeimmalla olevia.
Koneet ei sinänsä olleet mitenkään kummallisia, mutta kun vaunu tuntuu putoavan 112 kerroksen korkeudelta, saattaa kovapäisinkin kaveri hetkeksi peljästyä.

Stratosphere kasino ja torni päivänvalossa.

X-Scream on vaunu, joka ajaa 30 metrisen suoran radan päähän alamäkeä n. 30km/h pysähtyen äkisti "roikkumaan" tyhjän päälle tornin ulkopuolelle. Bonuksena vaunu vielä "tipahtaa" viisi metriä alaspäin.

Big Shot on normaali katapultti tornin nokassa.

Insanity kääntyy tornin ulkopuolelle ja kahden istuttavat penkit rupeavat pyörimään akselin ympärillä. Kivat maisemat, mutta katsoessa alas keskeltä tulin vakuuttuneeksi, etten tule koskaan kokeilemaan laskuvarjohyppyä.

...sama ilta aikaan...

...ja alhaalta nähtynä.

The Strip Big Shotin tasanteelta. Etu vasemmalla oleva rakennuskompleksin rakennustyö jäi keskeneräiseksi laman vuoksi. Etelämpänä oli Aria kompleksin 4000 huoneen hotellikasinon viimeistely loppusuoralla.


Fremont Street Experience

Fremont Street Experience on satoja metrejä pitkä katto, jossa pyörii esityksiä tunneittain.
Kadun varrelta löytyy muutama kasino ja matkamuistomyymälöitä.