New York (paluu suunta)

Pysähdyin New Yorkiin vielä paluumatkalla kolmeksi yöksi. Käyttämästäni The Jane Hotellista kirjoitin edellisessä tekstissä.

Kolmen tunnin aikaero Las Vegasiin jäi hieman vaivaamaan koko paluupysähdystä, heräilin varsin myöhään kaikkina aamuina. Olin ajatellut käyväni ottamassa kuvia Manhattanin siluetista torstaina, mutta vesisade hieman muutti suunnitelmia. Kävin tuliaisostoksilla palokunnan- ja poliisin museoissa, sekä toteamassa joukkoliikennemuseon menevän kiinni jo neljältä.

Leena kun on kissaihminen, koitin löytää tuliaiseksi kissavapaudenpatsasta. Ei löytynyt, eivätkä meinanneet myyjätkään uskoa korviaan, kun kyselin tuotetta :-)
Poikkesin armeijakuteita myyvään liikkeeseen ostamaan lierihatun ja isomman putkikassin, johon meni kätevästi aiemmin hankkimani putkikassi sisään. Kassi oli ohutta, kestäväntuntuista materiaalia, joka menee hyvin kasaan pieneen pussiin, jota voi käyttää toilettilaukkuna.
Maksettuani ostokset kortilla ja kirjoitettuani allekirjoituksen kuittiin, pyysi myyjä odottamaan hetken. Halusi antaa minulle erikoislahjan ja arvuutteli mikä se mahtaisi olla: jotain, mitä en varmasti Suomesta saisi? Olen harjoitellut täällä pari kuukautta small talkia ja kaupan luonteesta johtuen arvuuttelin sen olevan ...öö.. Could it be a nuclear weapon? Ei mitään niin vaarallista. Se oli kynä, mutta oli siinä jotain kummaa, kun vertasin toiseen pöydällä olevaan samannäköiseen kynään. Myyjä huomasi kuitatessani ostosta vasenkätisyyteni, oli teettänyt vasenkätisille liikkeen mainoskyniä erikseen.

Illan päätteeksi kävin katsomassa 2012-elokuvan, se olikin hyvä päätös matkalle, sillä useampikin paikka, jossa olin, käynyt näytti tuhoutuvan elokuvassa.
Tuosta ei kyllä enää takaa-ajoelokuvat paljoa voi hurjistua. Enää ei riitä hedelmätiskien- ja pahvilaatikoiden läpiajo, vaan pitää paeta maailmanloppua :-)

Onnellinen matkalainen vuokrapyörän kanssa New Yorkin Central Parkissa.

Perjantaina lähdin pyöräilemään Keskuspuistoon. Vuokraamon poika kertoi minun olevan ensimmäinen suomalainen hänen viisivuotisella urallaan. Varmaan kaikki muut suomalaisturistit ovat lukeneet jostain vinkin, ettei pyörää kannata vuokrata :o
Polkupyörillä saa ajaa vain suurimpia väyliä pitkin, jolloin Keskuspuistosta jää varsin paljon näkemättä. Taluttelinkin pyörää varsin paljon kävelyteillä.
Palauttaessani pyörää mainitsin kieltoasiasta. Toinen pojista kehtasi selitellä, ettei tiennytkään siitä mitään... Hohoijaa, no jätin kuitenkin kohteliaisuudesta pari dollaria tippiä.

Kilpikonnalampi (Turtle Pond) nähtynä Belvaderen linnasta. Taustalla 5th Avenuen taloja.

Cleopatra's Needle-obeliski Keskuspuistossa.

Veljenpojalle koitin löytää Yankeesien pelipaitaa, johon olisin voinut teettää hänen nimensä ja syntymävuoden. Matkustin Yankee-stadiumille kovin vaikeasti D-subwaylla. Maanalainen ei kulkenut koko pysäkin kautta, vaan hyppäsin pari pysäkkiä myöhemmin pois ja paluusuunnassa samalla linjalla pääsin oikealle pysäkille. Myöhemmin asiaa tutkiessani Yankee-Stadium / 161th street on yksi pysäkeistä, jossa ei pysähdytä ruuhka-aikoina ruuhkan menosuunnassa.
En löytänyt nimettömiä Yankee-paitoja kaksivuotiaalle mistään, mutta liikkeen, jossa painatuksia olisi tehty, kuitenkin paikallistin.

Metroajeluni aikana Leena oli yrittänyt ottaa minuun yhteyttä useampaankin kertaan ja oli varsin käärmeissään, kun ei saanut minua kiinni (maanalaisessa aika heikko kuuluvuus kännykällä). Olin saanut nimittäin kotiin Luottokunnalta kirjeen, jossa pyydettiin ottamaan välittömästi yhteyttä tietoturvaongelman vuoksi. Soitin hotellille päästyäni Skypen kautta. Soneran 2,10eur /30sek. -kännykkäpuhelun hinta soitettaessa kotimaahan oli mielestäni turhan korkea hinta Skypen 21snt/min hintaan verrattuna.
Kertoivat Luottokunnalta, että luottokorttini tiedot olivat mahdollisesti joutuneet vääriin käsiin jossain ulkomailla tehdyssä tietomurrossa ja kortti pitäisi uusia. Koska minulla oli matkaa jäljellä vielä 36h, suostuivat, että kortti suljettaisiin vasta, kun pääsisin kotiin sunnuntaina.

Illaksi suuntasin Brooklyniin East Riverin toiselle puolen, josta menin ottamaan kuvia Manhattanin siluetista.
Ensimmäisellä vierailukerralla pari kuukautta aikaisemmin lähdin kulkemaan Clark Streetin subwayasemalta Brooklyn Bridgen suuntaan, jolloin en huomannutkaan monen sadan metrin pituista bulevardia (Googlen kartassa sillä ei ole nimeä), joka rakennettu Brooklyn Queens Expresswayn (Expy) päälle, vaan tulin poikkikadulta Columbia Heightsille, jolloin bulevardi jäi kulman ja pusikoiden taakse.
Moottoritien aiheuttama melu ja tärinä oli melkoinen, mutta kyllähän se olisi ollut kiva seurata auringonlaskua rakkaimpansa kanssa istuen penkillä, joita olikin huomattava määrä.

Vapaudenpatsas ja auringonlasku.

Manhattanin siluettia päivällä...

...ja yöllä. Muokkasin ikävät laiturien jämät pois kuvasta.

Sain päähäni poiketa ottamaan kuvan myös Brooklyn Bridgestä Manhattan Bridgeltä.
Ilma oli varsin viileä, joten poikkesin matkalla kahvilassa. Manhattan Bridgelle joutui kiertämään varsin pitkän lenkin, joten päätin saman tien kävellä sillan yli Manhattanin puolelle.
Tästähän tuli taas urheilupäivä, 10km pyöräilyä ja 6km kävelyä.

Brooklyn Bridge Manhattan Bridgeltä nähtynä. Katso syyskuussa ottamani päiväkuvat täältä.

Sillalle noustessani katsoin, että pyöräily oli kielletty, mutta ilmeisesti se tarkoitti vain kulkusuuntaa. Sihtaillessani aidanvälistä polviasennossa aiheutin suoranaisen liikennetukoksen: kuinka sattuikaan, että kello 6.40pm minä, jalankulkija ja pyöräilijä satuimme olemaan samassa kohtaa, kun 1700metriä pitkällä sillalla ei muuten tullut kuin neljä ihmistä vastaan.
Okei, syy oli minun ja huono paikanvalinta, ainakin kiroilevan pyöräilijän mielestä ja olihan läheisen pylonin luona levennys.
Silta tärisi oikein kunnolla siltaa pitkin kulkevien subway-vaunujen voimasta.



Sillan Manhattanin päässä vastaantulija tuli varsin voimakkaassa tuiterissa vastaan. Alkoi tuijottaa siihen malliin, että pohdiskelin jo, että joutuuko tässä tosiaan viimeisenä iltaa painiotteluun, mutta herra toivottikin kohdalle päästyäni vain hyvät illanjatkot.

Kävin ostamassa reippailun päätteeksi J&R-kamera-/musiikki-/ tietokoneliikkeestä Park Rowlta City hallia vastapäätä valokuvauspaperia 80kpl 13*18 ja 400kpl säästöpaketti 10*15 paperia. Mukaan tarttui myös 4kpl väripanossatsi. Hinta oli n.35% edullisempi kuin Suomessa.
Kaupungin toinen kuuluisa kameraliike P&H on juutalaisomistuksessa ja se menikin perjantaina kiinni jo 1pm ja on lauantaina suljettuna sapatin vuoksi. P&H:ssa kannattaa kyllä käydä kuikuilemassa kuinka "tehokkaaksi" myyntikoneisto voidaan hioa. Ensin jonotat palvelutiskille päästäksesi näkemään tuotteen ja jos päätät ostaa tuotteen, jonotat seuraavaksi kassalle maksaaksesi tuotteen. Tämän jälkeen jonotat vielä noutopisteelle hakemaan tuotettasi, joka lähetetään myyntipisteeltä alakertaan.

Empire State Building Madison Square Gardenilta nähtynä.

Ennen hotellille paluuta käväisin vielä Madison Square Gardenilla katsomassa New York Rangersien fanikaupan aukioloa. Piti jättää lahjalakin osto lähtöpäivälle, koska standi on auki vain pelipäivinä.

Lauantaina lento lähti New Yorkista vasta yhdeksän jälkeen illalla, joten minulla oli koko päivä aikaa.
Lähdinkin hotellista vasta 11am ja söin rauhassa aamiaisen kulmabistrossa. Menin käymään aluksi New Yorkin yleisen liikenteen museossa, joka toimi vanhalla subwayasemalla.
Näyttelyssä esiteltiin metron rakentamisvaiheen historiaa ja asematasolla oli lukuisia vanhoja maanalaisen vaunuja.

"Bluebird" maanalaisen vaunu, jotka otettiin käyttöön New Yorkin vuoden 1964 maailmannäyttelyä varten.

Luonnollisesti museosta löytyi myös varsin kattava kauppa, josta tuliaiseksi tuli ostettua pari tuotetta.
Kävelin vielä takaisin East Riverin rantaan ottamaan kuvia Manhattanin siluetista ja sen jälkeen postiin. Matkalla katselin, kun temppupyöräilijät kuvailivat videota Korean sodan muistomerkillä.

Kaverit taitavat saada temppuilustaan ihan hyvät rahat, kun kuvaajilla ammattitason video- ja järjestelmäkamerat. Kiihdytysreitti kulki risteyksen halki ja bussin päätepysäkin ohi.
Pientä sanaharkkaa syntyikin, kun kuski ei siirtänyt bussia ja yksi jätkistä tokaisi, että kuski luulee olevansa suurikin päällikkö. Vetoamalla tuottajien tiukkaan aikatauluun ja johonkin muuhun, mitä yksi jätkistä meni supattamaan kuskin korvaan, bussi siirtyi tarpeellisen 3metriä.

Ajatuksena oli lähettää paksummanpuoleinen joulukortti Leenalle. Suunnitelma ei oikein toiminut, kun (pakollinen) lähettäjän ja vastaanottajan osoite on sama. Päädyinkin toimittamaan kortin henkilökohtaisesti.

Kävin syömässä läheisessä ravintolassa ja samalla maistelin kolmea (pientä) eri hanaolutta. Tällä matkalla ollut hieman yksipuolinen tarjonta oluiden suhteen.
BTW myös lentokentän ravintolan olutvalikoima oli positiivinen yllätys!

Ennen paluuta hotellille kävin vielä hakemassa New York Rangersien lippalakin tuliaiseksi. Sitten suuntasinkin hotellille ja kotimatka alkoi.

Washington D.C.

Edullisia hotelleja ei kävelyetäisyyden eikä metroreitin varrelta löytynyt, joten varasin huoneen muutaman mailin päästä Unionin asemasta Holiday Inn expressistä, jonne hotellilta kulki sukkulabussi.

Tulopäivänä olin hotellilla noin 4pm jälkeen ja pikku lepäilyn jälkeen lähdin auringon laskettua kuvauskierrokselle kaupungin keskustaan. Sain hotellilta kaupungin keskustasta kartan, jonka perusteella oli helppo suunnistaa.

Olin ollut hieman huolissani kuinka sopeudun Floridan helteen jälkeen "kylmään" ilmanalaan joka oli 10 celsiuksen tietämillä, mutta se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Sukkulabussissa matkalla keskustaan oli muutama ihminen kyydissä. Keskustelivat kovasti seuraavan päivän mielenosoituksesta johon olivat osallistumassa. Syy täysiin hotelleihin selvisi.

Kävelin Unionin asemalta viereiselle Capitolille, jossa Yhdysvaltain Senaatti kokoontuu.
Yllätyksekseni rakennusta pääsi "takapihan" puolelta kuvaamaan varsin läheltä.
Capitolin länsipuolella avautuu National Mall, jonka varrella museoita.
Sen keskellä on lähes 170 metrinen Washington-monumentti ja toisessa päässä Lincoln-muistomerkki. Pituutta National Mallilla on 3,6 kilometriä.

Muutaman hölkkääjän lisäksi ei National Mallilla paljoa väkeä näkynyt illalla.
Ottaessani kuvaa käytin tähtäyspisteenä olkalaukkuani, jonka jätin maahan. Siinä tähtäillessä ehdin jo huolestua, että ohikulkija nappaa sen hidastaessaan kävelyään, mutta hän jatkoi kännykkäänsä puhumista ja matkaansa.

Kävelin Washington monumentille ja takaisin Unionin aseman suuntaan poiketen Hard Rock Cafessa katsastamassa pinssi tilanteen. Otin samalla baarissa lämmikkeeksi teen rommilla höystettynä, joka yhdistelmänä tuntui olevan täällä vieras. Varsin kummallista.
Ehdin viimeiseen sukkulabussiin, joka lähti asemalta 23.15. Iltakävelyn pituudeksi tuli 7 kilometriä.

Torstai 5. marraskuuta

Lähtöni hotellilta hieman viivästyi. Sukkulabussiin piti ilmoittautua etukäteen ja se olikin täynnä aina 11.30 lähtöön saakka.
Unionin asemalta oli menossa runsaasti porukkaa Capitolin suuntaan.
Näemmä mielenosoitus koski syksyn kuumaa perunaa terveydenhuoltouudistusta.
Yhdellä miehellä oli kyltti "Älkää eliminoiko mummiani, eliminoikaa kommunistilobbarit". Keskusteluissa terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä on ollut jopa väitteitä ns. kuolemanpaneeleista, joissa päätetään kenelle annetaan hoitoa ja kenelle ei.
Enemmän minua olisi kiinnostanut käydä keskustelua amerikkalaisten kommunistipeloista. Valitettavasti kielitaitoni ei riitä syvempään keskusteluun, mutta en ole ymmärtänyt, miksi tehdään kauppaa kommunisti-Kiinan kanssa, mutta kuritetaan kommunisti-Kuubaa. No joo, raha ja halpa työvoimahan siinä ratkaisee, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla tavallisen amerikkalaisen näkemys asiasta.

Capitolilla oli mielenosoitus koskien terveydenhuoltouudistusta.

Päivän kohteena oli Smithsonian Air and Space museum National Mallilla, jossa oli näytillä lukemattomia historiallisia lentokoneita ensimmäisestä Wrightin veljesten Flyerista avaruusaluksiin.
Sisäänpääsy ja opastettu kiertokäynti, johon osallistuin, olivat ilmaisia.

Avaruuskapselien kehitystä: vasemmalla 1962 Mercury Friendship 7, jolla ensimmäinen amerikkalainen kiersi maapallon ja oikealla 1969 Apollo 11 komentomoduuli "Columbia", jolla ensimmäiset kuussa käyneet astronautit palasivat maahan.
Ystävällinen turisti toimii mittakapulana.

"Spirit of St.Louis" -koneella lennettiin ensimmäistä kertaa yksinlento Atlantin yli New Yorkista Pariisiin Charles Lindbergin toimesta vuonna 1927.

NASAn X-15 -rakettikone, jolla ylitettiin ensimmäistä kertaa äänennopeus nelin-, viisin- ja kuusinkertaisesti sekä 30 000 metrin korkeus.

Hubblen avaruusteleskoopin täysikokoinen malli, joka on linja-auton kokoinen.

Lähdettyäni museosta alkoi ripottamaan vettä, joten poikkesin pikaisesti myös Amerikan historian museossa.

"Ei, minä olen ihan normaali laboratoriorotta, eiku siis orava, niin siis tavallinen washingtonilainen orava, mitä nyt silmät vähän punottaa".

Washington-monumentti auringon viimesäteissä.

Valkoisen talon takapiha-alue oli suljettu pitkän matkan päästä.
Aidatulla alueella laskin temmeltävän puiden lomassa 8 oravaa. Mahtaa olla vartiomiehillä liiketunnistimien hälytyksissä kuittailemista.
Uutiskuvissa ilmeisesti kuvataan valkoista taloa takapihan ovaalihuoneen puolelta, koska etupihan puoli ei näyttänyt kovin tutulta.
Ei tullut presidentti vilkuttamaan, vaikka kuinka odottelin.

Tietokilpailu kysymys: Mikä on Yhdysvaltain tunnetuin osoite?
1600 Pennsylvania Avenue, NW, Washington D.C. White House.

Kulkiessani valkoisen talon sivustaa kurvasi portista pari polkupyöräpoliisia kadulle.
Jättivät polkupyörät melko väkivaltaisesti kadulle ja sulkivat liikenteen. Hetken kuluttua saapui pari poliisiautoa tukemaan heitä. Jatkoin matkaa hitaasti katsellen mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.
Polkupyöräpoliisi huikkasi "Hey folks, just few steps backward". Hetken kuluttua alkoi tulla kiiltäviä sivuvaunullisia moottoripyöräpoliiseja useampi kappale, sitten suuria katumaastureita, joissa näytti olevan agentteja sisällä rynnäkkökivääreiden kanssa.
Tämähän taitaakin olla presidentin saattue! Seuraavaksi saapuikin pari pitkää limusiinia, lisää turva-autoja, jonkunmoinen viestiauto ja ambulanssi.
Kaikenlaisia julkkiksia sitä tällä matkalla näkeekin!

Ei se Obama suostunut ottamaan suomalaista liftaria kyytiinsä.

Jatkoin matkaa takaisin National Mallille Toisen maailmansodan muistomerkille ja Lincolnin muistomerkille, jolle on otettu mallia kreikkalaisesta temppelistä. Lincolnin patsas löytyy rakennuksen sisältä.

Washington Monument Toisen maailmansodan muistomerkin taustalla.

Lincoln Memorial Toisen maailmansodan muistomerkiltä nähtynä. Rakennus on ikuistettu myös 5 dollarin setelissä ja sentin kolikossa.

Monesta elokuvasta tutun Abraham Lincolnin patsaan lisäksi rakennuksen etelä- ja pohjoisseinältä löytyy Lincolnin kaksi kuuluisaa puhetta, joita vierailijat jäivätkin lukemaan.

Lincolnin muistomerkiltä suuntasin lähimmälle Foggy Bottom-GWU:n metroasemalle, joka oli hieman yli kilometrin päässä.
Päivän aikana kävelyä kertyi museoissa kiertelyn lisäksi vajaat 9 kilometriä.


Perjantai 6. marraskuuta

Suuntasin metrolla kohti Dullesin kenttää, jonka läheltä löytyy Steven F. Udvar-Hazy Center, joka on osa National Mallilla sijaitsevaa Air and Space museumia.
Tänne on sijoitettuna suuremmat koneet.
Kuljin aluksi metron oranssilla linjalla West Falls Churchin pysäkille, josta aseman liityntäliikenneasemalta Washington Flyerin sukkulabussilla lentoasemalle. Bussin menopaluulipun hinta oli $18.
Lentokentältä piti ottaa vielä toinen paikallisliikenteen minibussi museolle, hinta huimat 50 senttiä per suunta. Lähtöpysäkin kirjainta en muista, mutta sen voi tarvittaessa kysyä lentokentän infosta.
Matkaan hotellilta museolle meni aikaa 2,5 tuntia, joista bussien odottelua oli 40 minuuttia.

90 minuutin opastettu kiertokäynti oli juuri alkamassa. Liityin mukaan.
Suosittelen opastetuille kierroksille osallistumista. Osaavat pitää yleisön hereillä sopivilla, välillä humoristisilla, osin ironisillakin tarinoilla.

Aikanaan suurtakin kohua herättänyt lisäys museon kokoelmiin oli B-29 Superfortress "Enola Gay", joka pudotti ensimmäisen atomipommin Japaniin Toisen maailmansodan aikana. Museon opas perusteli atomipommien käyttöä japanilaisten aatemaailman erilaisuudella. Mikäli sota olisi yritetty voittaa maihinnousulla, olisi jouduttu taistelemaan viimeiseen japanilaiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Japani antautui kahden atomipommin käytön jälkeen keisari Hirohiton määräyksellä 2. syyskuuta 1945

Star Trek-fanien iloksi ensimmäinen avaruussukkula sai nimekseen Enterprise. Se ei koskaan käynyt avaruudessa, vaan sillä suoritettiin testilentoja ilmakehässä.

Kehitteillä olevan F-35-koneen testikone oli jo ehtinyt päätyä museoon!

Harvinaista herkkua! Saksalainen Dornier Do 335 A Pfeil Toisen maailmansodan ajalta. Huomaa koneen kaksi potkuria, toinen vetävä ja toinen työntävä.


Lauantai 7. marraskuuta

Shoppailupäivä!(?)
Päätin lähteä ostamaan kaverille aitoa baseballräpylää, jonka oli pyytänyt tuomaan.
Hotellilta kertoivat, että metron Pentagon Cityn pysäkiltä löytyisi ostoskeskus, jossa urheilukauppoja.
Päästessäni ostoskeskukseen oli siellä varsin hiljaista. Urheilukaupat olivat lähinnä fanituotekauppoja.
Antoivat neuvoksi mennä ostoksille Sports Authorityyn, joka läheisessä toisessa ostoskeskuksessa.
Taksi maksoi $10 ja ottaakseni kaiken hyödyn matkasta irti, ostin räpylän lisäksi itselleni viisi tuotetta kaupasta. Pääsin kimppakyydillä takaisin Pentagon Cityyn. Koetin matkalla selitellä pesäpallon eroa baseballiin kanssamatkustajalle.
Nyt Pentagon Cityn ostarilla olikin jo täysi hulina.

Washingtonin maanalaiset metroasemat näyttivät kaikki olevan samasta muotista tehtyjä. Suunniteltaessa asemia oli kuulemma otettu erityisesti huomioon rikollisuus ja vandalismi. Asemat näyttivätkin ihan "Pasila" -suunnittelun tulokselta.

Washingtonin metron vaunu. Ensimmäinen metro jossa olen nähnyt kokolattiamattoa vaunujen lattiassa.

Arlingtonin hautausmaan asema oli matkalla takaisinpäin, joten poikkesin katsomaan hautoja ja Iwo Jiman kuuluisaa muistomerkkiä.

Näkymää Arlingtonin hautausmaalla.

Matkalla Iwo Jiman muistomerkille löytyi kaunis näkymä National Mallin suuntaan. (Kuvasta poistettu kuvankäsittelyllä lyhtypylväs).

Iwo Jiman muistomerkillä odottelin aikani väen vähenemistä, mutta valkopaitaisten poistuttua tilalle tuli 4 bussillista punapaitoja.
Muistomerkki kuvastaa lipun nostoa Iwo Jiman Surbachi-vuorelle Toisen maailmansodan aikana 1945.
Muistomerkin kupeessa on infotaulu, jossa kerrotaan muistomerkin kuvastavan toista lipunnostoa, jonka merijalkaväen miehet suorittivat.
Tapauksesta otettu kuva on yksi maailman tunnetuimmista ja voitti Pulitzerin palkinnon sinä vuonna.

Jatkoin matkaa puolenkilometrin päässä olevalle Rosslynin metroasemalle ja sitä kautta hotellille.
Illalla lähdin kolmannelle iltakuvauskierrokselle, tällä kertaa kohteena Jefferson Memorial.
Lämpötila oli laskenut +4 celsiukseen, joten varustauduin pitkillä kalsareilla, päivällä ostamallani fleecellä ja Blue angels-kansitakilla, jonka ostin aiemmin Miramarin lentonäytöksestä.
Kävelymatkan vähentämiseksi kuljin metrolla läheiselle Smithsonian pysäkille, joka lähimpänä Jefferson memorialia.

Ronald Reagan nationalille laskeutuva kone teki kuvaan pitkällä valotuksella mukavan viivan taivaalle Jeffersonin muistomerkillä.

Pronssinen Jefferson seisoskelee jalustallaan tuijoteltavana.

Jatkoin kävellen vielä Franklin D. Rooseveltin muistomerkin kautta, Tidalin allasta kiertäen Toisen maailmansodan muistomerkille, josta jatkoin edelliskerran tavoin Lincolnin muistomerkille.
Porukkaa oli vielä enemmän liikkeellä viikonlopun kunniaksi kuin edellisellä vierailukerralla, joten Aben patsaasta ei sitten millään saanut kuvaa ilman ihmisiä.

Kävelin Lincolnin muistomerkiltä läheiselle Foggy-Bottomin metroasemalle.
Samalla huomasin, ettei Blue Angels-kansitakki soveltunut ulkoiluun.
6km kävelyn tuloksena takin selkämykseen oli kertynyt huomattava määrä kosteutta, joka ei ollut päässyt kankaasta läpi. Kyseessä ei siis mikään goretex-takki vaan perinteinen "ei vettä sisään, muttei myöskään ulos"- rotsi.


Sunnuntai 8. marraskuuta

Lähdin aamulla hitaasti liikkeelle. Kohteena Spy Museum kaupungin keskustassa. Samalla koetin löytää pitkästä aikaa geokätköjä, mutta viereisellä areenalla oli samana päivänä koripallo ottelu, joten lipunmyyjiä pyöri enemmänkin kadunkulmissa.
Kävin vielä uudelleen museovierailun jälkeen katsastamassa paikkoja geokätköilyn merkeissä huonolla menestyksellä: tulos kolme etsittyä, nolla löydettyä.

Myös Washington D.C:stä löytyy Chinatown.

Palatessani hotellille kyselin mahdollisista kuljetuksista seuraavana päivänä Baltimoren lentokentälle, josta koneeni Buffaloon lähtisi.
Virkailijan mukaan mitään virallista sukkulabussia ei ole, mutta erillinen kuljetus hoituisi $35 hintaan. Sovimme sen, onhan se helpompi kuin ensin Union stationille ja metrolla johonkin ja vielä bussilla eteenpäin.

Hotellista löytyi pesu- ja kuivauskoneet, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni. Seuraavat neljä päivää olisivat aikamoista ravaamista, Buffalo, Niagara Falls, Toronto ja Las Vegas.

Pensacola, Florida

Tsori Elvis, Lentsikat voitti.
Alkuperäissuunnitelmaan ei kuulunut vierailu Pensacolan paljon kehuttuun National Museum of Naval Aviation, vaan ajatuksena oli jatkaa matkaa New Orleansista suoraan Memphisiin.
Tiedossa olisi ollut lyhyimmillään 1700 kilometriä ajelua ennen kuin pääsisin takaisin Houstoniin, joten vaihdoin kohteeksi hieman lyhyemmän vaihtoehdon ja jatkoin rannikon suuntaisesti itään kohti Pensacolaa.

Sopivina jaloittelupaikkoina (tekosyy) toimi Biloxi, josta kävin hakemassa Hard Rock Hotelli-Kasinolta ... no kyllä te tiedätte.. sen kitara pinssin frendille ja Mobilessa oleva Battleship park, josta löytyi 210 metrinen USS Alabama taistelulaiva II-maailmansodan ajalta.
Laiva oli varsin kumma näky, kun golfkentän tyylisen nurmikentän päästä löytyy 35 000 tonninen sota-alus.
Suuret tykkitornit halkaisijaltaan 40 senttisine tykkeineen eivät olleet niin onttoja miltä näyttivät. Torniin kuljettiin kyyristymällä, lähes konttaamalla kantta pitkin, jotta päästiin luukulle, joka on tykkitornin takaosassa. Näitä ei siis oltukaan suunniteltu turismia silmälläpitäen.
Tykkitornin sisältä löytyi koko tornin levyinen etäisyysmittari, sekä luonnollisesti tykkien lataustila (anteeksi mahdolliset väärät termit). Itse tykkijärjestelmä jatkuu useita kerroksia kannen alle, tässä linkki hyvään piirrokseen.

210-metrinen taistelulaiva USS Alabama on ankkuroituna Battleship Parkiin Mobilessa Alabamassa.

Ai mitäkö lisäarvoa tämä kuva tarinaan tuo?
Pitääkin alkaa ottamaan kaikki kuvat vastavaloon tummat vaatteet päällä, niin meikäläinenkin näyttää hieman sutjakkaammalta ;-)

Suuresta ulkonäöstään huolimatta laivan sisätilat olivat varsin pienet verrattuna aiemmin vierailemiini lentotukialuksiin. Panssarointi aluksen tornissa oli huomattava.
Oppaana kierroksella toimi yksi A4 sivu, johon oli kirjoitettu mitä mistäkin löytyy, reittivaihtoehtoja oli 3kappaletta.

Siinä on muutaman kissanruokapurkin verran metallia.

Aluksen vieressä oli halli, jonne oli haalittu tuttua lentokonekalustoa. Erikoisimpana lienee YF-17 hävittäjä, jonka pohjalta suomessakin käytössä oleva F-18 Hornet kehitettiin.

Puiston perällä oli USS Drum sukellusvene, johon en viitsinyt lähteä sulloutumaan :o

Huippusalaista kuvamateriaalia! Läpileikkaus A-12 vakoilukoneen pintamateriaalista.
Ampiaiskenno rakenne vähensi tutkaimpulssin palautumista, jolloin kone ei näkynyt tutkassa niin hyvin kuin muut lentokoneet.

Matkaa New Orleansista Days Inn majapaikkaani Pensacolassa luoteis-Floridassa kertyi 221 kilometriä.
Tyydyin käymään syömässä iltapalan läheisessä Burger Kingissä.
Pitkästä aikaa tuli illalla avattua televisio. En ollut kuvitellut turhia kylmästä kelistä, sääkanavan setä kertoi keskilämpötilojen olevan jopa kylmempiä kuin kylmimmillään tammikuussa.

Maanantai kului Pensacolan laivaston ilmavoimien museolla. Museo on sotilasalueella, mutta ajokortin näyttämällä pääsi sisään autolla pääportista. Kannattaa kuunnella annettuja ohjeita, navigaattori olisi vienyt kielletylle alueelle :o
Katsoin päivän aikana pari IMAX elokuvaa museon kiertelyn ohessa. Toinen käsitteli Grand Canyonia ja toinen oli varsinainen propaganda elokuva Red Flag, jossa kuitenkin varsin mielenkiintoista kuvamateriaalia.
Tavaraa on niin, että täytyy laittaa seinällekin roikkumaan. Kyseessä aikoinaan jonkin aikaa maailman nopeimpana koneena ollut D-558.

Täällähän on niin paljon näitä samoja koneita, joita lapsena tuli rakenneltua pienoismalleina!
Katosta roikkuvan Corsairin siivet muotoiltiin "lokki" kulmaan, jotta koneelle saatiin lyhyemmät laskutelineet.

Catalina merivalvontakoneita museosta löytyi kolminkappalein. Alemman koneen runko oli toiselta puolen auki, jolloin voidaan esitellä paremmin koneen sisätiloja.

Museon Atriumin katossa roikkui 4 Blue Angelsien käytössä ollutta A-4 konetta.

Päivän päätteeksi koitin löytää postin. Olin edellisiltana googlesta etsinyt postikonttoreiden sijainteja, mutta lähin museota oleva posti oli navigaattorin mukaan 200m salmen ylittävältä sillalta mereen...
Kyllä kaupungin keskustasta varmasti posti löytyy! Kaupungin keskusta navigaattorin mukaan oli risteys Vantaan Petikon tyylisellä alueelle..? No sitten keksin jo hakea navigaattorin "karttapaikkojen" haun avulla postia.
Se oli ehtinyt mennä kiinni puolituntia aiemmin.
Jätin auton parkkiin ja lähdin kävellen tutustumaan "vanhan" kaupungin alueeseen. Katu vei rantaan, jonka laitureissa oli varsin kookkaita veneitä. Kovin oli siistin näköistä, mutta vain pari koiranulkoiluttajaa näkyi ympäristössä. Olikohan läheiset talot vain kesäasuntoina...

Illalla pesin pyykkiä samanlaisella surkealla pulsaattoripyykkikoneen tyylisellä laitteella hotellilla kuin Hollywoodissakin. Pesuainerakeita oli taas jäänyt vaatteisiin. Pitäisiköhän tuollaisissa heittää mukaan vielä jotain ekstra kemikaalia että homma toimisi?
Laitoin pyykit vielä pyörimään uudelleen ilman pesuainetta.

Seuraavana aamuna palasin vielä museolle. Kuulin edellisenä päivänä varmaan jo teillekin tutuksi tulleen Blue Angels ryhmä pitävän kotikentällään harjoituksia kahtena seuraavana aamuna. Yleisöä oli tullut muutama sata heti aamutuimaan seuraamaan harjoitusta.

Kerrankin erinomainen myötävalo...

...ja sopiva ilmankosteus jotta saadaan kurvissa vähän näyttävyyttä.


Harjoituksen jälkeen halusin lähteä kiertoajelulle museon platalle, mutta seuraava vapaa aika olikin 1pm. Menin välillä käymään kaupungin keskustasta löytämässäni postissa, syömässä sen vastapäisessä kreikkalaisessa ravintolassa (piti sitten matkustaa Floridaan saakka tehdäkseen senkin;-) ja pikakäynnillä hotellilla, ennen kuin palasin museon kiertoajelulle.
Opas heitti ihan hyvää läppää eri koneiden historiasta.

Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush saapui tällä S-3B Viking koneella matkustajana pitämään puhetta Irakin sodan päättymisestä 1. Toukokuuta 2003 lentotukialukselle.
Museon pyytäessä lentopukua ja kypärää kokoelmiinsa oli merivoimat vastannut ettei se käy päinsä, mutta miten olisi se kone jolla presidentti saapui...

Amerikassa kaikki on niin erilaista, autoissakin on ilmatankkauspuomit ;-)

Loppu ilta menikin käydessä läpi kuvasaalista museolta, matkalaukun pakkaamisessa ja... en tiedä, niin se aika vain taisi kulua.

Museo visiittejä

Viikon aikana tuli vierailtua useammassa museossa kuin... pitkään aikaan.
Ehdoton pääkohde minulla oli Intrepid lentotukialusmuseo, taikka viralliselta nimeltään Intrepid Sea, Air & Space Museum.
Museo pitää sisällään lentokannen konenäyttelyn, "Saaren" siis lentotukialuksessa olevan komentosiltarakennuksen, huoltokannella olevan näyttelyn aluksen historiasta, sekä pienen tiede"puiston".
Samassa laiturissa on myös Growler sukellusvene (laipion kulkuaukot on muuten pieniä) sekä Concorde matkustajakone.
Laituri 86:lle pääsin kätevästi M42 bussilla hotellin läheiseltä 42th kadulta. Metrolippu käy myös busseihin. Viikon aikana opinkin hyödyntämään varsin paljon poikittaisliikenteessä busseja.


Aluksen kannelta löytyy useita tukialuksella käytettyjä konetyyppejä, mutta myös muita lentokoneita mm. A-12 vakoilukone ja F-16 hävittäjä, joka käytössä tänäkin päivänä useiden maiden ilmavoimissa. Myös ulkomaalaisia koneita oli näytillä useampi.

A-12 vakoilukoneen suuret moottorit. Elokuvassa I Am Legend Will Smith pelaa golfia koneen siiveltä.

F-8K Crusader oli saanut maalipinnakseen Vietnamilaisen MiG-21:en alas ampuneen koneen ulkonäön.

Intrepid osallistui toisen maailmansodan aikana Japania vastaan käytävään sotaan ja sai useammankin kerran osuman Kamikaze itsemurha hyökkäyksistä. Hangaari tasolla oli toistakymmentä minuuttia pitkä esitys aluksesta Kamikaze hyökkäysten aikana. Paikka elokuvan esitykselle hämmensi useita ihmisiä, joka oli keskellä näyttelytilaa. Asia selvisi näytöksen aikana. Juuri sille paikalle oli kuollut 68 miestä Kamikaze hyökkäyksen aikana lentokannen läpi tulleen räjähdyksen voimasta. Varsin koskettava esitys kaikkine ääni, savu- ja kuvatehoteineen.

TBM-3M Avenger torpedo pommittaja, jollaista muuten Bush vanhempikin oli lentänyt II-maailmansodan aikana. Taustalla tunnetusta Sabre hävittäjästä jatkokehitetty versio FJ-3 Fury.
Näkymää laivan komentosillalta lentokannelle. Edessä oleva pitsalautanen on E-1B Tracerin tutka-antennin suoja. Siinä on laivaston koneiden tapaan taittuvat siivet, jotta ne saadaan pienempään tilaan.

Käväisin myös Palolaitoksen museossa, jossa esillä mm. vanhoja pumppuvaunuja. Varsin pitkään vaunuja veti jopa 40-60 hengen miehistöt. Tärkeintä oli ollut vaunujen- ja miehistön paraatipukujen ulkonäkö.
Museossa oli myös oma osasto Syyskuun 11. päivän tapahtumille. Mieleenpainuvin kuva oli pelastusasemalta, jonka katosta roikkui kateisiin joutuneiden kollegoiden takit.

Poliisilaitoksen museossa mässäiltiin oikein kunnolla terroriuhalla. Parasta oli kuitenkin näppäintaulu, josta sai huudattaa hälytysajoneuvon eri hälytysääniä :-)
Hälytyssireeni on muuten alunperin otettu käyttöön kansalaisaloitteen pohjalta.

Pilvenpiirtäjämuseo oli aika pieni, mutta ei $5 hintakaan ollut paha, sitä paitsi samalla kävin etsimässä vierestä geokätkön ;-) Museossa on vaihtuva näyttely, jossa tällä kertaa esiteltiin Kiinan ja varsinkin Shanghain pilvenpiirtäjiä.