Matka Buffaloon ( US4480, US3619 )

Lentoni Washington D.C:stä Buffaloon lähti Baltimoren kentältä.
Auto tuli hakemaan minut kahdeksalta ja matkaan meni vajaa 50minuttia.

Matkalla kävin mielenkiintoista keskustelua kuljettajan kanssa joka oli Etelä-Afrikasta.
Kertoi olleensa kotimaassaan töissä hotellissa, jonne sijoittui ruotsalaisia rakennusinsinöörejä jotka mukana jossain projektissa. 120 insinööristä 100 oli ottanut naisen mukaan Ruotsiin ja seuraavastakin samansuuruisesta ryhmästä 80 oli tehnyt samoin.
Olivat kertoneet ettei pohjoismaiset naiset tee mitään, miehet saavat tehdä kaiken :-)
Kuljettaja kyseli onko tilanne tosiaan niin?

Lentokentällä kirjasin matkalaukun ja putkilaukun ruumaan ja pidin kameralaukun läppäreineen käsimatkatavarana.
Lennon lähtöön oli vielä pari tuntia. Päätin kävellä lähtöportille saakka, jossa voisi olla rauhallisempaa kirjoitella blogia.

Portilla yksi rouva kävi läpi työasioita matkapuhelimessa. Myöhemmin alkoi kertomaan siskonsa henkilökohtaisesta vararikosta isoäidilleen, päätin siirtyä toiseen paikkaan.
En halunnut kuulla sitä selkäänpuukotusta.
Kännykänkäytöstä yleisillä paikoilla täällä ollaan paljon "suvaitsemattomampia" kuin Suomessa. Monissa ravintoloissa on matkapuhelinten käyttö "kielletty". Erään rouvan kännykkä alkoi soimaan San Franciscolaisessa raitiovaunussa, hän pyysi kanssamatkustajilta anteeksi?

US Airways Expressin Dash-8 oli aika loppuunkäytetyn oloinen sisätiloiltaan.
Jätin kameralaukkuni kenttähenkilökunnan hoteisiin erityishuomautuksella herkästä sisällöstä. Eipä viesti mennyt tietenkään perille välilaskun toisessa päässä jossa näin laukkuani retuutettavan, kaikki kuitenkin kunnossa.

Tämä oli ainoa lento, jossa minulla oli välilasku koneenvaihdolla. Lento kulki New Yorkin La Guardianin kentän kautta. Positiivisena yllätyksenä kone kulki aivan Manhattanin yli, jolloin sain pari melko kelpo kuvaa siitä. Olisi pitänyt huhuilla pilotille että kallistaisi konetta niin olisin saanut vielä parempia kuvia... niin ja ikkuna oli aika naarmuinen, olisivat sen vaihtaneet samalla.

Manhattanin eteläkärkeä, East River, Brooklyn- ja Manhattan sillat.

Empire State Building lentokoneesta kuvattuna.

Välilaskun kesto oli vajaa tunti ja onneksi jatkolento lähti samasta terminaalinsiivestä.
Matka jatkui suihkukoneella kohti Buffaloa. Jätin tälläkin kertaa kameralaukkuni erikseen sijoitettavaksi tavaratilaan matkustamon pienten säilytystilojen vuoksi.

Paikallani istui joku ukko, mutta istuin sitten viereiseen penkkiin. Edessä alkoi jonkinmoinen paikkasoppa ja lentoemäntä tuli kysymään minultakin antoivatko tosiaan minulle tämän paikan kun se on vialla?
Vasta silloin kiinnitin huomiota suuriin "Do not occupy" merkkeihin. Samalla kysyi paikallani istuvalta mieheltä hänen lippuaan. Herra istui kokonaan väärällä rivillä ja eri puolella konettakin, oli tainneet silmälasit jäädä kotiin.

US Airways Expressin Bombardier CRJ-200.

Hämmentyneeltä turistilta saattaa jäädä kämmenenkokoiset kieltomerkit näkemättä.

Matkalla Buffaloon näkyi koneesta suuri tuulipuisto, jossa varsin paljon tuulivoimaloita, lopetin laskemisen sadan jälkeen.
Olin suorastaan yllättynyt, kuinka vähän näin aurinkopaneeleita kuumissa Arizonan ja Kalifornian osavaltioissa. Radiossa mainostivat nyt kovasti aurinkopaneeleita perusteena energia omavaraisuus ja valtion tuki omakotitaloasujille aurinkopaneeli hankkeissa.

Buffalon lentokenttä oli varsin hiljainen, vain yksi kone oli terminaalilla meidän lisäksemme.
Matkatavarat tulivat varsin nopeasti.
Kävin infotiskiltä kyselemässä kuinka pääsen kaupunkiin ja myöhemmin Niagaran putouksille.
Kertoi millä bussilla pääsee kaupunkiin ja kiireinen matkailija olisi voinut ottaa suoraan bussin myös putouksille. Pyysi käymään Buffalon keskustassa olevassa turisti-infossa lisätietoja varten yhteyksistä Buffalon ja Niagaran putousten välillä.

Luonnollisesti bussi Buffalon keskustaan oli juuri lähtenyt ja seuraavan lähtöön tunti.
Hinta olisi ollut vain $2,5 mutta päätin kuitenkin mennä taksilla odottelun sijaan, hinta $50.

Washington D.C.

Edullisia hotelleja ei kävelyetäisyyden eikä metroreitin varrelta löytynyt, joten varasin huoneen muutaman mailin päästä Unionin asemasta Holiday Inn expressistä, jonne hotellilta kulki sukkulabussi.

Tulopäivänä olin hotellilla noin 4pm jälkeen ja pikku lepäilyn jälkeen lähdin auringon laskettua kuvauskierrokselle kaupungin keskustaan. Sain hotellilta kaupungin keskustasta kartan, jonka perusteella oli helppo suunnistaa.

Olin ollut hieman huolissani kuinka sopeudun Floridan helteen jälkeen "kylmään" ilmanalaan joka oli 10 celsiuksen tietämillä, mutta se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Sukkulabussissa matkalla keskustaan oli muutama ihminen kyydissä. Keskustelivat kovasti seuraavan päivän mielenosoituksesta johon olivat osallistumassa. Syy täysiin hotelleihin selvisi.

Kävelin Unionin asemalta viereiselle Capitolille, jossa Yhdysvaltain Senaatti kokoontuu.
Yllätyksekseni rakennusta pääsi "takapihan" puolelta kuvaamaan varsin läheltä.
Capitolin länsipuolella avautuu National Mall, jonka varrella museoita.
Sen keskellä on lähes 170 metrinen Washington-monumentti ja toisessa päässä Lincoln-muistomerkki. Pituutta National Mallilla on 3,6 kilometriä.

Muutaman hölkkääjän lisäksi ei National Mallilla paljoa väkeä näkynyt illalla.
Ottaessani kuvaa käytin tähtäyspisteenä olkalaukkuani, jonka jätin maahan. Siinä tähtäillessä ehdin jo huolestua, että ohikulkija nappaa sen hidastaessaan kävelyään, mutta hän jatkoi kännykkäänsä puhumista ja matkaansa.

Kävelin Washington monumentille ja takaisin Unionin aseman suuntaan poiketen Hard Rock Cafessa katsastamassa pinssi tilanteen. Otin samalla baarissa lämmikkeeksi teen rommilla höystettynä, joka yhdistelmänä tuntui olevan täällä vieras. Varsin kummallista.
Ehdin viimeiseen sukkulabussiin, joka lähti asemalta 23.15. Iltakävelyn pituudeksi tuli 7 kilometriä.

Torstai 5. marraskuuta

Lähtöni hotellilta hieman viivästyi. Sukkulabussiin piti ilmoittautua etukäteen ja se olikin täynnä aina 11.30 lähtöön saakka.
Unionin asemalta oli menossa runsaasti porukkaa Capitolin suuntaan.
Näemmä mielenosoitus koski syksyn kuumaa perunaa terveydenhuoltouudistusta.
Yhdellä miehellä oli kyltti "Älkää eliminoiko mummiani, eliminoikaa kommunistilobbarit". Keskusteluissa terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä on ollut jopa väitteitä ns. kuolemanpaneeleista, joissa päätetään kenelle annetaan hoitoa ja kenelle ei.
Enemmän minua olisi kiinnostanut käydä keskustelua amerikkalaisten kommunistipeloista. Valitettavasti kielitaitoni ei riitä syvempään keskusteluun, mutta en ole ymmärtänyt, miksi tehdään kauppaa kommunisti-Kiinan kanssa, mutta kuritetaan kommunisti-Kuubaa. No joo, raha ja halpa työvoimahan siinä ratkaisee, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla tavallisen amerikkalaisen näkemys asiasta.

Capitolilla oli mielenosoitus koskien terveydenhuoltouudistusta.

Päivän kohteena oli Smithsonian Air and Space museum National Mallilla, jossa oli näytillä lukemattomia historiallisia lentokoneita ensimmäisestä Wrightin veljesten Flyerista avaruusaluksiin.
Sisäänpääsy ja opastettu kiertokäynti, johon osallistuin, olivat ilmaisia.

Avaruuskapselien kehitystä: vasemmalla 1962 Mercury Friendship 7, jolla ensimmäinen amerikkalainen kiersi maapallon ja oikealla 1969 Apollo 11 komentomoduuli "Columbia", jolla ensimmäiset kuussa käyneet astronautit palasivat maahan.
Ystävällinen turisti toimii mittakapulana.

"Spirit of St.Louis" -koneella lennettiin ensimmäistä kertaa yksinlento Atlantin yli New Yorkista Pariisiin Charles Lindbergin toimesta vuonna 1927.

NASAn X-15 -rakettikone, jolla ylitettiin ensimmäistä kertaa äänennopeus nelin-, viisin- ja kuusinkertaisesti sekä 30 000 metrin korkeus.

Hubblen avaruusteleskoopin täysikokoinen malli, joka on linja-auton kokoinen.

Lähdettyäni museosta alkoi ripottamaan vettä, joten poikkesin pikaisesti myös Amerikan historian museossa.

"Ei, minä olen ihan normaali laboratoriorotta, eiku siis orava, niin siis tavallinen washingtonilainen orava, mitä nyt silmät vähän punottaa".

Washington-monumentti auringon viimesäteissä.

Valkoisen talon takapiha-alue oli suljettu pitkän matkan päästä.
Aidatulla alueella laskin temmeltävän puiden lomassa 8 oravaa. Mahtaa olla vartiomiehillä liiketunnistimien hälytyksissä kuittailemista.
Uutiskuvissa ilmeisesti kuvataan valkoista taloa takapihan ovaalihuoneen puolelta, koska etupihan puoli ei näyttänyt kovin tutulta.
Ei tullut presidentti vilkuttamaan, vaikka kuinka odottelin.

Tietokilpailu kysymys: Mikä on Yhdysvaltain tunnetuin osoite?
1600 Pennsylvania Avenue, NW, Washington D.C. White House.

Kulkiessani valkoisen talon sivustaa kurvasi portista pari polkupyöräpoliisia kadulle.
Jättivät polkupyörät melko väkivaltaisesti kadulle ja sulkivat liikenteen. Hetken kuluttua saapui pari poliisiautoa tukemaan heitä. Jatkoin matkaa hitaasti katsellen mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.
Polkupyöräpoliisi huikkasi "Hey folks, just few steps backward". Hetken kuluttua alkoi tulla kiiltäviä sivuvaunullisia moottoripyöräpoliiseja useampi kappale, sitten suuria katumaastureita, joissa näytti olevan agentteja sisällä rynnäkkökivääreiden kanssa.
Tämähän taitaakin olla presidentin saattue! Seuraavaksi saapuikin pari pitkää limusiinia, lisää turva-autoja, jonkunmoinen viestiauto ja ambulanssi.
Kaikenlaisia julkkiksia sitä tällä matkalla näkeekin!

Ei se Obama suostunut ottamaan suomalaista liftaria kyytiinsä.

Jatkoin matkaa takaisin National Mallille Toisen maailmansodan muistomerkille ja Lincolnin muistomerkille, jolle on otettu mallia kreikkalaisesta temppelistä. Lincolnin patsas löytyy rakennuksen sisältä.

Washington Monument Toisen maailmansodan muistomerkin taustalla.

Lincoln Memorial Toisen maailmansodan muistomerkiltä nähtynä. Rakennus on ikuistettu myös 5 dollarin setelissä ja sentin kolikossa.

Monesta elokuvasta tutun Abraham Lincolnin patsaan lisäksi rakennuksen etelä- ja pohjoisseinältä löytyy Lincolnin kaksi kuuluisaa puhetta, joita vierailijat jäivätkin lukemaan.

Lincolnin muistomerkiltä suuntasin lähimmälle Foggy Bottom-GWU:n metroasemalle, joka oli hieman yli kilometrin päässä.
Päivän aikana kävelyä kertyi museoissa kiertelyn lisäksi vajaat 9 kilometriä.


Perjantai 6. marraskuuta

Suuntasin metrolla kohti Dullesin kenttää, jonka läheltä löytyy Steven F. Udvar-Hazy Center, joka on osa National Mallilla sijaitsevaa Air and Space museumia.
Tänne on sijoitettuna suuremmat koneet.
Kuljin aluksi metron oranssilla linjalla West Falls Churchin pysäkille, josta aseman liityntäliikenneasemalta Washington Flyerin sukkulabussilla lentoasemalle. Bussin menopaluulipun hinta oli $18.
Lentokentältä piti ottaa vielä toinen paikallisliikenteen minibussi museolle, hinta huimat 50 senttiä per suunta. Lähtöpysäkin kirjainta en muista, mutta sen voi tarvittaessa kysyä lentokentän infosta.
Matkaan hotellilta museolle meni aikaa 2,5 tuntia, joista bussien odottelua oli 40 minuuttia.

90 minuutin opastettu kiertokäynti oli juuri alkamassa. Liityin mukaan.
Suosittelen opastetuille kierroksille osallistumista. Osaavat pitää yleisön hereillä sopivilla, välillä humoristisilla, osin ironisillakin tarinoilla.

Aikanaan suurtakin kohua herättänyt lisäys museon kokoelmiin oli B-29 Superfortress "Enola Gay", joka pudotti ensimmäisen atomipommin Japaniin Toisen maailmansodan aikana. Museon opas perusteli atomipommien käyttöä japanilaisten aatemaailman erilaisuudella. Mikäli sota olisi yritetty voittaa maihinnousulla, olisi jouduttu taistelemaan viimeiseen japanilaiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Japani antautui kahden atomipommin käytön jälkeen keisari Hirohiton määräyksellä 2. syyskuuta 1945

Star Trek-fanien iloksi ensimmäinen avaruussukkula sai nimekseen Enterprise. Se ei koskaan käynyt avaruudessa, vaan sillä suoritettiin testilentoja ilmakehässä.

Kehitteillä olevan F-35-koneen testikone oli jo ehtinyt päätyä museoon!

Harvinaista herkkua! Saksalainen Dornier Do 335 A Pfeil Toisen maailmansodan ajalta. Huomaa koneen kaksi potkuria, toinen vetävä ja toinen työntävä.


Lauantai 7. marraskuuta

Shoppailupäivä!(?)
Päätin lähteä ostamaan kaverille aitoa baseballräpylää, jonka oli pyytänyt tuomaan.
Hotellilta kertoivat, että metron Pentagon Cityn pysäkiltä löytyisi ostoskeskus, jossa urheilukauppoja.
Päästessäni ostoskeskukseen oli siellä varsin hiljaista. Urheilukaupat olivat lähinnä fanituotekauppoja.
Antoivat neuvoksi mennä ostoksille Sports Authorityyn, joka läheisessä toisessa ostoskeskuksessa.
Taksi maksoi $10 ja ottaakseni kaiken hyödyn matkasta irti, ostin räpylän lisäksi itselleni viisi tuotetta kaupasta. Pääsin kimppakyydillä takaisin Pentagon Cityyn. Koetin matkalla selitellä pesäpallon eroa baseballiin kanssamatkustajalle.
Nyt Pentagon Cityn ostarilla olikin jo täysi hulina.

Washingtonin maanalaiset metroasemat näyttivät kaikki olevan samasta muotista tehtyjä. Suunniteltaessa asemia oli kuulemma otettu erityisesti huomioon rikollisuus ja vandalismi. Asemat näyttivätkin ihan "Pasila" -suunnittelun tulokselta.

Washingtonin metron vaunu. Ensimmäinen metro jossa olen nähnyt kokolattiamattoa vaunujen lattiassa.

Arlingtonin hautausmaan asema oli matkalla takaisinpäin, joten poikkesin katsomaan hautoja ja Iwo Jiman kuuluisaa muistomerkkiä.

Näkymää Arlingtonin hautausmaalla.

Matkalla Iwo Jiman muistomerkille löytyi kaunis näkymä National Mallin suuntaan. (Kuvasta poistettu kuvankäsittelyllä lyhtypylväs).

Iwo Jiman muistomerkillä odottelin aikani väen vähenemistä, mutta valkopaitaisten poistuttua tilalle tuli 4 bussillista punapaitoja.
Muistomerkki kuvastaa lipun nostoa Iwo Jiman Surbachi-vuorelle Toisen maailmansodan aikana 1945.
Muistomerkin kupeessa on infotaulu, jossa kerrotaan muistomerkin kuvastavan toista lipunnostoa, jonka merijalkaväen miehet suorittivat.
Tapauksesta otettu kuva on yksi maailman tunnetuimmista ja voitti Pulitzerin palkinnon sinä vuonna.

Jatkoin matkaa puolenkilometrin päässä olevalle Rosslynin metroasemalle ja sitä kautta hotellille.
Illalla lähdin kolmannelle iltakuvauskierrokselle, tällä kertaa kohteena Jefferson Memorial.
Lämpötila oli laskenut +4 celsiukseen, joten varustauduin pitkillä kalsareilla, päivällä ostamallani fleecellä ja Blue angels-kansitakilla, jonka ostin aiemmin Miramarin lentonäytöksestä.
Kävelymatkan vähentämiseksi kuljin metrolla läheiselle Smithsonian pysäkille, joka lähimpänä Jefferson memorialia.

Ronald Reagan nationalille laskeutuva kone teki kuvaan pitkällä valotuksella mukavan viivan taivaalle Jeffersonin muistomerkillä.

Pronssinen Jefferson seisoskelee jalustallaan tuijoteltavana.

Jatkoin kävellen vielä Franklin D. Rooseveltin muistomerkin kautta, Tidalin allasta kiertäen Toisen maailmansodan muistomerkille, josta jatkoin edelliskerran tavoin Lincolnin muistomerkille.
Porukkaa oli vielä enemmän liikkeellä viikonlopun kunniaksi kuin edellisellä vierailukerralla, joten Aben patsaasta ei sitten millään saanut kuvaa ilman ihmisiä.

Kävelin Lincolnin muistomerkiltä läheiselle Foggy-Bottomin metroasemalle.
Samalla huomasin, ettei Blue Angels-kansitakki soveltunut ulkoiluun.
6km kävelyn tuloksena takin selkämykseen oli kertynyt huomattava määrä kosteutta, joka ei ollut päässyt kankaasta läpi. Kyseessä ei siis mikään goretex-takki vaan perinteinen "ei vettä sisään, muttei myöskään ulos"- rotsi.


Sunnuntai 8. marraskuuta

Lähdin aamulla hitaasti liikkeelle. Kohteena Spy Museum kaupungin keskustassa. Samalla koetin löytää pitkästä aikaa geokätköjä, mutta viereisellä areenalla oli samana päivänä koripallo ottelu, joten lipunmyyjiä pyöri enemmänkin kadunkulmissa.
Kävin vielä uudelleen museovierailun jälkeen katsastamassa paikkoja geokätköilyn merkeissä huonolla menestyksellä: tulos kolme etsittyä, nolla löydettyä.

Myös Washington D.C:stä löytyy Chinatown.

Palatessani hotellille kyselin mahdollisista kuljetuksista seuraavana päivänä Baltimoren lentokentälle, josta koneeni Buffaloon lähtisi.
Virkailijan mukaan mitään virallista sukkulabussia ei ole, mutta erillinen kuljetus hoituisi $35 hintaan. Sovimme sen, onhan se helpompi kuin ensin Union stationille ja metrolla johonkin ja vielä bussilla eteenpäin.

Hotellista löytyi pesu- ja kuivauskoneet, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni. Seuraavat neljä päivää olisivat aikamoista ravaamista, Buffalo, Niagara Falls, Toronto ja Las Vegas.

Matka Washington D.C:hen (lento US 1484)

Pakatessa matkatavaroita lennolle Washington D.C:hen ajatuksena oli, että saisin matkatavarat mahtumaan matkalaukun lisäksi "koulureppuun", jolloin voisin kuljettaa sen matkustamoon ns. personal iteminä. Tein lennon lähtöselvityksen ennakkoon netin kautta jolloin säästin $5 per matkalaukusta (kokonaishinnaksi jäi $15) ja erilliseltä säätämiseltä kentällä.

Lennon lähtöselvityksen olisi voinut tehdä myös All-Star resortin vastaanotossa klo 5pm mennessä, mutta se ei sopinut aikatauluuni.

Illalla pakkaillessa huomasin, että hotellihuoneen puhelimen viestimerkkivalo palaa.
Luuri ylös ja viesti näppäintä painamalla puhelu yhdistyi vastaajapalveluun, jossa oli viesti hotellin vastaanotolta. Ilmoittivat että ei tarvitse erikseen mennä suorittamaan uloskirjaantumista. Lasku toimitetaan hotellihuoneen oveen klo 8am mennessä.
Myös lennon lähtöselvityksen olivat hoitaneet valmiiksi :o
... saas nähdä mikä sotku syntyy kun nyt asia olikin tehty kahteen kertaan.
Tullessani palauttamasta autoa lentokentälle ja saadessani bussikuljetuksen DisneyWorldiin ilmoitin lähtevän lentoni numeron ja aikataulun jonka perusteella olivat varmasti asian hoitaneet puolestani.

Aamulla loppuja tavaroita pakatessa huomasin, ettei koulureppu riittäisi toiseksi matkalaukukseni, vaan siirsin tavarat putkikassiin, jonka olin ostanut Miamista.
Jotain rapinaa kuului ovelta ja sinne olikin ilmestynyt kuori jossa lentoliput, mutta nyt kun itse tein myös lähtöselvityksen, vaihdoin istumapaikkaa ja lipussa oli väärä paikka.

Bussien lähtöpaikalla oli kolme nuorta virkailijaa ottamassa matkatavaroita vastaan. Kerroin että olin itse suorittanut lähtöselvityksen ja lisäksi pitäisikin saada toinen matkalaukku ruumaan koska putkikassi tuskin menee "käsilaukkuna" matkustamoon.
Kertoi että heidän kauttaan ensimmäisestä matkalaukusta ei tarvitse maksaa mitään ja toisesta $15. Mutta koska olin jo maksanut 1. he velottaisivat lentoyhtiön $25 sijasta $15 toisesta matkatavarasta.
Sopi minulle. Maksaminen onnistui ja sain uuden matkalipun pikku odottelun jälkeen, mutta kassia ei saatu syötettyä järjestelmään. Opasti minua itse viemään kassini lentokentällä matkatavaroiden jättöpisteelle.

Disney's Magic Express hoitaa ihmisten kuljetuksen lentokentän ja Disneyn majapaikkojen välillä.
Jostain syystä sukkulabusseissa jotka kulkivat majapaikkojen ja teemapuistojen välillä ei pimeään aikaan pidetty matkustamoissa valoja päällä. Kuski saikin ajorauhan kun matkustajat menivät hämmästyksestä hiljaiseksi :-)

Disneyn Magic Express bussi saapui ajallaan ja matka kentälle sujui ongelmitta.
Kentällä vein putkikassin matkatavaroiden jättöpisteelle ja kerroin että minulla on jo valmiiksi maksettu matkalaukku. Virkailija katsoi kuittiani ja oli hieman hämmentynyt.
"Kuljetteko jonkin ryhmän mukana?"
"Ei, en kulje, ihan yksin liikkeellä".
"Teillä on aika monta matkalaukkua, tällä tunnuksella niitä löytyy yksi, kaksi, kolme,... kymmenen!"
"Ei, kyllä niitä pitäisi olla vain kaksi, onnistuinko kadottamaan matkatavarani jo ennen lentokentälle pääsyä!"

Kertoi että ongelma Disneyn päässä eikä minun tarvitsisi olla huolissani, aiemmin jättämäni matkalaukku seuraisi minua Washington D.C:hen..

Turvatarkastus hoitui jo perusrutiinilla kenkien ja vyönpoisto mukaan luettuna.
Kävin ottamassa pikku aamupalan kentällä jonka jälkeen suuntasin portille.
Koneena näytti oleva Boeing 737-400 joka tuli melko täyteen.

Saavuttaessa Washingtoniin näkyi taivaalla varsin kumman näköisiä pilviä, raidallinen pilvimatto jatkui varsin pitkään.

Jos näiden pilvien alla ottaa aurinkoa, tuleeko raidalliseksi?

Maisema-ajelua lentokoneella (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä):
1. Pentagon
2. Washington monumentti
3. Valkoinen talo
4. Lincolnin muistomerkki

Kone lensi varsin pitkään maisemien katselukorkeudella, josta pystyi erottamaan auton kokoiset yksityiskohdat ja varsin mukavasti ruskanväreissä olevan ympäristön.

Washingtonin seudulla on kolme lentokenttää, joista Ronald Reagan Washington National on kaupungin lähin. Kentältä pääsee metrolla keskustaan.
Metroverkko on jo jonkin kokoinen, 5 linjaa, 86 asemaa ja 170kilometriä pituutta.

Hieman aikaa kesti ymmärtää kuinka maksuautomaatti toimi, vaikka kyljessä lukikin isolla vaiheet 1, 2 ja 3.

Washington D.C:n metron lippuautomaatti.

No ei siinä mitään hävettävää ollut, koska vieressä kaksi rouvaa pohdiskeli samaa ja sitten toinen oivalsikin että "katsotaan mitä hän tekee", johon totesin olevani myös pelkkä turisti :-)
Myöhemmin innostuinkin opastamaan kanssaturisteja koneen käytössä mikäli ongelmia näytti olevan.
Automaatissa ensin katsotaan kohde listalta minne halutaan mennä. Syötetään raha,
+/- säädetään näyttöön haluttu summa, ensin dollarit kohdilleen ja sitten sentit omalla näppäimellä. Lopuksi painetaan "Push for Farecard" näppäintä.
Olisi ne ohjeet kannattanut lukea maksuautomaatin kyljestä kunnolla. Huomasin vasta myöhemmin, että ensimmäisen rivin kalliimmat hinnat olivat voimassa vain ruuhka-aikana 5.30-9am ja 3-7pm arkisin. Suurta tappiota ei kuitenkaan koitunut, koska olin liikkeellä suunnilleen ruuhka-aikoina.
Maksimi vaihtoraha jota kone palauttaa on $5.

Lentoliput ostettu

16.9.2009 Helsinki- Bryssel
(Bryssel, Kleine-Brogel Spottersday, Sanicole airshow)

21.9.2009 Bryssel- New York
(tähän tuskin tarvitsee laittaa tarkennetta ;-)

28.9.2009 New York- Phoenix
(Grand Canyon, Monument Valley)

01.10.2009 Phoenix- Los Angeles
(Kaliforniaa)

13.10.2009 San Francisco- Houston
(U2 keikka, New Orleans, Memphis, NASA systeemeitä)

22.10.2009 Houston- Orlando
(St. Petersburg lentonäytös, Miami, Lisää NASAa, Disney World)

04.11.2009 Orlando- Washington D.C.
(Pakolliset nähtävyydet ja Smithsonian ilmailumuseot)

09.11.2009 Baltimore- Buffalo
(Metallican keikka, bussilla Niagaran putoukselle ja Torontoon)

12.11.2009 Toronto- Las Vegas
(Aviation Nation lentonäytös, Hooverin pato, pelaamista)

18.11.2009 Las Vegas- New York
(pari päivää vielä palloilua N.Y.ssa)

21.11.2009 New York- (Lontoo)- 22.11. 2009 Helsinki

Ostin lentoliput käyttäen Kaleva Travelin lentojenvarausjärjestelmää. Se mahdollistaa kolmen yhdensuuntaisen lennon varaamisen yhdellä 15eur varausmaksulla varsin edullisesti,
esim. San Francisco-Houston- Orlando- Washington D.C. lennot maksoivat varauskustannuksineen 222eur.
Koitin suosia välilaskuttomia lentoja nopeuden ja matkatavaroiden katoamisriskin vähentämiseksi. Luonnollisesti mikäli hinta alkoi menemään naurettavalle tasolle, täytyi hieman ehdoista joustaa.
Kameralaukku läppäreineen olisi tarkoitus saada mukaan matkustamoon ja keskikokoinen Samsoniten matkalaukku ruumaan. Vasta varattuani lennot huomasin, että matkatavaroissa voi olla kummia ehtoja, ihan Ryanair meininkiä, eli matkalaukusta joutuu maksamaan erikseen. Koska suurimmassa osassa 11 varauksiani matkatavara kohdassa luki kuitenkin "information not available" päätin soittaa matkatoimistoon kyselläkseni mikä politiikka on. Kertoivat tarkistavansa asian ja päätyivät siihen lopputulokseen, ettei muilla kuin Houston-Orlando välillä ole lisämaksun vaaraa... anteeksi, olen hieman skeptinen kuitenkin tämän suhteen. Pitänee mennä kentälle kuitenkin tarpeeksi ajoissa jos tulee jotain säätöä tuon asian kanssa.

Washingtoniin saakka kuljen lentojen välillä vuokra-autolla, jotka varasin eautovuokraamon kautta. Keskimääräiseksi päivähinnaksi muodostui vakuutuksineen 21eur.