Washington D.C.

Edullisia hotelleja ei kävelyetäisyyden eikä metroreitin varrelta löytynyt, joten varasin huoneen muutaman mailin päästä Unionin asemasta Holiday Inn expressistä, jonne hotellilta kulki sukkulabussi.

Tulopäivänä olin hotellilla noin 4pm jälkeen ja pikku lepäilyn jälkeen lähdin auringon laskettua kuvauskierrokselle kaupungin keskustaan. Sain hotellilta kaupungin keskustasta kartan, jonka perusteella oli helppo suunnistaa.

Olin ollut hieman huolissani kuinka sopeudun Floridan helteen jälkeen "kylmään" ilmanalaan joka oli 10 celsiuksen tietämillä, mutta se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Sukkulabussissa matkalla keskustaan oli muutama ihminen kyydissä. Keskustelivat kovasti seuraavan päivän mielenosoituksesta johon olivat osallistumassa. Syy täysiin hotelleihin selvisi.

Kävelin Unionin asemalta viereiselle Capitolille, jossa Yhdysvaltain Senaatti kokoontuu.
Yllätyksekseni rakennusta pääsi "takapihan" puolelta kuvaamaan varsin läheltä.
Capitolin länsipuolella avautuu National Mall, jonka varrella museoita.
Sen keskellä on lähes 170 metrinen Washington-monumentti ja toisessa päässä Lincoln-muistomerkki. Pituutta National Mallilla on 3,6 kilometriä.

Muutaman hölkkääjän lisäksi ei National Mallilla paljoa väkeä näkynyt illalla.
Ottaessani kuvaa käytin tähtäyspisteenä olkalaukkuani, jonka jätin maahan. Siinä tähtäillessä ehdin jo huolestua, että ohikulkija nappaa sen hidastaessaan kävelyään, mutta hän jatkoi kännykkäänsä puhumista ja matkaansa.

Kävelin Washington monumentille ja takaisin Unionin aseman suuntaan poiketen Hard Rock Cafessa katsastamassa pinssi tilanteen. Otin samalla baarissa lämmikkeeksi teen rommilla höystettynä, joka yhdistelmänä tuntui olevan täällä vieras. Varsin kummallista.
Ehdin viimeiseen sukkulabussiin, joka lähti asemalta 23.15. Iltakävelyn pituudeksi tuli 7 kilometriä.

Torstai 5. marraskuuta

Lähtöni hotellilta hieman viivästyi. Sukkulabussiin piti ilmoittautua etukäteen ja se olikin täynnä aina 11.30 lähtöön saakka.
Unionin asemalta oli menossa runsaasti porukkaa Capitolin suuntaan.
Näemmä mielenosoitus koski syksyn kuumaa perunaa terveydenhuoltouudistusta.
Yhdellä miehellä oli kyltti "Älkää eliminoiko mummiani, eliminoikaa kommunistilobbarit". Keskusteluissa terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä on ollut jopa väitteitä ns. kuolemanpaneeleista, joissa päätetään kenelle annetaan hoitoa ja kenelle ei.
Enemmän minua olisi kiinnostanut käydä keskustelua amerikkalaisten kommunistipeloista. Valitettavasti kielitaitoni ei riitä syvempään keskusteluun, mutta en ole ymmärtänyt, miksi tehdään kauppaa kommunisti-Kiinan kanssa, mutta kuritetaan kommunisti-Kuubaa. No joo, raha ja halpa työvoimahan siinä ratkaisee, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla tavallisen amerikkalaisen näkemys asiasta.

Capitolilla oli mielenosoitus koskien terveydenhuoltouudistusta.

Päivän kohteena oli Smithsonian Air and Space museum National Mallilla, jossa oli näytillä lukemattomia historiallisia lentokoneita ensimmäisestä Wrightin veljesten Flyerista avaruusaluksiin.
Sisäänpääsy ja opastettu kiertokäynti, johon osallistuin, olivat ilmaisia.

Avaruuskapselien kehitystä: vasemmalla 1962 Mercury Friendship 7, jolla ensimmäinen amerikkalainen kiersi maapallon ja oikealla 1969 Apollo 11 komentomoduuli "Columbia", jolla ensimmäiset kuussa käyneet astronautit palasivat maahan.
Ystävällinen turisti toimii mittakapulana.

"Spirit of St.Louis" -koneella lennettiin ensimmäistä kertaa yksinlento Atlantin yli New Yorkista Pariisiin Charles Lindbergin toimesta vuonna 1927.

NASAn X-15 -rakettikone, jolla ylitettiin ensimmäistä kertaa äänennopeus nelin-, viisin- ja kuusinkertaisesti sekä 30 000 metrin korkeus.

Hubblen avaruusteleskoopin täysikokoinen malli, joka on linja-auton kokoinen.

Lähdettyäni museosta alkoi ripottamaan vettä, joten poikkesin pikaisesti myös Amerikan historian museossa.

"Ei, minä olen ihan normaali laboratoriorotta, eiku siis orava, niin siis tavallinen washingtonilainen orava, mitä nyt silmät vähän punottaa".

Washington-monumentti auringon viimesäteissä.

Valkoisen talon takapiha-alue oli suljettu pitkän matkan päästä.
Aidatulla alueella laskin temmeltävän puiden lomassa 8 oravaa. Mahtaa olla vartiomiehillä liiketunnistimien hälytyksissä kuittailemista.
Uutiskuvissa ilmeisesti kuvataan valkoista taloa takapihan ovaalihuoneen puolelta, koska etupihan puoli ei näyttänyt kovin tutulta.
Ei tullut presidentti vilkuttamaan, vaikka kuinka odottelin.

Tietokilpailu kysymys: Mikä on Yhdysvaltain tunnetuin osoite?
1600 Pennsylvania Avenue, NW, Washington D.C. White House.

Kulkiessani valkoisen talon sivustaa kurvasi portista pari polkupyöräpoliisia kadulle.
Jättivät polkupyörät melko väkivaltaisesti kadulle ja sulkivat liikenteen. Hetken kuluttua saapui pari poliisiautoa tukemaan heitä. Jatkoin matkaa hitaasti katsellen mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.
Polkupyöräpoliisi huikkasi "Hey folks, just few steps backward". Hetken kuluttua alkoi tulla kiiltäviä sivuvaunullisia moottoripyöräpoliiseja useampi kappale, sitten suuria katumaastureita, joissa näytti olevan agentteja sisällä rynnäkkökivääreiden kanssa.
Tämähän taitaakin olla presidentin saattue! Seuraavaksi saapuikin pari pitkää limusiinia, lisää turva-autoja, jonkunmoinen viestiauto ja ambulanssi.
Kaikenlaisia julkkiksia sitä tällä matkalla näkeekin!

Ei se Obama suostunut ottamaan suomalaista liftaria kyytiinsä.

Jatkoin matkaa takaisin National Mallille Toisen maailmansodan muistomerkille ja Lincolnin muistomerkille, jolle on otettu mallia kreikkalaisesta temppelistä. Lincolnin patsas löytyy rakennuksen sisältä.

Washington Monument Toisen maailmansodan muistomerkin taustalla.

Lincoln Memorial Toisen maailmansodan muistomerkiltä nähtynä. Rakennus on ikuistettu myös 5 dollarin setelissä ja sentin kolikossa.

Monesta elokuvasta tutun Abraham Lincolnin patsaan lisäksi rakennuksen etelä- ja pohjoisseinältä löytyy Lincolnin kaksi kuuluisaa puhetta, joita vierailijat jäivätkin lukemaan.

Lincolnin muistomerkiltä suuntasin lähimmälle Foggy Bottom-GWU:n metroasemalle, joka oli hieman yli kilometrin päässä.
Päivän aikana kävelyä kertyi museoissa kiertelyn lisäksi vajaat 9 kilometriä.


Perjantai 6. marraskuuta

Suuntasin metrolla kohti Dullesin kenttää, jonka läheltä löytyy Steven F. Udvar-Hazy Center, joka on osa National Mallilla sijaitsevaa Air and Space museumia.
Tänne on sijoitettuna suuremmat koneet.
Kuljin aluksi metron oranssilla linjalla West Falls Churchin pysäkille, josta aseman liityntäliikenneasemalta Washington Flyerin sukkulabussilla lentoasemalle. Bussin menopaluulipun hinta oli $18.
Lentokentältä piti ottaa vielä toinen paikallisliikenteen minibussi museolle, hinta huimat 50 senttiä per suunta. Lähtöpysäkin kirjainta en muista, mutta sen voi tarvittaessa kysyä lentokentän infosta.
Matkaan hotellilta museolle meni aikaa 2,5 tuntia, joista bussien odottelua oli 40 minuuttia.

90 minuutin opastettu kiertokäynti oli juuri alkamassa. Liityin mukaan.
Suosittelen opastetuille kierroksille osallistumista. Osaavat pitää yleisön hereillä sopivilla, välillä humoristisilla, osin ironisillakin tarinoilla.

Aikanaan suurtakin kohua herättänyt lisäys museon kokoelmiin oli B-29 Superfortress "Enola Gay", joka pudotti ensimmäisen atomipommin Japaniin Toisen maailmansodan aikana. Museon opas perusteli atomipommien käyttöä japanilaisten aatemaailman erilaisuudella. Mikäli sota olisi yritetty voittaa maihinnousulla, olisi jouduttu taistelemaan viimeiseen japanilaiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Japani antautui kahden atomipommin käytön jälkeen keisari Hirohiton määräyksellä 2. syyskuuta 1945

Star Trek-fanien iloksi ensimmäinen avaruussukkula sai nimekseen Enterprise. Se ei koskaan käynyt avaruudessa, vaan sillä suoritettiin testilentoja ilmakehässä.

Kehitteillä olevan F-35-koneen testikone oli jo ehtinyt päätyä museoon!

Harvinaista herkkua! Saksalainen Dornier Do 335 A Pfeil Toisen maailmansodan ajalta. Huomaa koneen kaksi potkuria, toinen vetävä ja toinen työntävä.


Lauantai 7. marraskuuta

Shoppailupäivä!(?)
Päätin lähteä ostamaan kaverille aitoa baseballräpylää, jonka oli pyytänyt tuomaan.
Hotellilta kertoivat, että metron Pentagon Cityn pysäkiltä löytyisi ostoskeskus, jossa urheilukauppoja.
Päästessäni ostoskeskukseen oli siellä varsin hiljaista. Urheilukaupat olivat lähinnä fanituotekauppoja.
Antoivat neuvoksi mennä ostoksille Sports Authorityyn, joka läheisessä toisessa ostoskeskuksessa.
Taksi maksoi $10 ja ottaakseni kaiken hyödyn matkasta irti, ostin räpylän lisäksi itselleni viisi tuotetta kaupasta. Pääsin kimppakyydillä takaisin Pentagon Cityyn. Koetin matkalla selitellä pesäpallon eroa baseballiin kanssamatkustajalle.
Nyt Pentagon Cityn ostarilla olikin jo täysi hulina.

Washingtonin maanalaiset metroasemat näyttivät kaikki olevan samasta muotista tehtyjä. Suunniteltaessa asemia oli kuulemma otettu erityisesti huomioon rikollisuus ja vandalismi. Asemat näyttivätkin ihan "Pasila" -suunnittelun tulokselta.

Washingtonin metron vaunu. Ensimmäinen metro jossa olen nähnyt kokolattiamattoa vaunujen lattiassa.

Arlingtonin hautausmaan asema oli matkalla takaisinpäin, joten poikkesin katsomaan hautoja ja Iwo Jiman kuuluisaa muistomerkkiä.

Näkymää Arlingtonin hautausmaalla.

Matkalla Iwo Jiman muistomerkille löytyi kaunis näkymä National Mallin suuntaan. (Kuvasta poistettu kuvankäsittelyllä lyhtypylväs).

Iwo Jiman muistomerkillä odottelin aikani väen vähenemistä, mutta valkopaitaisten poistuttua tilalle tuli 4 bussillista punapaitoja.
Muistomerkki kuvastaa lipun nostoa Iwo Jiman Surbachi-vuorelle Toisen maailmansodan aikana 1945.
Muistomerkin kupeessa on infotaulu, jossa kerrotaan muistomerkin kuvastavan toista lipunnostoa, jonka merijalkaväen miehet suorittivat.
Tapauksesta otettu kuva on yksi maailman tunnetuimmista ja voitti Pulitzerin palkinnon sinä vuonna.

Jatkoin matkaa puolenkilometrin päässä olevalle Rosslynin metroasemalle ja sitä kautta hotellille.
Illalla lähdin kolmannelle iltakuvauskierrokselle, tällä kertaa kohteena Jefferson Memorial.
Lämpötila oli laskenut +4 celsiukseen, joten varustauduin pitkillä kalsareilla, päivällä ostamallani fleecellä ja Blue angels-kansitakilla, jonka ostin aiemmin Miramarin lentonäytöksestä.
Kävelymatkan vähentämiseksi kuljin metrolla läheiselle Smithsonian pysäkille, joka lähimpänä Jefferson memorialia.

Ronald Reagan nationalille laskeutuva kone teki kuvaan pitkällä valotuksella mukavan viivan taivaalle Jeffersonin muistomerkillä.

Pronssinen Jefferson seisoskelee jalustallaan tuijoteltavana.

Jatkoin kävellen vielä Franklin D. Rooseveltin muistomerkin kautta, Tidalin allasta kiertäen Toisen maailmansodan muistomerkille, josta jatkoin edelliskerran tavoin Lincolnin muistomerkille.
Porukkaa oli vielä enemmän liikkeellä viikonlopun kunniaksi kuin edellisellä vierailukerralla, joten Aben patsaasta ei sitten millään saanut kuvaa ilman ihmisiä.

Kävelin Lincolnin muistomerkiltä läheiselle Foggy-Bottomin metroasemalle.
Samalla huomasin, ettei Blue Angels-kansitakki soveltunut ulkoiluun.
6km kävelyn tuloksena takin selkämykseen oli kertynyt huomattava määrä kosteutta, joka ei ollut päässyt kankaasta läpi. Kyseessä ei siis mikään goretex-takki vaan perinteinen "ei vettä sisään, muttei myöskään ulos"- rotsi.


Sunnuntai 8. marraskuuta

Lähdin aamulla hitaasti liikkeelle. Kohteena Spy Museum kaupungin keskustassa. Samalla koetin löytää pitkästä aikaa geokätköjä, mutta viereisellä areenalla oli samana päivänä koripallo ottelu, joten lipunmyyjiä pyöri enemmänkin kadunkulmissa.
Kävin vielä uudelleen museovierailun jälkeen katsastamassa paikkoja geokätköilyn merkeissä huonolla menestyksellä: tulos kolme etsittyä, nolla löydettyä.

Myös Washington D.C:stä löytyy Chinatown.

Palatessani hotellille kyselin mahdollisista kuljetuksista seuraavana päivänä Baltimoren lentokentälle, josta koneeni Buffaloon lähtisi.
Virkailijan mukaan mitään virallista sukkulabussia ei ole, mutta erillinen kuljetus hoituisi $35 hintaan. Sovimme sen, onhan se helpompi kuin ensin Union stationille ja metrolla johonkin ja vielä bussilla eteenpäin.

Hotellista löytyi pesu- ja kuivauskoneet, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni. Seuraavat neljä päivää olisivat aikamoista ravaamista, Buffalo, Niagara Falls, Toronto ja Las Vegas.