Las Vegas- New York lento

Lento New Yorkiin lähti vasta 11:50am, joten kiirettä kentälle ei ollut. Menin kuitenkin odottelemaan sukkulabussia vahingossa jo tuntia liian aikaisin :o
Sukkulabussin kuski piti pientä esitelmää ympäristöstä ajellessamme eri hotellien kautta. Kertoi mm. kahden suuryrityksen omistavan kaikki kasinot Stripin varrella, vaikka eri kasinot kilpailevatkin keskenään.
Nyrkkeilijä Mike Tyson oli kuulemma muuttanut takaisin kaupunkiin. Kuski suositteli turvamiehen hankkimista. Ei siksi, ettei Tyson voisi pitää puoliaan paparazzeja vastaan, vaan juuri siksi, että pystyy. Turha mennä vankilaan "lehtimiehen" pieksemisestä, helpompi maksaa jollekin, että tekee sen hänen puolesta :-)

Matkalaukkuni oli kilon ylipainoinen, joten jouduin siirtämään kengät koulureppuun, joka oli tulossa käsimatkatavaraksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut maksaa ylipainomaksua $80!
Putkikassi oli jo täyteen pakattu ja pariin kertaan päälle istuttu tavaran tiivistämiseksi.
Jono turvatarkastukseen oli lähes 200 metriä pitkä. Onneksi infomonitoreissa pyöri humoristinen opastus toimenpiteistä turvatarkastuksessa, se sai hymyilemään ja ...harmituksen laskemaan, eli toimi kuten pitikin.

Kävin syömässä kentällä burritoa. Kuvittelin jo turvavouhotuksen menneen täysin yli, kun ruokailuvälineenä olikin veitsen sijaan kaksi haarukkaa, mutta kuikuillessani muiden aterimia, taisi kyseessä olla pelkkä erehdys.
Valitsin aluksi pöydän ikkunan vierestä, jotta voisin seurata kentän liikennettä, mutta arkkitehti olikin keksinyt laittaa kaiteen juuri silmieni korkeudelle. Aurinkokin kehtasi lämmittää vielä sen verran, että vetäydyin varjoon nauttimaan kahden haarukan annoksestani. Koitin vilkutella tarjoilijalle, että olisin saanut veitsen, mutta poikkeuksellisesti huonoin tuloksin.
Täällä kyllä ravintoloissa palvelu pelaa, eikä kotimaan niin tuttua laskun odottelua pahemmin esiinny.

Harmikseni konetyyppi lennolla oli vaihtunut Boeing 757-koneesta Boeing 737-800-koneeksi, jolla Ryanairin väreissä on tullut matkustettua Euroopassa useammankin kerran.
Kone oli loppuunmyyty ja kuuluttivat useampaankin otteeseen, että portilla ollaan käsimatkatavaran koon suhteen tarkkana. Sain kuitenkin 15kg painoisen kameralaukkuni ja varsin täyden koulureppuni matkustamoon. Tietenkin pitää vielä mainita, että tavaralokerossa oli muidenkin matkustajien tavaroille edelleen tilaa saapuessamme Nykiin.
Jenkeissä tuntuu tavaroiden järjestely ylälokeroihin oikealla tavalla toimivan huomattavasti paremmin matkustajien toimesta kuin Euroopassa. Meillä niin usein laitetaan oma lentolaukku poikittain lokeroon ja voi voi jos seuraavalla ongelmia, minähän olin ensin...

Penkit oli jälleen varustettu viihdekeskuksella. Kuuntelin pari kertaa Foo Fightersin kokoelman ja Guns n' Rosesin Chinese Democracyn.
Matkaa New Yorkiin oli lähes 3700 kilometriä, enemmän kuin Helsingistä Malagaan.
Lentoreitti kulki mukavasti Grand Canyonin yli, joten naama pysyi tiukasti ikkunaruudussa alkumatkasta.
Ohessa liuta kuvia lennolta:

Amerikkalainen unelma #1 Las Vegasin lähiöitä keskellä autiomaata.

Amerikkalainen unelma #2. Homma kuitenkin taitaa toimia, kun laajennusosa jo puolitiessä (oikea yläkulma)

Vakoilua: Pääsin bongaamaan Nellisin tukikohtaa aitiopaikalta. Kuvaa klikkaamalla voitte itsekin alkaa arvailemaan mitä koneita näkyy. (Vinkki: pikimustat on sitten öljyläikkiä :-)

Las Vegas Motor Speedway-rata. Ovaaliradalla on leveyssuunnassa halkaisija vajaa kilometri.


Näkymää lähellä Kaibabin kansallispuistoa (+36° 38' 60.00", -112° 37' 0.00")

Grand Canyonin pohjoisosaa.

Powell-tekojärven rantakallioita.

Powell-tekojärven itäosaa.




Kiinnitin huomioni väärään paikkaan tätä kuvaa ottaessa. Kohta jossa ylängöllä oleva tie kääntyy jyrkästi reunalla on varsin mielenkiintoinen, siitä pääsee alas erittäin kiemuraista tietä. Netistä voi etsiä lisätietoja nimellä Moki Dugway.

Saman ylängön reunaa zoomattuna kameralla. Varjot tuovat esiin Monument Valleysta tutut kivipaadet. (N37° 17' 47.00", W109° 53' 32.00")

Pikku hiljaa kelit kylmenee...

...kun päästään Kalliovuorille.

Risteävää liikennettä havaittavissa. Koneemme lentokorkeus oli vajaat 11000metriä.

New Yorkissa olin majoittuneena The Jane Hotelliin, jonka huoneet olivat hyvin pienikokoisia, kuin laivan hytti tai junan makuuvaunu. Tiesin tämän jo varatessa ja ihan mielenkiinnosta valitsin hotellikseni seuraavaksi kolmeksi yöksi ennen paluuta kotiin.

Lentokentällä kyselin, menisikö hotellibussi Jane-hotellin kautta. Tiedä, johtuiko kylmästä kelistä, joka jäähdyttänyt virkailijan ajatuksenjuoksun vai enkö osannut lausua J A N E a oikein, mutta jäi vaikutelma kuin olisin yrittänyt selittää humalaiselle.
Päätin mennä maanalaisella, kun ei kuulostanut hotellin nimi tutulta. 14th street 8Av-subwayasema oli muutaman korttelin päässä hotellista. Kuljin ensin lentokentän AirTrainilla Howard Beachin asemalle, josta A subwaylla 14th/8Av asemalle.
Luonnollisesti Manhattanilla lähdin väärään suuntaan. Putkilaukku ei oikein halunnut pysyä matkalaukun päällä, joten kulkeminen oli varsi vaivalloista. Palattuani lähtöpisteeseen otin taksin alle.
Myös taksikuskilla tuntui olevan vaikea ymmärtää J A N E street osoitetta, joten täytyy sen vian olla minun lausumisessani :-)
Jane street oli lähes kulman takana, mutta yksisuuntaisten katujen vuoksi tehtiin pieni korttelikierros. Hintaa taksimatkalle tuli tippeineen $12.

Hotellissa oli vanhan ajan tunnelma. Henkilökunnalla oli pikkolohatut ja hissiä operoi hissipoika. Otsalohko pullistaen kuskasi matkalaukkuni ja putkirepun huoneeseen. Taskussa ei ollut muuta kuin $5-seteli, joten annoin sen palkkioksi.

Huone oli tosiaan pieni. Lattiatilaa noin kaksi neliötä. Sängyn alla oli säilytystilaa kuten myös hylly sängyn yläpuolella. Kuva huoneesta löytyy tästä.
Huoneen elektroniikkaosasto oli kunnossa, litteä TV, jota jäinkin tuijottamaan loppuillaksi.
Kolmen tunnin aikaeron vuoksi ilta oli jo pitkällä, kun tuli mieleen, pitäisikö käydä haukkaamassa jotain pientä purtavaa.
Huoneen elektroniikkaan kuului myös iPodin telakka kaiuttimineen.

Samalla lattiapinta-alalla olevia kahden hengen huoneita oli myös tarjolla, sekä kapteenin hyttejä, jotka omalla vessalla ja suihkulla.
Aamiainen ei sisältynyt $99 (+verot 14,25%) hintaan. Alakerrassa oli ranskalaistyylinen bistro, jota oltiin juuri rakentamassa pystyyn. Hieman ihmetytti pöytämateriaali, joka oli hiottua puuta ilman lakkaa, ensimmäiset tahrat olivatkin jo imeytyneet pöytälevyyn.

Aviation nation, Las Vegas

Suunnitellessani Yhdysvaltojen matkaa bongasin Yhdysvaltain ilmavoimien taitolentoryhmän kotiinpaluunäytöksen Nellisin lentotukikohdassa Las Vegasissa. Näin ollen reitistäni tulikin varsin kummallinen, kun palasin mantereen kierrettyäni takaisin länteen.

F-22 Raptor on yhdysvaltain ilmavoimien uusi ilmaherruushävittäjä.

Kannatti kuitenkin tulla, ilma oli kuin morsian ja morsian kuin myrskynmerkki...
Ei kun siis ei ollut pilvistä tietoakaan, melkein shortseissa pärjäsi, tai minulla oli shortsit jalassa, mutta varsinkin sunnuntaina kova tuuli viilensi keliä varsin hyvin.
Näytillä oli kattava otos Yhdysvaltin ilmavoimien konekalustosta.

Vuokrasin auton varta vasten tätä tapahtumaa varten, joukkoliikennettä ei oltu järjestetty 25kilometrin päästä Las Vegasista. Taksi olisi ollut myös vaihtoehto, mutta takaisin pääsy arvelutti ja syystä, en nähnyt mitään taksijonoa palatessani parkkipaikalle näytöksen jälkeen.

Autot jätettiin Las Vegasin Motor speedwayn parkkipaikalle joka suomalaisittain oli huomattavan kokoinen, mittailin myöhemmin kartasta pisimmän sivun olevan 1000metriä.
Alueella oli useita eri ratoja, joista suurin katsomo oli ovaaliradalla.

Parkkipaikka avautui 8am ja portit näytösalueelle aukesi 9am. Kuljetus parkkipaikalta tukikohtaan hoidettiin ilmaisella linja-auto kyydillä.
Linja-autoja olikin odottamassa huomattava määrä tullessani heti 8 jälkeen paikalle. Eteeni ehti kertyä toistasataa metriä pitkä jono. Ennen busseihin pääsyä laukut tutkittiin ja kuljettiin metallinpaljastimien läpi, joita oli 8kpl rinnakkain. Jotain hämminkiä hommassa kuitenkin oli, koska välillä busseja lastattiin vain yksi kerrallaan. Samanaikaisesti alkuperäinen jono kävi niin pitkäksi, ettei siihen mahtunut enää ihmisiä, vaan avattiin toinen jono eri suuntaan, joka oli varmasti yli 400 metrinen päästessäni bussiin.

Sunnuntaina vastaavia ongelmia ei ollut, mutta ihmisiäkin oli huomattavasti vähemmän liikkeellä.

Ohessa "muutama" kuva viikonlopulta:

E-8 JSTARS, koneen pohjassa oleva kylpyamme on tutka, jolla etsitään ja seurataan maakohteita esim.pansareita ja kuorma-autoja.

No nyt vihdoin pääsin tutustumaan V-22 Ospreyhin, jota kaipailin jo Mirmarissa.
Konetta esittelevän sotilaan mukaan laitteessa on vielä huomattava määrä vikoja.

V-22 Ospreyn kuljetustila näyttää kovin viimeistelemättömältä.

On tuossa Raptorissa kyllä aika ruma nokka...

Harjoitusvihollisena toimivassa F-15 Eagle hävittäjässä oli poikkeuksellinen sininen maastokuviointi.
En yleensä osta hihamerkkejä, mutta nyt oli 65th aggresor squadron hihamerkkejä venäjän kielellä ( käyttävät casual fridayna), niin pakkohan se oli ottaa.

F-22 Raptorissa aseistus on sijoitettu koneen sisälle luukkujen taakse tutkaheijastuksen vähentämiseksi. Esitys oli yllättävän aikaisin. Valtavien jonojen vuoksi osalta yleisöä taisi esitys jäädä kokonaan näkemättä.

Erilaisia yhdistelmäohilentoja oli päivän aikana useita.
Tässä Nelliksen lentotukikohdassa olevien taistelukonemallien ohilento.
Vasemmalta A-10, F-22, F-15 ja F-16.

B-25 Mitchell koneet osallistuivat Doolittle raid esitykseen.
Japanin hyökättyä Pearl Harbouriin Havajilla II-maailmansodan aikana janosivat amerikkalaiset kostoa. Erikoisoperaatio Japania vastaan suoritettiin B-25 Mitchell koneilla, jotka lähetettiin lentotukialus Hornetilta johtajanaan Everstiluutnantti Doolittle.
Smithsonian museossa kuulin mielenkiintoisen tarinan liittyen iskuun.
Lehdistötilaisuudessa presidentti Roosevelt kertoi koneiden nousseen Shangri-La:sta, joka on kuvitteellinen paikka. Koska Japanilaisilla ei ollut minkäänlaista aavistusta mistä koneet olivat tulleet, ilmoittivat he iskeneensä Shangri-Lahan ja tuhonneensa tukikohdan.

The Horsemen ryhmä esiintyi kahdella P-51 Mustang hävittäjällä.
Mukava yllätys oli myös nähdä MiG-15 lennossa. Muokkailin kuvan näyttämään siltä kuin se mahdollisesti olisi näyttänyt koneen kulta-aikana 50-luvulla.

Vanhat viholliset MiG-15 ja F-86 Sabre.

A-1 Skyrider Korean sota esityksessä.

EA-1F ja Patriots ryhmä. Ikävästi kaiutin pukkasi oikealta kuvaan, joten raketit jäi kuvan leikkauksessa hieman puolittaiseksi.

Patriots-taitolentoryhmän Tsekkiläisvalmisteiset L-39 koneet törmäyskurssilla.

Patriotsit timanttimuodostelmassa.

Yhdysvaltain laivaston F/A-18F Super Hornet.
Suomen ilmavoimilla on käytössä Hornetin F-18C ja D versioita. Superhornet on n.30% suurempi kone, vaikka näyttääkin varsin samalta. Paras tunnistusyksityiskohta on kantikkaat ilmanottoaukot.

Super Hornet ja toisen maailmansodan aikainen F4F Wildcat muodostelmalennossa.

F-4 Phantom II hävittäjä/pommittajalla on pitkä historia aina 60-luvulta saakka.
Kuvan kone on QF-4E mallia, jota käytetään ilmamaalien hinauksessa. Koneet tuhotaan lopulta mm. ohjusten miehittämättöminä ilmamaaleina.

Ilmavoimien reservin kiihdytysauto...

... ottaa kisaa MiG-17 hävittäjän kanssa.

Näytöksessä oli mukana myös Hollannin ilmavoimien F-16 hävittäjä.
Eivät eurooppalaiset näytökset kalpene amerikkalaisille, kuin räjähdetehosteiden käytössä:-) Operatiivisessa käytössä olevan konekaluston monipuolisuus on eurooppalaisissa näytöksissä suurempi, mutta museokonerintamalla saattaa tilanne olla 50-50.

Näin pitkästä aikaa A-10 panssarintuhoaja koneen esityksen, joka olikin varsin ...informatiivinen, koneen liikehtimiskyky tuotiin hyvin esiin.

Taivaan pilvettömyys pysäyttää koneet kuvissa, mutta taustan vuoret toivat mukavaa poikkeavuutta.

Ilmavoimien perinnelentueen koneita: Vasemmalta F-4, A-10, P-38 ja F-86

Viimeiseksi esiintyi Yhdysvaltain ilmavoimien Thunderbird taitolentoryhmä F-16 Fighting Falcon koneilla.

Vauhdikasta esitystä säesti joka ohilennon jälkeen vaihtuva musiikki.

Hidaslento-ominaisuuksia esittelevän koneen yläpinnasta sai varsin hyvän kuvan.

Lauantaina ehdin vain hätäisesti tutustua maanäyttelyn koneisiin, mutta sunnuntaina oli hieman enemmän aikaa.
Näytöksen lento-osuus oli mukavan tiivis ja kesti kuutisen tuntia.
Syksyllä myös Las Vegasissa aurinko on aika matalalla ja laskee puoli kuuden maissa, joten osasta kuvia saattaa tulla varsin punertavia.

Vuokra-autoksi otin Las Vegasissa Ford Focuksen.

Matka Las Vegasiin (AC593)

Torontossa matkustin maanalaisen vihreällä linjalla päätepysäkille Kiplingin asemalle, josta siirryttiin bussilla lentoasemalle.
Kiplingin joukkoliikenneasema vaikutti aika tylyltä, yllättävän heikko valaistus, jonka vuoksi aikataulua joutui tihrustamaan muutaman sentin päästä.
Bussien odottelun sen sijaan voi tehdä mukavasti sisätiloissa. Jokaisella pysäkillä oma oviaukko rakennuksessa, jonka kautta pysäkille siirrytään. Talvikelillä varmasti huomattavasti mukavampaa, kuin meillä Helsingissä metron liityntäliikenneasemilla.

Postitiivisena yllätyksenä Air Canadan lennolla ei tarvinnut maksaa matkalaukuista erillismaksua. Otin kuitenkin matkustamoon kameralaukun lisäksi koulurepun, jossa lähinnä lenkkarit ja vaihtovaatteet, jos sattuu vaikka matkatavarat katoamaan.
Poikkeuksellisesti matkatavarat kuskattiin mukana ja nurkan takana olikin Yhdysvaltojen rajaviranomaiset odottamassa sormenjälkiskannereineen. Jonotus sujui kuitenkin nopeammin kuin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin tullessa New Yorkiin.
Kun olin sormenjälkeni antanut, sekä normaaleihin kysymyksiin vastannut ja poistumassa tiskiltä, alkoi virkailijan puhelin soimaan. Hassusti heti ajattelin, että puhelu koskee minua, kuten elokuvissa, viime hetkellä virkailija saa hälytettyä erikoisjoukot ympäröimään... minut!
...Liikaa agenttielokuvia...

Jonotellessa tuli myös mieleen, etten muistanut tarkistaa eautovuokraamon lähettämästä kuittauksesta, mistä vuokraamosta auton hakisin Las Vegasin kentällä. Koska varmuutta nettiin pääsystä kentällä ei ollut, uskaltauduin lähettämään tekstarin Leenalle, jotta hän tarkistaisi asian, vaikka kello oli jo suomessa 2am. Oli onneksi vielä (joten kuten) hereillä.

Air Canadan lennolla Las Vegasiin oli koneena joku Airbusin A32? sarjan kone, näin siinä käy kun pari viikkoa myöhemmin näitä kirjoittelee :-(
Lento kesti vajaat neljä tuntia, mutta aika kului ahtaasti kuvia muokkaillessa läppärillä sekä leffaa katsoessa lentokoneen omasta viihdekeskuksesta, joka sijoitettuna edellisen penkin selkänojaan.

Viihdekeskuksen näyttö edellä istuvan penkin selkänojassa.

Air Canadan näkemys Suomesta: Helsinki, Capital city of Finland, near Turku.

Koneen lähestyessä Las Vegasia tasainen valomatto näytti jatkuvan todella pitkälle.
Erillisiä korkeita taloja alkoi kuitenkin näkyä vasta ihan loppulaskussa.

"Jaa, mistä päättelet että olemme saapuneet Las Vegasiin?"

Autovuokraamojen rakennukselle pääsi linja-auton kyydissä, joka kyllä jostain syystä ensin kiersi pysäkkimme kaukaa. Huhuili kadun toiselta puolen saattaisimmeko haluta vuokraamolle.
Eikun muuten vain 11pm liuta ihmisiä seisoi huvikseen bussipysäkki kyltin alla :-)

Jonottelin parikymmentä minuuttia vuokraamon jonossa. Natinaa ja syystä, aiheutti kahden virkailijan poistuminen viidestä jonnekin, vaikka jonossa oli toistakymmentä henkeä.

Omaan piikkiin voi taas pistää sen, etten ollut tulostanut auton varaustodistusta. Jostain syystä virkailijan piti välttämättä nähdä se. Onneksi osasi kertoa, että Aviksen toimistolla on tulostava nettipiste.
Kävinkin tulostamassa autonvarauspaperin syöttämällä dollarin seteleitä koneeseen neljä kappaletta.

Dodge Caliber oli sen verran huono kokemus Floridassa, että päätin ottaa Ford Focuksen tarjolla olevista vapaavalintaisista autoista.
Sain vuokraamosta helpot ohjeet Las Vegas Bulevardille, käänny 3 kertaa oikealle ja näin se tosiaan kävikin.
Liikennettä oli todella vähän puolenyön jälkeen torstai yönä. Sai rauhassa hämmästellä Vegasin valomäärää.

Maailmankuulu (?) Vegas kyltti on kuulemma pakkonähtävyys. Jäi kokonaan näkemättä kun tulin kaupunkiin, mutta auto palauttaessa kuittasin senkin.

Olin varannut hotellihuoneen Sahara hotellista, joka oli Las Vegas Bulevardin eli Stripin toisessa päässä, hieman erillään muista suurista hotellikasinoista.
Ajoin auton parkkitaloon ja tulin sivuoven kautta sisään. Hotellin aula ei kovin juhlalliselta näyttänyt.
Sain huoneen nopeasti ja se oli 16:sta kerroksesta. Olin olettanut saavani halvimmillaan $22 yö huonehinnalla jonkun kopin autotallin takaa, mutta ikkunasta näkyikin Stratosphere hotelli ja sen vetonaulaksi rakennettu torni, jonka huipulta löytyy kolme huvilaitetta, mm. tornin huipulla oleva masto olikin katapultti (Space Shot).

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta Stratosphere hotellikasinolle.