Las Vegas, Nevada

Lähdin perjantai-iltana tutustumaan Las Vegas Bulevardin eli "The Strip"in valoloistoon Hoover-patoreissun jälkeen.
Stripin varrella on kuuden kilometrin matkalla 30 suurta kasinohotellia.

Sahara hotellin takaa löytyy monorailin pääteasema, jolla kuljin radan toiseen päähän linnun tietä 5km matkan MGM kasinolle. Monorail kulkee Stripin itäpuolella, mutta joidenkin kasinoiden välillä kulkee yksittäisiä monorail-yhteyksiä myös sen länsipuolella.
Toinen kätevä yleinen kulkuneuvo on Las Vegas bulevardia kulkeva kaksikerroksinen linja-autolinja nimellä "The Duche". Päivälippu maksaa $7. Bussi kulkee Stripiä pitkin Fremont streetille saakka.
Eränä iltana bussissa oli kuljettajana Barry Whiten tumman suklaisella äänellä varustettu herra, joka itse ilmoitti pysäkit automaatin sijaan. Jossain kohtaa matkaa hän huomautti myös yläkerrokselle muistutuksen, ettei portaikossa saa liikkua bussin ollessa liikkeellä.
Hilpeyttä aiheutti, kun "Barryn" lempeä ääni alkoi opastamaan ilmoituksen jälkeen: " Hyvä mies, pysy nyt paikoillasi..5sek.. älä vain nouse.. 5sek.. hyvä herra, istukaa nyt ihan rauhassa..." Ei tainnut ylätasanteella oleva matkustaja ymmärtää, ettei ääni tulekaan jostain automaatista ja kuljettaja näki kameran kautta mitä yläkerrassa tapahtuu.

MGM:n päässä tuli ongelmia löytää kasinosta ylipäätään ulos, pääovien edessä taksitolppa ja valet parking, parkkeeraus palvelu. Jalankulkijan täytyikin kuljeskella poistuessaan limousinien välissä joita oli huomattava määrä.
Porukka oli perjantain kunniksi juhlatunnelmassa ja varsinkin neitojen juhlapukeutuminen sai päät kääntymään.

Kasinoilla on toisiaan näyttävämpiä esityksiä Stripin varrella, joita pääsee seuraamaan maksutta, kuuluisimpia lienee Bellagion tanssiva suihkulähde ja Miragen tulivuorenpurkaus.

MGM:ltä kävelin aluksi etelään Egyptiläisaiheiselle Luxor kasinolle ja siitä mutkitellen takaisin pohjoisen suuntaan Sahara kasinolle tien puolta tarvittaessa vaihdellen. Aikaa sain kulumaan vajaan kahdeksan kilometrin kävelyyn neljä tuntia ruokailu mukaan luettuna.
Käväisin tsekkaamassa HRC pinssi tilanteen ja samalla syömässä. Tarjoilijalta kehtasin kysellä miksi Fajitas annoksen tortilla letut on niin pieniä, ettei niistä saa tehtyä taskuja. Kertoi tapana olevan täällä päin tehdä pelkkä kääre tortillasta. Otin jälkiruuaksi Irish Coffeen, josta oli jäänyt kerma pois, mutta viskiä olikin sitten sitä enemmän, ei ihan namia, mutta kyllä lämmitti!

Tällä retkellä en käynyt kuin parissa kasinossa sisällä kuikuilemassa.
Vajaan viikon vierailuni aikana sijoitin pelikoneisiin $6.
Nuori taksinkuljettaja antoi minulle kuitenkin synninpäästön. Kertoi käyneensä seitsemän kertaa Las Vegasissa ennen kuin itse muutti kaupunkiin, ei ollut kertaakaan käynyt pelaamassa vierailuillaan, kun ei bilettämiseltä ehtinyt :-)

Ohessa viikon varrella ottamiani kuvia Stripiltä:

Luxor kasinolla on kuulemma vähennetty egyptiläisaihetta, mutta lasipyramidin muotoa lienee vaikea lähteä muuttamaan :-)

Luxor Kasinon seinässä oli komeaa hieroglyfiä.

New York New Yorkin teemaa ei liene vaikea arvata. Huomaa vuoristorata talojen lomassa.

Jokaisen mopopojan toivekahvila?

Paris kasino oli pystyttänyt mini Eifel-tornin (jossa pääsee ylös) ja riemukaaren.

Bellagion tanssiva suihkulähde viihdytti ohikulkijoita 15 min välein erilaisilla esityksillä.

Tresure Islandilla pääsi seuraamaan merirosvojen taistelua.

San Marcon aukion torni löytyi Venetsian kasinon kyljestä.

Myös gondolikyytiä oli tarjolla.

Mirage kasinon tulivuorenpurkaus oli näyttävää katsottavaa. Mukana oikeat liekit, myös voimakkailla valaisimilla saatiin vesisuihkut näyttämään ryöppyäväksi laavaksi.

Sahara kasinolla oltiin itämaisissa tunnelmissa, taustalla Stratospheren torni.


Lauantai-iltana kävin katsomassa Carlos Santanan konserttia Hard Rock kasinolla.
Keikkapaikka veti 4000 katsojaa. Santana keskittyi lähinnä kitaransoittoon ja lauluosuudet hoiti Andy Vargas.

Maanantaina otin taksin alle ja suuntasin läheiselle Bulevard Mallille, jota aiempi taksikuski oli suositellut. Ostin parit farkut ja liikaa paitoja Macy'siltä ja Old Navysta.
Käydessäni syömässä tarjoilija arvuutteli kotimaatani, kun kerroin olevani suomesta hän ilahtui, "mehän olemme lähes naapureita, olen Hollannista"... No ainakin Amerikan suunnasta katsottaessa :-)
Käväisin myös parturissa, hiusten leikkuu tavallisessa parturissa maksoi $15 veroineen.
Yllättäin leikkasi koneella myös kulmakarvat :-)

Maanantai illalle ostin liput Cirque du Soleilin Beatles Love esitykseen. Maanantain klo 19 näytökseen sai lippuja 25% alennuksella.

Ilkeästi ajattelin esityksen alkua odotellessa, että kyseessä on pelkkä rahastus, kun aulassakin oli fanimyymälä. Kun esitys alkoi, taas silmäkulma kostui ihastuksesta, Ihana! Mahtava! Suurenmoinen esitys!


Stratosphere

Stratosphere kasinolla on 350metrinen torni, jonka huipulta löytyy näköalatasanteiden lisäksi kolme huvilaitetta, joiden mainostetaan olevan maailman korkeimmalla olevia.
Koneet ei sinänsä olleet mitenkään kummallisia, mutta kun vaunu tuntuu putoavan 112 kerroksen korkeudelta, saattaa kovapäisinkin kaveri hetkeksi peljästyä.

Stratosphere kasino ja torni päivänvalossa.

X-Scream on vaunu, joka ajaa 30 metrisen suoran radan päähän alamäkeä n. 30km/h pysähtyen äkisti "roikkumaan" tyhjän päälle tornin ulkopuolelle. Bonuksena vaunu vielä "tipahtaa" viisi metriä alaspäin.

Big Shot on normaali katapultti tornin nokassa.

Insanity kääntyy tornin ulkopuolelle ja kahden istuttavat penkit rupeavat pyörimään akselin ympärillä. Kivat maisemat, mutta katsoessa alas keskeltä tulin vakuuttuneeksi, etten tule koskaan kokeilemaan laskuvarjohyppyä.

...sama ilta aikaan...

...ja alhaalta nähtynä.

The Strip Big Shotin tasanteelta. Etu vasemmalla oleva rakennuskompleksin rakennustyö jäi keskeneräiseksi laman vuoksi. Etelämpänä oli Aria kompleksin 4000 huoneen hotellikasinon viimeistely loppusuoralla.


Fremont Street Experience

Fremont Street Experience on satoja metrejä pitkä katto, jossa pyörii esityksiä tunneittain.
Kadun varrelta löytyy muutama kasino ja matkamuistomyymälöitä.

Hooverin pato, Nevada

Olin majoittuneena Sahara kasinohotelliin Las Vegasissa.
Hotellihuoneen hintaan ei sisältynyt aamiaista. Kävin hakemassa leivoksen ja keskikokoisen teen hotellin pienestä aulakahvilasta ja menin nauttimaan sitä hotellin uima-altaalle.
Ilma ei ollut mikään järisyttävän lämmin vielä aamu yhdeksältä, mutta se nousi päivän aikana mukavaan 20 asteen lämpötilaan.

Lähdin käymään Hooverin padolla, jonne Las Vegasista on matkaa vajaat 50km.
Alkumatka sujui joutuisasti, mutta tien kaventuessa vuoristoalueelle tultaessa jonoa alkoi muodostumaan.
Hooverin pato on luokiteltu strategiseksi kohteeksi, joka on erikoisvartioinnissa.
93 tietä kulkevat ajoneuvot saatettiin tutkia. Tiesululla yksi vartija katseli korokkeelta pick-upien lavoille, tavallisilla henkilöautoilla ei ollut mitään tarkastusta pärstäkertoimien vilkaisua lukuun ottamatta.

Padon yhteyteen on rakennettu informaatiokeskus ja viisikerroksinen parkkihalli. Parkkipaikka maksoi $10. Otin aluksi mukaan kameralaukkuni, mutta hissin ovenpielessä ollut maininta tavaroiden koosta sai minut palauttamaan sen autoon.

Hyvät matkalaiset, vain käsimatkatavarat ovat sallittuja.

Kävin ensin katselemassa patoa molemmilta puolin ja molemmissa päissä kanjonia.
Padon toinen pää on Nevadassa ja toinen Arizonassa, myös kelloa pitää siirtää tunnilla kulkiessaan padon ja aikarajan yli :-)

Arizonan puolen vedenottotorneja. Veden korkeus saattaa vaihdella useita metrejä vuosittain, huomaa vaalea alue kalliossa ja taustalla kulkeva turistilaiva.

Padolle rakennetaan ohitustietä. Huomaa valkoiset ajoneuvot alhaalla turbiinihallin laiturilla. (näet kuvan suurempana klikkaamalla sitä)

Ostin lipun turbiinihallikierrokselle. Aluksi katsottiin elokuva, jossa kerrottiin padon historiasta.
Sitten pakattiin ihmiset suuriin hisseihin todella ahtaasti. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen hississä, jossa on saman verran ihmisiä, kuin on sallittua ohjetaulun mukaan.
Hyvä etten ottanut kameralaukkua mukaan.

Hissi pysähtyi jonkin ajan kuluttua ja jatkoimme tunnelia pitkin esittelytilaan, jonka ali turbiineille menevä putki kulki. Meille esiteltiin lyhyesti padon toimintaa sopivalla huumorilla höystettynä.

Kiinnostuneet voivat tutustua esittelytauluun paremmin klikkaamalla kuvaa.

Jatkoimme hissillä turbiinihalliin, jossa oli suurikokoisia turbiineja rivissä 8 kappaletta.
Palasimme vierailijakeskukseen, jossa sai omaan tahtiin tutustua patonäyttelyyn.
Rakennuksen katolta oli hyvä näkymä patorakennelmalle.

Hyvänä mittana toimii neljännen turbiinin kohdalla kulkeva huoltomies.

Pato on 221metriä korkea, 379 metriä leveä, 200 metriä paksu alhaalta- ja 14 metriä ylhäältä. Laajakulmalinssin käyttö vääristää kuvaa.

Ennen paluuta Las Vegasiin kävin syömässä Dam Burgerin vierailijakeskuksen pikaruokaravintolassa.

Palatessa Las Vegasiin huomasin, että autiomaa voi tosissaan juksata silmää.
Stratosphere torni näkyi jo pitkältä, mutta ei tuntunut sitten lähestyvän millään.
Las Vegas on vuorten ympäröimässä laaksossa, jonka halkaisija on n.45km suuntaansa.
Las Vegas Bulevardin kasinoiden lisäksi korkeita taloja löytyy downtownista, jossa en viikon aikana ehtinytkään käymään :o

Matka Las Vegasiin (AC593)

Torontossa matkustin maanalaisen vihreällä linjalla päätepysäkille Kiplingin asemalle, josta siirryttiin bussilla lentoasemalle.
Kiplingin joukkoliikenneasema vaikutti aika tylyltä, yllättävän heikko valaistus, jonka vuoksi aikataulua joutui tihrustamaan muutaman sentin päästä.
Bussien odottelun sen sijaan voi tehdä mukavasti sisätiloissa. Jokaisella pysäkillä oma oviaukko rakennuksessa, jonka kautta pysäkille siirrytään. Talvikelillä varmasti huomattavasti mukavampaa, kuin meillä Helsingissä metron liityntäliikenneasemilla.

Postitiivisena yllätyksenä Air Canadan lennolla ei tarvinnut maksaa matkalaukuista erillismaksua. Otin kuitenkin matkustamoon kameralaukun lisäksi koulurepun, jossa lähinnä lenkkarit ja vaihtovaatteet, jos sattuu vaikka matkatavarat katoamaan.
Poikkeuksellisesti matkatavarat kuskattiin mukana ja nurkan takana olikin Yhdysvaltojen rajaviranomaiset odottamassa sormenjälkiskannereineen. Jonotus sujui kuitenkin nopeammin kuin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin tullessa New Yorkiin.
Kun olin sormenjälkeni antanut, sekä normaaleihin kysymyksiin vastannut ja poistumassa tiskiltä, alkoi virkailijan puhelin soimaan. Hassusti heti ajattelin, että puhelu koskee minua, kuten elokuvissa, viime hetkellä virkailija saa hälytettyä erikoisjoukot ympäröimään... minut!
...Liikaa agenttielokuvia...

Jonotellessa tuli myös mieleen, etten muistanut tarkistaa eautovuokraamon lähettämästä kuittauksesta, mistä vuokraamosta auton hakisin Las Vegasin kentällä. Koska varmuutta nettiin pääsystä kentällä ei ollut, uskaltauduin lähettämään tekstarin Leenalle, jotta hän tarkistaisi asian, vaikka kello oli jo suomessa 2am. Oli onneksi vielä (joten kuten) hereillä.

Air Canadan lennolla Las Vegasiin oli koneena joku Airbusin A32? sarjan kone, näin siinä käy kun pari viikkoa myöhemmin näitä kirjoittelee :-(
Lento kesti vajaat neljä tuntia, mutta aika kului ahtaasti kuvia muokkaillessa läppärillä sekä leffaa katsoessa lentokoneen omasta viihdekeskuksesta, joka sijoitettuna edellisen penkin selkänojaan.

Viihdekeskuksen näyttö edellä istuvan penkin selkänojassa.

Air Canadan näkemys Suomesta: Helsinki, Capital city of Finland, near Turku.

Koneen lähestyessä Las Vegasia tasainen valomatto näytti jatkuvan todella pitkälle.
Erillisiä korkeita taloja alkoi kuitenkin näkyä vasta ihan loppulaskussa.

"Jaa, mistä päättelet että olemme saapuneet Las Vegasiin?"

Autovuokraamojen rakennukselle pääsi linja-auton kyydissä, joka kyllä jostain syystä ensin kiersi pysäkkimme kaukaa. Huhuili kadun toiselta puolen saattaisimmeko haluta vuokraamolle.
Eikun muuten vain 11pm liuta ihmisiä seisoi huvikseen bussipysäkki kyltin alla :-)

Jonottelin parikymmentä minuuttia vuokraamon jonossa. Natinaa ja syystä, aiheutti kahden virkailijan poistuminen viidestä jonnekin, vaikka jonossa oli toistakymmentä henkeä.

Omaan piikkiin voi taas pistää sen, etten ollut tulostanut auton varaustodistusta. Jostain syystä virkailijan piti välttämättä nähdä se. Onneksi osasi kertoa, että Aviksen toimistolla on tulostava nettipiste.
Kävinkin tulostamassa autonvarauspaperin syöttämällä dollarin seteleitä koneeseen neljä kappaletta.

Dodge Caliber oli sen verran huono kokemus Floridassa, että päätin ottaa Ford Focuksen tarjolla olevista vapaavalintaisista autoista.
Sain vuokraamosta helpot ohjeet Las Vegas Bulevardille, käänny 3 kertaa oikealle ja näin se tosiaan kävikin.
Liikennettä oli todella vähän puolenyön jälkeen torstai yönä. Sai rauhassa hämmästellä Vegasin valomäärää.

Maailmankuulu (?) Vegas kyltti on kuulemma pakkonähtävyys. Jäi kokonaan näkemättä kun tulin kaupunkiin, mutta auto palauttaessa kuittasin senkin.

Olin varannut hotellihuoneen Sahara hotellista, joka oli Las Vegas Bulevardin eli Stripin toisessa päässä, hieman erillään muista suurista hotellikasinoista.
Ajoin auton parkkitaloon ja tulin sivuoven kautta sisään. Hotellin aula ei kovin juhlalliselta näyttänyt.
Sain huoneen nopeasti ja se oli 16:sta kerroksesta. Olin olettanut saavani halvimmillaan $22 yö huonehinnalla jonkun kopin autotallin takaa, mutta ikkunasta näkyikin Stratosphere hotelli ja sen vetonaulaksi rakennettu torni, jonka huipulta löytyy kolme huvilaitetta, mm. tornin huipulla oleva masto olikin katapultti (Space Shot).

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta Stratosphere hotellikasinolle.