Kolmen tunnin aikaero Las Vegasiin jäi hieman vaivaamaan koko paluupysähdystä, heräilin varsin myöhään kaikkina aamuina. Olin ajatellut käyväni ottamassa kuvia Manhattanin siluetista torstaina, mutta vesisade hieman muutti suunnitelmia. Kävin tuliaisostoksilla palokunnan- ja poliisin museoissa, sekä toteamassa joukkoliikennemuseon menevän kiinni jo neljältä.
Leena kun on kissaihminen, koitin löytää tuliaiseksi kissavapaudenpatsasta. Ei löytynyt, eivätkä meinanneet myyjätkään uskoa korviaan, kun kyselin tuotetta :-)
Poikkesin armeijakuteita myyvään liikkeeseen ostamaan lierihatun ja isomman putkikassin, johon meni kätevästi aiemmin hankkimani putkikassi sisään. Kassi oli ohutta, kestäväntuntuista materiaalia, joka menee hyvin kasaan pieneen pussiin, jota voi käyttää toilettilaukkuna.
Maksettuani ostokset kortilla ja kirjoitettuani allekirjoituksen kuittiin, pyysi myyjä odottamaan hetken. Halusi antaa minulle erikoislahjan ja arvuutteli mikä se mahtaisi olla: jotain, mitä en varmasti Suomesta saisi? Olen harjoitellut täällä pari kuukautta small talkia ja kaupan luonteesta johtuen arvuuttelin sen olevan ...öö.. Could it be a nuclear weapon? Ei mitään niin vaarallista. Se oli kynä, mutta oli siinä jotain kummaa, kun vertasin toiseen pöydällä olevaan samannäköiseen kynään. Myyjä huomasi kuitatessani ostosta vasenkätisyyteni, oli teettänyt vasenkätisille liikkeen mainoskyniä erikseen.
Illan päätteeksi kävin katsomassa 2012-elokuvan, se olikin hyvä päätös matkalle, sillä useampikin paikka, jossa olin, käynyt näytti tuhoutuvan elokuvassa.
Tuosta ei kyllä enää takaa-ajoelokuvat paljoa voi hurjistua. Enää ei riitä hedelmätiskien- ja pahvilaatikoiden läpiajo, vaan pitää paeta maailmanloppua :-)
Onnellinen matkalainen vuokrapyörän kanssa New Yorkin Central Parkissa.Perjantaina lähdin pyöräilemään Keskuspuistoon. Vuokraamon poika kertoi minun olevan ensimmäinen suomalainen hänen viisivuotisella urallaan. Varmaan kaikki muut suomalaisturistit ovat lukeneet jostain vinkin, ettei pyörää kannata vuokrata :o
Polkupyörillä saa ajaa vain suurimpia väyliä pitkin, jolloin Keskuspuistosta jää varsin paljon näkemättä. Taluttelinkin pyörää varsin paljon kävelyteillä.
Palauttaessani pyörää mainitsin kieltoasiasta. Toinen pojista kehtasi selitellä, ettei tiennytkään siitä mitään... Hohoijaa, no jätin kuitenkin kohteliaisuudesta pari dollaria tippiä.
Kilpikonnalampi (Turtle Pond) nähtynä Belvaderen linnasta. Taustalla 5th Avenuen taloja.
Cleopatra's Needle-obeliski Keskuspuistossa.Veljenpojalle koitin löytää Yankeesien pelipaitaa, johon olisin voinut teettää hänen nimensä ja syntymävuoden. Matkustin Yankee-stadiumille kovin vaikeasti D-subwaylla. Maanalainen ei kulkenut koko pysäkin kautta, vaan hyppäsin pari pysäkkiä myöhemmin pois ja paluusuunnassa samalla linjalla pääsin oikealle pysäkille. Myöhemmin asiaa tutkiessani Yankee-Stadium / 161th street on yksi pysäkeistä, jossa ei pysähdytä ruuhka-aikoina ruuhkan menosuunnassa.
En löytänyt nimettömiä Yankee-paitoja kaksivuotiaalle mistään, mutta liikkeen, jossa painatuksia olisi tehty, kuitenkin paikallistin.
Metroajeluni aikana Leena oli yrittänyt ottaa minuun yhteyttä useampaankin kertaan ja oli varsin käärmeissään, kun ei saanut minua kiinni (maanalaisessa aika heikko kuuluvuus kännykällä). Olin saanut nimittäin kotiin Luottokunnalta kirjeen, jossa pyydettiin ottamaan välittömästi yhteyttä tietoturvaongelman vuoksi. Soitin hotellille päästyäni Skypen kautta. Soneran 2,10eur /30sek. -kännykkäpuhelun hinta soitettaessa kotimaahan oli mielestäni turhan korkea hinta Skypen 21snt/min hintaan verrattuna.
Kertoivat Luottokunnalta, että luottokorttini tiedot olivat mahdollisesti joutuneet vääriin käsiin jossain ulkomailla tehdyssä tietomurrossa ja kortti pitäisi uusia. Koska minulla oli matkaa jäljellä vielä 36h, suostuivat, että kortti suljettaisiin vasta, kun pääsisin kotiin sunnuntaina.
Illaksi suuntasin Brooklyniin East Riverin toiselle puolen, josta menin ottamaan kuvia Manhattanin siluetista.
Ensimmäisellä vierailukerralla pari kuukautta aikaisemmin lähdin kulkemaan Clark Streetin subwayasemalta Brooklyn Bridgen suuntaan, jolloin en huomannutkaan monen sadan metrin pituista bulevardia (Googlen kartassa sillä ei ole nimeä), joka rakennettu Brooklyn Queens Expresswayn (Expy) päälle, vaan tulin poikkikadulta Columbia Heightsille, jolloin bulevardi jäi kulman ja pusikoiden taakse.
Moottoritien aiheuttama melu ja tärinä oli melkoinen, mutta kyllähän se olisi ollut kiva seurata auringonlaskua rakkaimpansa kanssa istuen penkillä, joita olikin huomattava määrä.
Vapaudenpatsas ja auringonlasku.
Manhattanin siluettia päivällä...
...ja yöllä. Muokkasin ikävät laiturien jämät pois kuvasta.Sain päähäni poiketa ottamaan kuvan myös Brooklyn Bridgestä Manhattan Bridgeltä.
Ilma oli varsin viileä, joten poikkesin matkalla kahvilassa. Manhattan Bridgelle joutui kiertämään varsin pitkän lenkin, joten päätin saman tien kävellä sillan yli Manhattanin puolelle.
Tästähän tuli taas urheilupäivä, 10km pyöräilyä ja 6km kävelyä.
Brooklyn Bridge Manhattan Bridgeltä nähtynä. Katso syyskuussa ottamani päiväkuvat täältä.Sillalle noustessani katsoin, että pyöräily oli kielletty, mutta ilmeisesti se tarkoitti vain kulkusuuntaa. Sihtaillessani aidanvälistä polviasennossa aiheutin suoranaisen liikennetukoksen: kuinka sattuikaan, että kello 6.40pm minä, jalankulkija ja pyöräilijä satuimme olemaan samassa kohtaa, kun 1700metriä pitkällä sillalla ei muuten tullut kuin neljä ihmistä vastaan.
Okei, syy oli minun ja huono paikanvalinta, ainakin kiroilevan pyöräilijän mielestä ja olihan läheisen pylonin luona levennys.
Silta tärisi oikein kunnolla siltaa pitkin kulkevien subway-vaunujen voimasta.
Sillan Manhattanin päässä vastaantulija tuli varsin voimakkaassa tuiterissa vastaan. Alkoi tuijottaa siihen malliin, että pohdiskelin jo, että joutuuko tässä tosiaan viimeisenä iltaa painiotteluun, mutta herra toivottikin kohdalle päästyäni vain hyvät illanjatkot.
Kävin ostamassa reippailun päätteeksi J&R-kamera-/musiikki-/ tietokoneliikkeestä Park Rowlta City hallia vastapäätä valokuvauspaperia 80kpl 13*18 ja 400kpl säästöpaketti 10*15 paperia. Mukaan tarttui myös 4kpl väripanossatsi. Hinta oli n.35% edullisempi kuin Suomessa.
Kaupungin toinen kuuluisa kameraliike P&H on juutalaisomistuksessa ja se menikin perjantaina kiinni jo 1pm ja on lauantaina suljettuna sapatin vuoksi. P&H:ssa kannattaa kyllä käydä kuikuilemassa kuinka "tehokkaaksi" myyntikoneisto voidaan hioa. Ensin jonotat palvelutiskille päästäksesi näkemään tuotteen ja jos päätät ostaa tuotteen, jonotat seuraavaksi kassalle maksaaksesi tuotteen. Tämän jälkeen jonotat vielä noutopisteelle hakemaan tuotettasi, joka lähetetään myyntipisteeltä alakertaan.
Empire State Building Madison Square Gardenilta nähtynä. Ennen hotellille paluuta käväisin vielä Madison Square Gardenilla katsomassa New York Rangersien fanikaupan aukioloa. Piti jättää lahjalakin osto lähtöpäivälle, koska standi on auki vain pelipäivinä.
Lauantaina lento lähti New Yorkista vasta yhdeksän jälkeen illalla, joten minulla oli koko päivä aikaa.
Lähdinkin hotellista vasta 11am ja söin rauhassa aamiaisen kulmabistrossa. Menin käymään aluksi New Yorkin yleisen liikenteen museossa, joka toimi vanhalla subwayasemalla.
Näyttelyssä esiteltiin metron rakentamisvaiheen historiaa ja asematasolla oli lukuisia vanhoja maanalaisen vaunuja.
"Bluebird" maanalaisen vaunu, jotka otettiin käyttöön New Yorkin vuoden 1964 maailmannäyttelyä varten. Luonnollisesti museosta löytyi myös varsin kattava kauppa, josta tuliaiseksi tuli ostettua pari tuotetta.
Kävelin vielä takaisin East Riverin rantaan ottamaan kuvia Manhattanin siluetista ja sen jälkeen postiin. Matkalla katselin, kun temppupyöräilijät kuvailivat videota Korean sodan muistomerkillä.
Kaverit taitavat saada temppuilustaan ihan hyvät rahat, kun kuvaajilla ammattitason video- ja järjestelmäkamerat. Kiihdytysreitti kulki risteyksen halki ja bussin päätepysäkin ohi. Pientä sanaharkkaa syntyikin, kun kuski ei siirtänyt bussia ja yksi jätkistä tokaisi, että kuski luulee olevansa suurikin päällikkö. Vetoamalla tuottajien tiukkaan aikatauluun ja johonkin muuhun, mitä yksi jätkistä meni supattamaan kuskin korvaan, bussi siirtyi tarpeellisen 3metriä.
Ajatuksena oli lähettää paksummanpuoleinen joulukortti Leenalle. Suunnitelma ei oikein toiminut, kun (pakollinen) lähettäjän ja vastaanottajan osoite on sama. Päädyinkin toimittamaan kortin henkilökohtaisesti.
Kävin syömässä läheisessä ravintolassa ja samalla maistelin kolmea (pientä) eri hanaolutta. Tällä matkalla ollut hieman yksipuolinen tarjonta oluiden suhteen.
BTW myös lentokentän ravintolan olutvalikoima oli positiivinen yllätys!
Ennen paluuta hotellille kävin vielä hakemassa New York Rangersien lippalakin tuliaiseksi. Sitten suuntasinkin hotellille ja kotimatka alkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti