Matka Washington D.C:hen (lento US 1484)

Pakatessa matkatavaroita lennolle Washington D.C:hen ajatuksena oli, että saisin matkatavarat mahtumaan matkalaukun lisäksi "koulureppuun", jolloin voisin kuljettaa sen matkustamoon ns. personal iteminä. Tein lennon lähtöselvityksen ennakkoon netin kautta jolloin säästin $5 per matkalaukusta (kokonaishinnaksi jäi $15) ja erilliseltä säätämiseltä kentällä.

Lennon lähtöselvityksen olisi voinut tehdä myös All-Star resortin vastaanotossa klo 5pm mennessä, mutta se ei sopinut aikatauluuni.

Illalla pakkaillessa huomasin, että hotellihuoneen puhelimen viestimerkkivalo palaa.
Luuri ylös ja viesti näppäintä painamalla puhelu yhdistyi vastaajapalveluun, jossa oli viesti hotellin vastaanotolta. Ilmoittivat että ei tarvitse erikseen mennä suorittamaan uloskirjaantumista. Lasku toimitetaan hotellihuoneen oveen klo 8am mennessä.
Myös lennon lähtöselvityksen olivat hoitaneet valmiiksi :o
... saas nähdä mikä sotku syntyy kun nyt asia olikin tehty kahteen kertaan.
Tullessani palauttamasta autoa lentokentälle ja saadessani bussikuljetuksen DisneyWorldiin ilmoitin lähtevän lentoni numeron ja aikataulun jonka perusteella olivat varmasti asian hoitaneet puolestani.

Aamulla loppuja tavaroita pakatessa huomasin, ettei koulureppu riittäisi toiseksi matkalaukukseni, vaan siirsin tavarat putkikassiin, jonka olin ostanut Miamista.
Jotain rapinaa kuului ovelta ja sinne olikin ilmestynyt kuori jossa lentoliput, mutta nyt kun itse tein myös lähtöselvityksen, vaihdoin istumapaikkaa ja lipussa oli väärä paikka.

Bussien lähtöpaikalla oli kolme nuorta virkailijaa ottamassa matkatavaroita vastaan. Kerroin että olin itse suorittanut lähtöselvityksen ja lisäksi pitäisikin saada toinen matkalaukku ruumaan koska putkikassi tuskin menee "käsilaukkuna" matkustamoon.
Kertoi että heidän kauttaan ensimmäisestä matkalaukusta ei tarvitse maksaa mitään ja toisesta $15. Mutta koska olin jo maksanut 1. he velottaisivat lentoyhtiön $25 sijasta $15 toisesta matkatavarasta.
Sopi minulle. Maksaminen onnistui ja sain uuden matkalipun pikku odottelun jälkeen, mutta kassia ei saatu syötettyä järjestelmään. Opasti minua itse viemään kassini lentokentällä matkatavaroiden jättöpisteelle.

Disney's Magic Express hoitaa ihmisten kuljetuksen lentokentän ja Disneyn majapaikkojen välillä.
Jostain syystä sukkulabusseissa jotka kulkivat majapaikkojen ja teemapuistojen välillä ei pimeään aikaan pidetty matkustamoissa valoja päällä. Kuski saikin ajorauhan kun matkustajat menivät hämmästyksestä hiljaiseksi :-)

Disneyn Magic Express bussi saapui ajallaan ja matka kentälle sujui ongelmitta.
Kentällä vein putkikassin matkatavaroiden jättöpisteelle ja kerroin että minulla on jo valmiiksi maksettu matkalaukku. Virkailija katsoi kuittiani ja oli hieman hämmentynyt.
"Kuljetteko jonkin ryhmän mukana?"
"Ei, en kulje, ihan yksin liikkeellä".
"Teillä on aika monta matkalaukkua, tällä tunnuksella niitä löytyy yksi, kaksi, kolme,... kymmenen!"
"Ei, kyllä niitä pitäisi olla vain kaksi, onnistuinko kadottamaan matkatavarani jo ennen lentokentälle pääsyä!"

Kertoi että ongelma Disneyn päässä eikä minun tarvitsisi olla huolissani, aiemmin jättämäni matkalaukku seuraisi minua Washington D.C:hen..

Turvatarkastus hoitui jo perusrutiinilla kenkien ja vyönpoisto mukaan luettuna.
Kävin ottamassa pikku aamupalan kentällä jonka jälkeen suuntasin portille.
Koneena näytti oleva Boeing 737-400 joka tuli melko täyteen.

Saavuttaessa Washingtoniin näkyi taivaalla varsin kumman näköisiä pilviä, raidallinen pilvimatto jatkui varsin pitkään.

Jos näiden pilvien alla ottaa aurinkoa, tuleeko raidalliseksi?

Maisema-ajelua lentokoneella (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä):
1. Pentagon
2. Washington monumentti
3. Valkoinen talo
4. Lincolnin muistomerkki

Kone lensi varsin pitkään maisemien katselukorkeudella, josta pystyi erottamaan auton kokoiset yksityiskohdat ja varsin mukavasti ruskanväreissä olevan ympäristön.

Washingtonin seudulla on kolme lentokenttää, joista Ronald Reagan Washington National on kaupungin lähin. Kentältä pääsee metrolla keskustaan.
Metroverkko on jo jonkin kokoinen, 5 linjaa, 86 asemaa ja 170kilometriä pituutta.

Hieman aikaa kesti ymmärtää kuinka maksuautomaatti toimi, vaikka kyljessä lukikin isolla vaiheet 1, 2 ja 3.

Washington D.C:n metron lippuautomaatti.

No ei siinä mitään hävettävää ollut, koska vieressä kaksi rouvaa pohdiskeli samaa ja sitten toinen oivalsikin että "katsotaan mitä hän tekee", johon totesin olevani myös pelkkä turisti :-)
Myöhemmin innostuinkin opastamaan kanssaturisteja koneen käytössä mikäli ongelmia näytti olevan.
Automaatissa ensin katsotaan kohde listalta minne halutaan mennä. Syötetään raha,
+/- säädetään näyttöön haluttu summa, ensin dollarit kohdilleen ja sitten sentit omalla näppäimellä. Lopuksi painetaan "Push for Farecard" näppäintä.
Olisi ne ohjeet kannattanut lukea maksuautomaatin kyljestä kunnolla. Huomasin vasta myöhemmin, että ensimmäisen rivin kalliimmat hinnat olivat voimassa vain ruuhka-aikana 5.30-9am ja 3-7pm arkisin. Suurta tappiota ei kuitenkaan koitunut, koska olin liikkeellä suunnilleen ruuhka-aikoina.
Maksimi vaihtoraha jota kone palauttaa on $5.

Walt Disney World, Orlando, Florida

Hankin majapaikan ja liput DisneyWorldiin viimeisenä iltana Houstonissa, eli pari viikkoa aikaisemmin. Valitsin edullisimman vaihtoehdon, neljän yön majoitus ja kahden päivän teemapuistoliput maksoivat tarjouksessa yhteensä 338eur.

Olin majoittuneena All-Star Movie resortiin. Talossa oli kyllä enemmän urheilullista Mighty Ducks rekvisiittaa. Erillisiä kolmikerroksisia majoitusrakennuksia oli kymmenen ja kapasiteettia yhteensä vajaalle 2000 hengelle.
Lisäksi näitä All-Star resorteja löytyi vastaavankokoisena myös Sports- ja Music teemalla, joten kokonaisuudessa tilaa oli lähes 6000 hengelle!

Huone oli n.12 neliömetrin kokoinen + vessa, parisängyllä varustettu. Boordi oli Might Ducks aiheinen ja kun seinälle oli vielä lisätty Mighty Duck taulu, tulikin mieleen juniorikiekkoilijan huone.
Internet löytyi kaapelin päästä, toimi hyvin ja oli $10 hintainen per vuorokausi.

Rakennusten väliltä löytyi keskitetysti uima-altaita ja itsepalvelupesuloita.

All-Star Movie resortin bussiasemaa.

Mighty Ducksin huulen alta pääsi kulkemaan rakennuksen hisseille.

Aamiainen oli erikseen maksullinen ja sen sai keskusrakennuksesta. Vaihtoehtoja oli lukuisia. Olin luonnollisesti liikkeellä samaan aikaan kuin kaikki muutkin, joten kovin ruuhkaiselta tuntui.
Samasta rakennuksesta löytyi myös krääsämyymälä.
Katselin mielenkiinnolla Halloween tavaroita, mutta päätin ostaa ne myöhemmin. Luonnollisesti jo sunnuntaina Halloweenin mentyä tilalle olikin ilmestyneet joulupallot sun muut jouluroinat.
Sisään kirjaannuttuani käväisin saman tien katsomassa erästä tuliaislahjaa liikkeestä. Nuori myyjä tuli kysymään voiko auttaa ja samalla kysäisi jännittääkö minua?
Anteeksi, pääsi ihan tahaton nauru päin naamaa...

Pystyin käyttämään huoneeni magneettiraidallista avainta myös maksamiseen, joka oli varsin kätevää. Saisivat tärkeää tilastotietoa yksin matkaavan suomalaismiehen ostoskäyttäytymisestä :-)

All-Star Movie resortin ravintola aluetta.

Sisäänkirjaantuessani sain pikku nivaskan esitteitä mukaani joissa mm. lista eri teemapuistojen laitteista.
En ollut ehtinyt etukäteen tutustua tarjontaan, joten vihkosen listan perusteella valitsin kohteiksi Epcot Tulevaisuuden maailman ja Hollywood teemapuistot.

Maanantaina 2.marraskuuta oli sitten itse Disney puiston vuoro, edellisenä päivänähän kävin SeaWorldissa.
Aamiaisella oli hieman ruuhkaa, josta selvisi viiden minuutin jonotuksella ensin lämminruokatiskille ja sitten toinen jonotus kassalle.
Monessa pikaruokapaikassa muuten juomat hoidetaan siten, että myyjä antaa halutun kuppikoon, johon itse saa täyttää mitä juomaa haluaa, vaihtoehtoja toisinaan jopa vajaat 10kpl

Sukkulabussi saapui 15min odottelun jälkeen. Käväisin vielä kysymässä Epcotin lipputiskillä, toimiiko homma tosiaan siten, että näytän vain huoneeni korttia lukijaan ja pääsen sisään, eli omasta tyhmyydestä vielä 10min lisää jonotusta.
Ihmeellistä selvittelyä tuntui olevan sisäänpääsyportilla. Jostain kumman syystä sisään pääsi vasta annettuaan lukulaitteelle peukalon sormenjälkensä! Onko onnettomuustilanteessa helpompi tunnistaa ruumiit vai miksiköhän moinen käytäntö lienee, ei taitaisi ihan suomessa mennä läpi tuollainen.
Nyt siis sormenjälkeni on tallessa yhdysvaltain maahantuloviranomaisilla, vapaudenpatsaan tavaroidensäilyttäjällä ja Disneyllä.

Katsoin että Epcotin maamerkissä, suuressa "golfpallossa" näytti olevan sen verran pitkät jonot, että suuntasin aluksi Mission:Spaceen. Jonoja ei ollut nimeksikään. Jonottajien iloksi odotustilat on mukavasti sisustettu, katseltavaa riittää ajankuluksi. Kävellessä itse laitteelle löytyy kylttejä "odotus tästä 45min", joten pitkiinkin jonoihin on varauduttu.

Seuraavassa kertoilen laitteiden juonesta, jotka saattaa pilata mukavat yllätykset mikäli olet itse suunnitellut matkaavasi tänne.

Mission:Spacen odotustiloista löytyy mm. tekopainovoiman antava pyörivä avaruusalus, Mars lennon raketin pienoismalli ja hall of fame avaruuden pioneereista.

Mission:Spacessa lennettiin Marsiin. Neljän hengen miehistöinä mentiin kapseliin. Jokaiselle annettiin kaksi tehtävää painaa nappulaa (joka ei vaikuttanut oikeasti laitteen kulkuun ollenkaan). Jälleen saatiin mahtavasti lähtökiihdytyksen painovoima aikaiseksi, jossain vaiheessa myös käsien liikuttelu tuntui raskaalta, olisi mielenkiintoista nähdä, missä asennossa kapseli oikeasti oli.

Test Track oli myös hyvä laite. Yksin kulkeville oli oma jono, joten näyttötaulun lupaama 30min jono oli paljon lyhyempi. Luonnollisesti taas jäin mielenkiinnolla katselemaan mitä kaikenlaisia lavasteita kävelyreitin varrelta löytyy, joten saattaa olla etten huomannut ajan kulumista :-)
Radalla mentiin testiauton kyytiin, jolla testattiin jarrujen toimintaa (Hui, ei toiminut, ajettiin ulos radalta) jousitusta, kuumuutta, kylmyyttä ja todella kovaa vauhtia.
Radan jälkeen poistuttaessa kuljettiin uusien GM:n automallien esittelyn läpi ja tarvittaessa kauppaakin olisi kai voinut käydä!

Siinä taisikin olla "hurjimmat" laitteet. Loput oli enemmän radalla hitaasti kulkevassa laitteessa olemista lukuun ottamatta Soarinia.

Universe of energy oli yhdistetty elokuva ja ajelu. Yllättävintä oli, että kokonaiset, varmaan kaksisataa katsojaa sisältävät istumakatsomot lähtivät liikkeelle.
Muuten ei mikään kummallinen, kovati tykkäävät nukkeja käyttää joka laitteessa. Vähän oli vanhahtavan oloinen laite.

Spacsship Earthin "golfpallon" sisältä löytyi myös hitaasti kulkeva vaunuajelu kivikaudesta avaruusaikaan.

Turtle Talk with Crush oli lapsille suunnattu interaktiivinen esitys.
Nemo elokuvasta tuttu kilpikonna uiskenteli "ikkunan" takana meressä ja jutusteli katsojille.
En ymmärrä miten saivat piirretyn hahmon vastaamaan katsojille oikeilla suunliikkeillä ja kyselemään että mitäs sinä vihreäpaitainen siinä edessä heiluttelet.

Epcotin yhteydessä oli myös World Showcase alue, jossa rakennustyylejä ja rakennuksia kymmenestä eri maasta. Käväisin kahvilla marokkolaisessa kahvilassa, ostamassa levyn japanilaisten rummuttajien innoittamana ja veneajelulla norjan rakennuksessa viikinkien jalanjäljissä. Ajelun jälkeen oli n. 5min kestävä mainosvideo norjasta.

Kiertelen ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan...
Kun sanon päivää, hän sanoo alaam aleikum


...vai oliko se Konnichi wa?

...tai ehkä pienoisrautatien varrella tyytyväinen emäntä toteaa laskettuaan kaikki porsaat
Guten tag.

Käytyäni uudelleen Mars lennolla Mission:Spacessa, viimeisenä kävin jonottamassa 40min Soariniin, lentoon läpi Yhdysvaltojen. Kannatti jonottaa.
Laitteessa katsojat nostettiin useaan tasoon puolipallon muotoisen valkokankaan eteen.
Oltiin kuin helikopterin kyydissä kiidettäessä eri kaupunkien ja tuttujen Grand Canyonin maisemien lävitse.

Epcot Tulevaisuuden maailman maamerkkinä toimii jättimäinen "golfpallo".

Disney's Hollywood Studios

3.marraskuuta suuntasin Disney's Hollywood studios teemapuistoon.
Päätin jättää aamupalan ruuhkat väliin ja suunnata suoraan teemapuistoon jossa ottaisin aamiaista jossain kahvilassa. Huono idea, pikaruokalat eivät olleet auki heti aamusta ja ravintolaan oli jonoa.
Kokis ja zurro sai toimia aamupalana.

High School Musical 3 esityksiä pyöri pääkadulla päivänaikaan useammankin kerran.

Aluksi kävin The Great Movie Ride ajelulla, jossa liikkuvat nuket esittivät eri kohtauksia tunnetuista elokuvista.
Ajelulla oli myös pari toiminnallista kohtausta jossa juontaja lähti ajoneuvosta pois taistelemaan tai muuta mukavaa.

Ellen Ripley odottaa Alienin hyökkäystä The Great Movie Ridessa.

Star Tourissa päästiin ajelulle tähtien sodasta tutulla huoltosukkulalla.
Tämä sama ajelu löytyy myös Pariisin EuroDisneylandista.

Joku pahis tuli keskeyttämään jedioppilaiden harjoitukset.

Indiana Jones Epic Stunt Spectacularissa päästiin seuraamaan elokuvan tekoa tuttuine Indy kohtauksineen, SUURI pyörivä kivi Amazoniassa, neidin kaappaus kairolaisella torilla ja loppuhuipennuksena taistelua lentokentällä räjähdyksineen.
Vauhdikas show erikoistehosteineen.

Indy pistää pahaa natsia lättyyn...

Myös Light, Motor, Action! Show on tuttu EuroDisneysta, itse asiassa show on kehitetty siellä.

Myös täältä löytyi vain pari hurjempaa laitetta:
The Twilight Zone Tower of Terror pääsi todella yllättämään.
Mentiin hissiin joka lähtikin liikkeelle ylös noustuaan vaakasuunnassa.
Matkalla näkyi oikeita haamuja, ei ne muuten voineet leijailla ilmassa siten.
Yht'äkkiä huomasinkin laukkuni leijailevan ilmassa sylissäni kun olemme menossa alaspäin, pimeyttä, ylöspäin, pilkahdus valoa, olemme todella korkealla, puisto näkyy alla, pimeyttä, alaspäin...
tällaista renkutusta jatkui muutaman minuutin. Oikein onnistunut laite!

Rock 'n' Roller Coasterissa vaunu oli muotoiltu amerikanraudaksi. Ajettiin kovin mäkistä maastoa, kun välillä taidettiin tehdä silmukoitakin.

The Twilight Zone Tower of Terror pääsi yllättämään

Rock 'n' Roller Coaster Starring Aerosmithissä päästiin ajelulle talon sisällä olevaan vuoristorataan.

Hollywood studiolta lähdin neljän maissa pois ja suuntasin Downtown Disney alueelle, jonne ei tarvinnut erillistä lippua. Alueelta löytyi kahviloita, ravintoloita ja kauppoja.
Tämän jälkeen suuntasinkin jo majapaikkaan ja valmistautumaan seuraavan päivän Washington D.C.n matkaan.

Everglades, Key West ja matka Disney Worldiin

Lähdin torstai aamusta kohti Key Westiä, Yhdysvaltain mantereen eteläisintä osaa.
Päätin kokeilla ajelua kartan perusteella ilman navigaattorin opastusta, ei pitäisi olla vaikeaa, pysyttelee vain osavaltion valtatiellä ( State highway ) numero 1:llä.
Poikkesin matkalla myös suoajelulla ja katsomassa lisää alligaattoreita.

Ajelulla Evergladesin suolla. matkaa tehtiin Airboatilla, Hydrokopterin tapaisella kulkuvälineellä. (Kuva kaapattu videopätkästä)

Otin ensimmäiseksi määränpääksi Homesteadin kaupungin, joka oli lähellä Evergladesin suojelualuetta. Hieman alkoi jo epäilyttää onko oikea reitti, kun asuttua seutua tuntui olevan kokoajan tien vieressä vaikka 1:200 000 karttani näytti että olisi jonkun sortin asumatontakin seutua. Vastaan tuli pikimmiten vierailijakeskus, jossa mainoksia eri alligaattorifarmeista.
Valitsin kuvituksen perusteella yhden ja syötin osoitteen navigaattoriin.
Ajelin muutaman kilometrin asuntoalueiden läpi jotka olivat aidattu ja aidan päällä vielä piikkilanka, estetäänkö tuossa sisääntulo vai uloslähtö tuumailin. Jonkin ajan kuluttua tuli aukea, jonka keskellä rakennukset oli jo aidattu kolmenkertaisesti, siinä sentään kyltti rangaistuslaitoksesta.

Navigaattori löysi hyvin perille. Seuraava suoajelu oli 30minutin päästä.
Lipun yhteydessä saatiin aikataulu:
klo 1 Käärme-esitys
klo 2 Alligaattoriesitys
klo 3 Alligaattoreiden ruokinta.

Ajelu suoritettiin Hydrokopterin tyylisellä veneellä, jossa työntövoima saatiin aikaiseksi lentokoneen ropellilla. Vene oli iso, siihen mahtui toistakymmentä ihmistä.
Kuski varoitti että eturivi tulee kastumaan ja saa mahdollisesti päälleen mutavettä.
"Te siinä valkoisessa paidassa, haluatteko tosiaan olla eturivissä, tahrat eivät välttämättä lähde pois pesussa... ahaa, eihän tässä kukaan puhu englantia"!

Matkustajat tähystelevät alligaattoreita satama-altaasta.

Suuresta lastistaan huolimatta vene kiisi rämeellä varsin kovaa vauhtia. Kuljimme ohutta väylää pitkin jossa näytti olevan vain hitusen vettä.
Kun saavuimme enemmän vettä olevalle alueelle, kippari teki 360 asteen käännöksen. Veneeseen syöksyi vettä keulan yli ja ihmisten jalkoihin, kaikki paitsi eturivi ehti nostaa jalkansa turvaan.
Jonkun matkan jälkeen sama toistui. Jo siinä vaiheessa minulle selvisi, ettei tässä mitään alligaattoreita tultukaan katsomaan, vaan pelkälle huviajelulle.
Ajelu kesti noin 15min, pääsin perille kuivin jaloin.

Välillä ajouralla näytti olevan vain hitusen vettä
(kuva kaapattu videosta)

Kippari ilostutti matkustajia äkkinäisillä 360 asteen käännöksillä, jolloin aluksen keulasta ryöpsähti tsunamin verran vettä aluksen lattialle.

Menin katsomaan käärme-esitystä joka oli varsin lyhyt. Hauskin osuus oli, kun poikaystävä ilmoitti rakkaimpansa vapaaehtoiseksi. Opas käski pistämään silmät kiinni, hiveli hieman niskaa ja potkaisi maassa olevaa laatikkoa, neiti loikkasi puoli metriä ilmaan.
Meillä kaikilla muilla oli hauskaa ja vieläkin hauskempaa, kun sama uusittiin mutta tällä kertaa toisesta laatikosta otettiin kolmemetrinen käärme olkapäille, enää ei neiti loikkinut mihinkään, oli kauhusta jäykkänä ja kykeni hengittämään noin 3 minuutin jälkeen.

Alligaattoriesitystä odotellessa kiersin varsin suuren lammen, jossa alligaattoreita, ei nyt kuhissut, mutta uiskenteli runsaasti. Lampi rajautui vielä tiheään pusikkoon, jonne katselupolku myös jatkui. Sieltä täältä pensaiden välistä saattoi nähdä raajan taikka kuonon.

Bond elokuvan Elä ja Anna toisten kuolla alligaattorikohtaus ei siis ollutkaan hatusta vedetty, kyllähän noita pitkin pääsisi hyvin juoksemaan!

"Tule vaan, tule tule tule, kyllä sinä kohta tiput tänne kameroinesi ja pääsen kunnolla herkuttelemaan!"

Alligaattoriesityksessä opas raahasi yhden alligaattorin pienestä lammesta näytille ja venytteli sen leukoja ja kertoi hieman alligaattoreiden ja krokotiilien erosta, show oli siinä.


Key West

Jatkoin kohti Key Westiä. Olin kuvitellut tien kulkevan lähes taukoamatta siltoja pitkin, mutta suurin osa siitä kulki saarien keskiosassa, joista merelle ei ollut näkyvyyttä.
Pisin silta oli Maratonin lähellä oleva Seitsemän mailin silta (7 mile bridge), jonka vieressä kulki vanha silta. Kysellessäni illalla sillasta minulle kerrottiin, että vanha silta olisi tosiaan räjäytetty tehdessä Tosi Valheita elokuvaa, mutta ainakin wikipedian mukaan räjäytyksessä käytettiin 24-metristä pienoismallia. Itse tapahtumakuvaukset oli kuitenkin tehty paikan päällä ja "räjähtänyt" osa oli poistetun nostosillan kohdalla.
Päivän aikana ajokilometrejä kertyi 270. Liikenne 1 tiellä kulkee varsin hitaasti, joten aikaa matkaan kannattaa varata.

Seven mile bridgen lounaista päätä. Vierestä löytyy parkkipaikka jossa uimaranta.
Lähdin aluksi kahlaamaan kohti siltaa rantaviivan tuntumassa, mutta pitemmälle päästyäni alkoi pohjassa olemaan kaikenmoista haketta, jolloin kahlaaminen kävi mahdottomaksi
...ja mitä jos sieltä pusikosta tulisi vaikka alligaattori!

Seven mile bridgen alkupää mantereen päässä lähellä Maratonin kaupunkia.

Key Westissä majoituin tyyriin oloiseen Casa Marina Resort hotelliin. En yleensä niin välitä synteettisistä tekotuoksuista, mutta nyt huoneen ovella tuli vastaan varsin onnistunut tuoksu. Sama "teema" jatkui myös saippuassa ja shampoossa. Ei, en kuitenkaan ottanut niitä mukaani, vaikka saippuakuutiosta olisi riittänyt pienelle kylälle.
Menin pulahtamaan mereen ja katselemaan auringonlaskua. Muutama Hornet hävittäjä vilahti horisontissa ohi kohti läheistä lentotukikohtaa ja suuri risteilijä poistui merelle Key Westin satamasta.

Lähdin illalla käymään vielä keskustassa. Tuskin torstai-iltana mitään tapahtuu kaupungilla, joten jätin kameran ja vahingossa kännykänkin hotellille.
Pääkadun alussa huomasin muutamia toogiin pukeutuneita rouvia, varmaan polttarit.
Seuraavaksi tuli liike, jossa tehtiin vartalomaalauksia. Kadulla alkoi yhä enemmän tulemaan porukkaa hassuissa asuissa, mutta mikä kummallisinta, vartalomaalattuja naisihmisiä oli enemmän ja enemmän. Täällähän onkin jonkun sortin juhlat menossa. En olisi uskonut, että yhdysvalloissa kuljetaan rinnat paljaana ja jotkut rouvista olivat unohtaneet sen vartalomaalauksenkin... pitäähän niitä silikoneihin uhrattuja rahoja jossain päästä näyttelemään :-)
Kyseessä oli siis Fantasy festivaali, joka alkaa viikkoa ennen Halloweeniä.

Aamupalalla kävi pienoinen etikettivirhe. Kävelin ovesta sisään josta muitakin ihmisiä kulki. Ooo, täällähän on ihan lihaleikkeitäkin, ensimmäistä kertaa sitten amerikkaan tulon jälkeen!
Otin muutaman leikkeen ja leivän sekä mehun ja vein ne pöytään. Palasin hakemaan aamiaismuroja niin sillä aikaa katetun pöydän kahvikuppi oli täytetty.
Tarjoilija kävi kyselemässä tarvitsisinko jotain mutta kerroin kaiken olevan kunnossa. Vasta siinä vaiheessa huomasin että hallin toisessa päässä olevan oven edessä seisoskeli pari ihmistä, siellä odottelivat pöytiinohjausta.
Aamiainen oli erikseen maksullinen ja hinta $25 tippeineen, mutta sainpahan lihaleikkeitä :-)

Carnival Destiny Key Westin satamassa.
Key Westin keskusta ei ollut hirvittävän suuri, mutta ongelmia tuntui olevan päästä satamaan katsomaan mikä laiva siellä oli ankkuroituna. 20minuutin kurvailun jälkeen ruutukaavakaduilla löysin parkkipaikan johon jätin auton. Fataasiafestivaalien takia pääkatu oli suljettu ja muutama sivukatu muuten vain työmaana.

Menin kävellen katsomaan risteilijää ja kun kerran olin tänne saakka tullut, päätin mennä vierailemaan kirjailija Ernest Hemingwayn kotitalossa.
$12 sisäänpääsymaksulla pääsi katselemaan taloa ja erillistä kirjoitushuonetta. Sopivasti kiertokäynti oli alkamassa johon meninkin mukaan.
Erikseen ja useaan otteeseen muistettiin mainita talon erikoisista kissoista, joilla oli kuusikin ...ööö... varvasta(?)

Key Westissä pidetään vuosittain Ernest Hemingway päivät, jolloin kaupungin miehet ja osa naisistakin kilpailee kuka ulkonäöllisesti muistuttaa eniten esikuvaa.
Ovat kuulemma niin hyviä, että Ernest itse jäisi kilpailussa neljänneksi.
Mikä kummallisinta, kaikki kilpailijat näyttävät vasemmanpuoliselta, vaikka Hemingway oli kolmekymppinen ja oikeanpuoleisen taulun näköinen eläessään Key Westissä.

Poikkesin vielä viereiseen majakkamuseoon. Sain idean siitä kun Hemingway oli kuulemma todennut löytävänsä aina kotiin Sloppy Joe's baarista olotilassa kuin olotilassa ao. majakan opastuksella.

88 portaan kiipeäminen helteessä oli pieni urheilusuoritus, mutta uskon suurimman hikoilun kuitenkin johtuneen aamun kahvista, ei parista oluesta jotka join edellisenä iltana ruoan kera.
Palatessani autolle kävin kaupasta ostamassa vesipulloja, joista toisella huuhtelin itseni parkkipaikalla 30 asteen lämpötilassa, sen verran kostea olotilani oli.

Olin varannut seuraavan yön Hard Rock Hotellista Hollywoodista Floridasta. Olin ollut ilmeisesti todella kypsynyt tienvarsimotelleihin palatessani Houstoniin, kun varasin peräkkäisille öille tuplasti yli budjettihintojeni olevat majapaikat.
Pysähdyin syömään 7 mailin sillan kupeessa olevaan ravintolaan ja seuraavan kerran poiketessani hakemaan kaverille HRC pinssin Miamista ja samalla ostarilta itselleni ostaen isomman putkikassin, jotta saisin kaikki NASA T-paitani mahtumaan matkaan :-)


Seminole Hard Rock Hotel Hollywood, Florida

Olin perillä Hard Rock Hotel Hollywood, Floridassa seitsemän jälkeen illalla. Parkkipaikkoja oli kyllä suuri kentällinen kasinon lähettyvillä, mutta päästäkseni hotellivieras paikoitukseen jouduin melkein ajamaan parkkivahdin yli, jotta pääsin kysymään mihin hotellivieraat voivat parkkeerata.
Kilometrejä päivän aikana oli kertynyt 320.

Sisäänkirjaantuminen sujui mallikkaasti mutta "Rock" fiilis sai kolauksen, kun hissille kulkiessa jouduin lähes jyrätyksi suuren eläkeläisryhmän toimesta.
Huone oli hieno, muttei mitenkään persoonallisesti sisustettu.

Alhaalla kasinolla alkoi olemaan jo Halloween tunnelmaa, niin henkilökunta kuin osa asiakkastakin oli pukeutunut erikoisiin asuihin.
Seurasin muutamaa pokeripöytää ja kävin syömässä. Bändi alkoi sopivasti soittamaan.
Siinä olikin illan ohjelma, varsin kummallista yöpyä kasinossa käyttämättä dollariakaan peleihin!

Aamiaiseksi otin vahingossa jonkun sortin hampurilaisen paistettujen perunoiden kera ja ne oli vielä ihmeen jauhoisia... ei hyvä.


Matkalla Diseney Worldiin

Lähdin ajamaan kohti seuraavaa megalomaanisen suuryrityksen pitämää kohdetta, eli Walt Disney Worldia Orlandossa. Moottoritiellä ajellessani pohdin jäljellä olevien Florida päivien määrää ja ymmärsinkin, että minullahan olikin aikaa myös SeaWorldissa käyntiin tämän matkapäivän lisäksi. "Lisäpäivästä" innostuneena poikkesinkin Fort Lauderdaleen katsomaan josko satamasta löytyisi suuria risteilyaluksia.

Princess Cruisesin Island Princess Fort Lauderdalen satamassa.

Pikku huviveneiden satamassa näytti olevan ruuhkaa.

Sataman oli aidattua asuinaluetta vastapäätä, mutta kun porttivahti ei ollut paikalla, ajoin turistina sisään. Hyvää kuvauspaikkaa ei tahtonut löytyä, joten kurvasin takaisin portista ulos viereiselle huoltoasemalle. Limonadiostosten yhteydessä kysäisin, voisinko jättää autoni parkkiin hetkeksi muutaman kuvan ottamista varten läheiseltä sillalta.
Sillalta olikin näkymä satamaan, mutta vain yksi suurempi alus oli suunnilleen hyvässä paikassa. Laivoja oli katselemassa myös paikallinen pariskunta, jolta kysäisin olisiko muita mahdollisia kuvauspaikkoja. Herralla oli mielikuva, että Homeland security on sulkenut koko satama-alueen hyvin tiukasti, mutta rouvan mielestä viiden maissa laivojen lähtöä pystyisi seuraamaan läheiseltä niemenkärjeltä. Minulla ei valitettavasti ollut aikaa siihen vaan jatkoin matkaani.

No edes yksi kuva amerikkalaisen rekan nupista.

Tällaiset tuplapyöräiset pick-upit tekivät pienten kuorma-autojen työtä. Muutaman kerran näin vetämässä kuljetustraileria, jossa kyydissä kolme henkilöautoa.

Löysin varsin helposti perille. Majoituin All Stars movie resortiin.
Lähdin illalla vielä käymään Orlandossa Universal studiolla. En mennyt sisään itse huvipuistoon vaan "ostari" alueelle, josta löytyi kauppoja ja ravintoloita. Halloween ei täällä paljoa erottunut.
Päivän aikana kilometrejä kertyi 385.