Päätin kokeilla ajelua kartan perusteella ilman navigaattorin opastusta, ei pitäisi olla vaikeaa, pysyttelee vain osavaltion valtatiellä ( State highway ) numero 1:llä.
Poikkesin matkalla myös suoajelulla ja katsomassa lisää alligaattoreita.
Ajelulla Evergladesin suolla. matkaa tehtiin Airboatilla, Hydrokopterin tapaisella kulkuvälineellä. (Kuva kaapattu videopätkästä)Otin ensimmäiseksi määränpääksi Homesteadin kaupungin, joka oli lähellä Evergladesin suojelualuetta. Hieman alkoi jo epäilyttää onko oikea reitti, kun asuttua seutua tuntui olevan kokoajan tien vieressä vaikka 1:200 000 karttani näytti että olisi jonkun sortin asumatontakin seutua. Vastaan tuli pikimmiten vierailijakeskus, jossa mainoksia eri alligaattorifarmeista.
Valitsin kuvituksen perusteella yhden ja syötin osoitteen navigaattoriin.
Ajelin muutaman kilometrin asuntoalueiden läpi jotka olivat aidattu ja aidan päällä vielä piikkilanka, estetäänkö tuossa sisääntulo vai uloslähtö tuumailin. Jonkin ajan kuluttua tuli aukea, jonka keskellä rakennukset oli jo aidattu kolmenkertaisesti, siinä sentään kyltti rangaistuslaitoksesta.
Navigaattori löysi hyvin perille. Seuraava suoajelu oli 30minutin päästä.
Lipun yhteydessä saatiin aikataulu:
klo 1 Käärme-esitys
klo 2 Alligaattoriesitys
klo 3 Alligaattoreiden ruokinta.
Ajelu suoritettiin Hydrokopterin tyylisellä veneellä, jossa työntövoima saatiin aikaiseksi lentokoneen ropellilla. Vene oli iso, siihen mahtui toistakymmentä ihmistä.
Kuski varoitti että eturivi tulee kastumaan ja saa mahdollisesti päälleen mutavettä.
"Te siinä valkoisessa paidassa, haluatteko tosiaan olla eturivissä, tahrat eivät välttämättä lähde pois pesussa... ahaa, eihän tässä kukaan puhu englantia"!
Matkustajat tähystelevät alligaattoreita satama-altaasta.Suuresta lastistaan huolimatta vene kiisi rämeellä varsin kovaa vauhtia. Kuljimme ohutta väylää pitkin jossa näytti olevan vain hitusen vettä.
Kun saavuimme enemmän vettä olevalle alueelle, kippari teki 360 asteen käännöksen. Veneeseen syöksyi vettä keulan yli ja ihmisten jalkoihin, kaikki paitsi eturivi ehti nostaa jalkansa turvaan.
Jonkun matkan jälkeen sama toistui. Jo siinä vaiheessa minulle selvisi, ettei tässä mitään alligaattoreita tultukaan katsomaan, vaan pelkälle huviajelulle.
Ajelu kesti noin 15min, pääsin perille kuivin jaloin.
Välillä ajouralla näytti olevan vain hitusen vettä (kuva kaapattu videosta)
Kippari ilostutti matkustajia äkkinäisillä 360 asteen käännöksillä, jolloin aluksen keulasta ryöpsähti tsunamin verran vettä aluksen lattialle.Menin katsomaan käärme-esitystä joka oli varsin lyhyt. Hauskin osuus oli, kun poikaystävä ilmoitti rakkaimpansa vapaaehtoiseksi. Opas käski pistämään silmät kiinni, hiveli hieman niskaa ja potkaisi maassa olevaa laatikkoa, neiti loikkasi puoli metriä ilmaan.
Meillä kaikilla muilla oli hauskaa ja vieläkin hauskempaa, kun sama uusittiin mutta tällä kertaa toisesta laatikosta otettiin kolmemetrinen käärme olkapäille, enää ei neiti loikkinut mihinkään, oli kauhusta jäykkänä ja kykeni hengittämään noin 3 minuutin jälkeen.
Alligaattoriesitystä odotellessa kiersin varsin suuren lammen, jossa alligaattoreita, ei nyt kuhissut, mutta uiskenteli runsaasti. Lampi rajautui vielä tiheään pusikkoon, jonne katselupolku myös jatkui. Sieltä täältä pensaiden välistä saattoi nähdä raajan taikka kuonon.
Bond elokuvan Elä ja Anna toisten kuolla alligaattorikohtaus ei siis ollutkaan hatusta vedetty, kyllähän noita pitkin pääsisi hyvin juoksemaan! 
"Tule vaan, tule tule tule, kyllä sinä kohta tiput tänne kameroinesi ja pääsen kunnolla herkuttelemaan!"Alligaattoriesityksessä opas raahasi yhden alligaattorin pienestä lammesta näytille ja venytteli sen leukoja ja kertoi hieman alligaattoreiden ja krokotiilien erosta, show oli siinä.
Key West
Jatkoin kohti Key Westiä. Olin kuvitellut tien kulkevan lähes taukoamatta siltoja pitkin, mutta suurin osa siitä kulki saarien keskiosassa, joista merelle ei ollut näkyvyyttä.
Pisin silta oli Maratonin lähellä oleva Seitsemän mailin silta (7 mile bridge), jonka vieressä kulki vanha silta. Kysellessäni illalla sillasta minulle kerrottiin, että vanha silta olisi tosiaan räjäytetty tehdessä Tosi Valheita elokuvaa, mutta ainakin wikipedian mukaan räjäytyksessä käytettiin 24-metristä pienoismallia. Itse tapahtumakuvaukset oli kuitenkin tehty paikan päällä ja "räjähtänyt" osa oli poistetun nostosillan kohdalla.
Päivän aikana ajokilometrejä kertyi 270. Liikenne 1 tiellä kulkee varsin hitaasti, joten aikaa matkaan kannattaa varata.
Seven mile bridgen lounaista päätä. Vierestä löytyy parkkipaikka jossa uimaranta.Lähdin aluksi kahlaamaan kohti siltaa rantaviivan tuntumassa, mutta pitemmälle päästyäni alkoi pohjassa olemaan kaikenmoista haketta, jolloin kahlaaminen kävi mahdottomaksi
...ja mitä jos sieltä pusikosta tulisi vaikka alligaattori!
Seven mile bridgen alkupää mantereen päässä lähellä Maratonin kaupunkia.Key Westissä majoituin tyyriin oloiseen Casa Marina Resort hotelliin. En yleensä niin välitä synteettisistä tekotuoksuista, mutta nyt huoneen ovella tuli vastaan varsin onnistunut tuoksu. Sama "teema" jatkui myös saippuassa ja shampoossa. Ei, en kuitenkaan ottanut niitä mukaani, vaikka saippuakuutiosta olisi riittänyt pienelle kylälle.
Menin pulahtamaan mereen ja katselemaan auringonlaskua. Muutama Hornet hävittäjä vilahti horisontissa ohi kohti läheistä lentotukikohtaa ja suuri risteilijä poistui merelle Key Westin satamasta.
Lähdin illalla käymään vielä keskustassa. Tuskin torstai-iltana mitään tapahtuu kaupungilla, joten jätin kameran ja vahingossa kännykänkin hotellille.
Pääkadun alussa huomasin muutamia toogiin pukeutuneita rouvia, varmaan polttarit.
Seuraavaksi tuli liike, jossa tehtiin vartalomaalauksia. Kadulla alkoi yhä enemmän tulemaan porukkaa hassuissa asuissa, mutta mikä kummallisinta, vartalomaalattuja naisihmisiä oli enemmän ja enemmän. Täällähän onkin jonkun sortin juhlat menossa. En olisi uskonut, että yhdysvalloissa kuljetaan rinnat paljaana ja jotkut rouvista olivat unohtaneet sen vartalomaalauksenkin... pitäähän niitä silikoneihin uhrattuja rahoja jossain päästä näyttelemään :-)
Kyseessä oli siis Fantasy festivaali, joka alkaa viikkoa ennen Halloweeniä.
Aamupalalla kävi pienoinen etikettivirhe. Kävelin ovesta sisään josta muitakin ihmisiä kulki. Ooo, täällähän on ihan lihaleikkeitäkin, ensimmäistä kertaa sitten amerikkaan tulon jälkeen!
Otin muutaman leikkeen ja leivän sekä mehun ja vein ne pöytään. Palasin hakemaan aamiaismuroja niin sillä aikaa katetun pöydän kahvikuppi oli täytetty.
Tarjoilija kävi kyselemässä tarvitsisinko jotain mutta kerroin kaiken olevan kunnossa. Vasta siinä vaiheessa huomasin että hallin toisessa päässä olevan oven edessä seisoskeli pari ihmistä, siellä odottelivat pöytiinohjausta.
Aamiainen oli erikseen maksullinen ja hinta $25 tippeineen, mutta sainpahan lihaleikkeitä :-)
Carnival Destiny Key Westin satamassa.Key Westin keskusta ei ollut hirvittävän suuri, mutta ongelmia tuntui olevan päästä satamaan katsomaan mikä laiva siellä oli ankkuroituna. 20minuutin kurvailun jälkeen ruutukaavakaduilla löysin parkkipaikan johon jätin auton. Fataasiafestivaalien takia pääkatu oli suljettu ja muutama sivukatu muuten vain työmaana.
Menin kävellen katsomaan risteilijää ja kun kerran olin tänne saakka tullut, päätin mennä vierailemaan kirjailija Ernest Hemingwayn kotitalossa.
$12 sisäänpääsymaksulla pääsi katselemaan taloa ja erillistä kirjoitushuonetta. Sopivasti kiertokäynti oli alkamassa johon meninkin mukaan.
Erikseen ja useaan otteeseen muistettiin mainita talon erikoisista kissoista, joilla oli kuusikin ...ööö... varvasta(?)
Key Westissä pidetään vuosittain Ernest Hemingway päivät, jolloin kaupungin miehet ja osa naisistakin kilpailee kuka ulkonäöllisesti muistuttaa eniten esikuvaa.Ovat kuulemma niin hyviä, että Ernest itse jäisi kilpailussa neljänneksi.
Mikä kummallisinta, kaikki kilpailijat näyttävät vasemmanpuoliselta, vaikka Hemingway oli kolmekymppinen ja oikeanpuoleisen taulun näköinen eläessään Key Westissä.
Poikkesin vielä viereiseen majakkamuseoon. Sain idean siitä kun Hemingway oli kuulemma todennut löytävänsä aina kotiin Sloppy Joe's baarista olotilassa kuin olotilassa ao. majakan opastuksella.
88 portaan kiipeäminen helteessä oli pieni urheilusuoritus, mutta uskon suurimman hikoilun kuitenkin johtuneen aamun kahvista, ei parista oluesta jotka join edellisenä iltana ruoan kera.
Palatessani autolle kävin kaupasta ostamassa vesipulloja, joista toisella huuhtelin itseni parkkipaikalla 30 asteen lämpötilassa, sen verran kostea olotilani oli.
Olin varannut seuraavan yön Hard Rock Hotellista Hollywoodista Floridasta. Olin ollut ilmeisesti todella kypsynyt tienvarsimotelleihin palatessani Houstoniin, kun varasin peräkkäisille öille tuplasti yli budjettihintojeni olevat majapaikat.
Pysähdyin syömään 7 mailin sillan kupeessa olevaan ravintolaan ja seuraavan kerran poiketessani hakemaan kaverille HRC pinssin Miamista ja samalla ostarilta itselleni ostaen isomman putkikassin, jotta saisin kaikki NASA T-paitani mahtumaan matkaan :-)
Seminole Hard Rock Hotel Hollywood, Florida
Olin perillä Hard Rock Hotel Hollywood, Floridassa seitsemän jälkeen illalla. Parkkipaikkoja oli kyllä suuri kentällinen kasinon lähettyvillä, mutta päästäkseni hotellivieras paikoitukseen jouduin melkein ajamaan parkkivahdin yli, jotta pääsin kysymään mihin hotellivieraat voivat parkkeerata.
Kilometrejä päivän aikana oli kertynyt 320.
Sisäänkirjaantuminen sujui mallikkaasti mutta "Rock" fiilis sai kolauksen, kun hissille kulkiessa jouduin lähes jyrätyksi suuren eläkeläisryhmän toimesta.
Huone oli hieno, muttei mitenkään persoonallisesti sisustettu.
Alhaalla kasinolla alkoi olemaan jo Halloween tunnelmaa, niin henkilökunta kuin osa asiakkastakin oli pukeutunut erikoisiin asuihin.
Seurasin muutamaa pokeripöytää ja kävin syömässä. Bändi alkoi sopivasti soittamaan.
Siinä olikin illan ohjelma, varsin kummallista yöpyä kasinossa käyttämättä dollariakaan peleihin!
Aamiaiseksi otin vahingossa jonkun sortin hampurilaisen paistettujen perunoiden kera ja ne oli vielä ihmeen jauhoisia... ei hyvä.
Matkalla Diseney Worldiin
Lähdin ajamaan kohti seuraavaa megalomaanisen suuryrityksen pitämää kohdetta, eli Walt Disney Worldia Orlandossa. Moottoritiellä ajellessani pohdin jäljellä olevien Florida päivien määrää ja ymmärsinkin, että minullahan olikin aikaa myös SeaWorldissa käyntiin tämän matkapäivän lisäksi. "Lisäpäivästä" innostuneena poikkesinkin Fort Lauderdaleen katsomaan josko satamasta löytyisi suuria risteilyaluksia.
Princess Cruisesin Island Princess Fort Lauderdalen satamassa.
Pikku huviveneiden satamassa näytti olevan ruuhkaa.Sataman oli aidattua asuinaluetta vastapäätä, mutta kun porttivahti ei ollut paikalla, ajoin turistina sisään. Hyvää kuvauspaikkaa ei tahtonut löytyä, joten kurvasin takaisin portista ulos viereiselle huoltoasemalle. Limonadiostosten yhteydessä kysäisin, voisinko jättää autoni parkkiin hetkeksi muutaman kuvan ottamista varten läheiseltä sillalta.
Sillalta olikin näkymä satamaan, mutta vain yksi suurempi alus oli suunnilleen hyvässä paikassa. Laivoja oli katselemassa myös paikallinen pariskunta, jolta kysäisin olisiko muita mahdollisia kuvauspaikkoja. Herralla oli mielikuva, että Homeland security on sulkenut koko satama-alueen hyvin tiukasti, mutta rouvan mielestä viiden maissa laivojen lähtöä pystyisi seuraamaan läheiseltä niemenkärjeltä. Minulla ei valitettavasti ollut aikaa siihen vaan jatkoin matkaani.
No edes yksi kuva amerikkalaisen rekan nupista.
Tällaiset tuplapyöräiset pick-upit tekivät pienten kuorma-autojen työtä. Muutaman kerran näin vetämässä kuljetustraileria, jossa kyydissä kolme henkilöautoa.Löysin varsin helposti perille. Majoituin All Stars movie resortiin.
Lähdin illalla vielä käymään Orlandossa Universal studiolla. En mennyt sisään itse huvipuistoon vaan "ostari" alueelle, josta löytyi kauppoja ja ravintoloita. Halloween ei täällä paljoa erottunut.
Päivän aikana kilometrejä kertyi 385.
