Matkalla pysähdyin muutaman tunnin ajelun jälkeen Slidellissä lähellä New Orleansia Honey Island Swamp nimiselle rämeelle joka on luonnonsuojelualuetta.
Valitettavasti kylmenneet ilmat olivat myös jäähdyttäneet vettä niin paljon, että myös alligaattorit joita varten venekierrokselle lähdin olivat lähestulkoon kaikki menneet talvehtimaan.
Pari alligaattorin poikasta tuotiin näytille ennen veneajelua. Tämä on kaksi vuotias veitikka.
"Nijau! Aina kun ne tuo nuo pahaiset liskot näytille meidän rapsuttaminen loppuu kuin seinään,minä menen tänne pusikkoon mököttämään".
Kierros tehtiin 20 henkeä vetävillä veneillä, joissa oli 225hv moottori perässä antamassa vauhtia.
Hurrikaani Katariinan aikaan vesi oli noussut tämän talon ensimmäisessä kerroksessa vajaan metrin korkeudelle!
Espanjansammalta roikkui puista suurina rihmastoina. Se ei tapa isäntäkasviaan imemällä siitä ravinteita, vaan se saa kaiken tarvitsemansa ravinteet ilmasta käsin. Oppaan mukaan puut normaalisti olisivat vihreinä lehdistä, mutta syksy oli saapunut myös Louisianaan. Lämpöä kyllä oli vajaat 17 astetta, ei se minusta syksyltä tuntunut.
Käärmeet eivät "kiipeä" veneeseen, mutta saattavat pudota sinne pensaasta, kun veneellä ajetaan kapeista lähes umpeutuneista väylistä läpi.Ennakkoluuloistani poiketen hyttysiä ei rämeeltä löytynyt. Tämä johtuu oppaan mukaan siitä, että veden vaihtuvuus on niin suurta, ettei hyttysille jää kunnollista munimisalustaa.
"Mä laitan tän lumpeen selkään ja oon liikkumatta, niin kukaan ei huomaa minua".Veneen kipparilla oli harjaantunut silmä bongaamaan pieniä käärmeitä vedestä, me turistit huomasimme vain kilpikonnasta suuremmat eläimet.
Jalohaikara valkoisine sulkineen oli komea näky.
Paksua huttua.
Matkan aikana tavattiin lukuisten uppotukkien lisäksi myös pari alligaattoria.Muutaman alun väärän hälytyksen ja suuren hälinän jälkeen jokaisella matkustajalla kriittisyys lisääntyi havainnoidessa ympäröivää aluetta :-)
Edessä vedestä nousee Sypressipuita, vanhimmat puut olivat satoja vuosia vanhoja.
Matka sujui valtatietä ilman suurempia jonoja. Noin 200km ennen Houstonia taivas repesi, vettä tuli ajoittain todella runsaasti, muttei onneksi kuitenkaan samanlaista seinää kuin Galvestonesta palatessani.
Savustustynnyriäkö se vetää?Varasin Houstonista lähtiessäni samasta La Quinta hotellista huoneen myös paluumatkan yöksi. Sain huoneen moottoritien suuntaan. Aluksi pohdin, etten saa huoneeseen kuuluvan vaimean liikenteen melun vuoksi unta, mutta kyllä näemmä pelkkä autolla ajokin saa kovin väsyneeksi. Kilometrejä kertyi päivän aikana törkeät 850.
Tylsistyneenä maantiemotelleihin, varasin tällä kertaa hyvin toimivan nettiyhteyden kautta Key Westistä huoneen **** hotellista, kun hinta näytti olevan sama kuin useasti käyttämissäni Days Inn hotelleissa. Saas nähdä minkälaisen siivouskaapin $199 saa sellaisesta hotellista...
CO 686 Houstonista Orlandoon.
Lähdin aamusta hyvissä ajoin lentokentälle. Vettä tuli edelleen kaatamalla, ja hotellin piha suorastaan tulvi.
Joitain peräänajoja oli liikenteessä sattunut radiotiedotteiden mukaan, mutta onneksi reitilläni lentokentälle ei ollut ongelmia.
Sen sijaan matkalaukun kanssa tuli ongelmia. Se oli ylipainoinen. Continentalin vastaanottovirkailija kehotti siirtämään jotain pois matkalaukustani, muuten lisämaksu olisi $50,- Olin jo sandaalit ripustanut kameralaukun ulkopuolelle ja USA matkaraamattu oli kädessäni, ei sieltä paljoa pystynyt enää siirtämään.
Päätin ottaa koulurepun pois ja täyttää sen lenkkareilla ja mitä painavan näköistä siinä päällimmäisenä oli. Kysyin virkailijalta voinko ottaa kaksi laukkua koneeseen, se sopi. Olin kuvitellut että toinen matkustamoon vietävä tavara saa olla jokin käsilaukku tai vastaava, mutta nyt meni lähes 6kg reppu ja 10kg kameralaukku.
Portille päästyäni tuli ilmoitus että lento myöhästyisi kahdella tunnilla koska alkuperäiseen koneeseen oli iskenyt salama ja vaihtokone tulisi tilalle.
Boeing 767-400 tuli salaman iskun saaneen koneemme tilalle.Hakeuduin pistorasian ääreen ja aloin naputtelemaan blogia ja muokkaamaan kuvia.
Tuli ilmoitus lennon myöhästymisestä lisää, kävin syömässä ja naputtelin blogia.
Tuli ilmoitus lennon myöhästymisestä entisestään, joten lentoyhtiö tarjosi virvokkeita ja $8 ateriakupongin.
Koneen saavuttua portille muodostui heti jonoa, mutta ihan turhaan, kesti 45 minuuttia ennen kuin koneeseen pääsi sisään. Mikä ihme siinä on että siihen pitää mennä rynnimään, kun lentolipussa on kuitenkin istumapaikat? Käyhän se tietenkin jaloittelusta... ja saa ainakin käsimatkatavaransa kyytiin, ettei ne vaan jää lähtökentälle ;-)
Matkustajien sisäänpääsystä siihen, että kone oli rullaamassa kiitotien suuntaan vei tunnin aikaa, vaikkei matkustajilta katsottu henkilöpapereita, pelkästään lippu, sekin on vielä mahdollista täällä.
Tämä oli ensimmäinen laajarunko kone jolla olen matkustanut.Orlandoon saavuttiin vajaat kuusi tuntia myöhässä aikataulusta. Matkatavaroiden saannissa meni jonkin aikaa ja lisäksi Dollarin vuokraamopisteelle oli 25min jono, tämähän alkaa käymään ihan matkustamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti