San Francisco

Saavuin lauantai-iltana San Franciscoon autolla. En ollut varannut hotellia valmiiksi ja jouduin käymään muutamassa hotellissa, ennen kuin vapaa huone löytyi. Kaupungissa oli meneillään jokin suuri kongressi, jonka osallistujat olivat valloittaneet kaikki hotellit. Porukoilla oli kaupungilla kierrellessä mukana kaulakortti. Kai se on maan tapa kertoa että "MINÄ OLEN TÄÄLLÄ VAIN KÄYMÄSSÄ" tai " MINUT ON KUTSUTTU..."
San Franciscossa olikin yllättävän kylmä. Minua opastettiin, että Alaskasta tuleva kylmä merivirta, joka liikkuu pitkin rannikkoa etelään, imeytyy San Franciscon lahden alueelle, kun Kalifornian autiomaiden lämmin ilma kohoaa ylöspäin sisämaassa.

Lähdin sunnuntai aamuna autolla katsomaan Golden Gaten siltaa. Tarkennukseksi muuten, että Golden Gate on salmi, jonka yli silta kulkee.
Sillan kupeessa oli turistikeskus, mutta ajelin pariin muuhunkin paikkaan katselemaan näkymää. Viereiseltä harjanteelta oli hyvä näkymä sillalle.
Tappamisteknologian kehittyessä oli Alcatrazin linnake jäänyt vanhanaikaiseksi, joten harjanteelle oli rakennettu armeijan tykkipatteri, jonka tehtävä oli suojata kaupunkia.
Alue on suojelualuetta. Mutkaista tietä pääsee eteenpäin varsin korkealle viereisillä kukkuloilla. Kilpapyöräilijöitä oli paljon liikenteessä. "Normaali"pyöräilijöitä ei täällä koko matkalla paljoa näkynyt.
Palatessani kaupunkiin jouduin maksamaan siltatullin joka oli $6.

Näkymää hotelliltani Golden Gaten sillan suuntaan.
Aamiainen hotellissa oli vielä surkeampi kuin muissa tähän asti: kahvi/ tee, Valmispakattuja muroja, appelsiini mehu ja omena.

Golden Gaten silta Hevosenkenkä lahden laiturilta nähtynä...

... ja viereiseltä kukkulalta.

Kaupunkiin palatessa ajelin muutamaa katua ylös katsellen niiden jyrkkyyttä, Huh! tämähän on vähän sama kuin laskettelurinteissä, ne näyttävät televisiossa paljon loivemmilta.
Ei niiden varmaan tarvitse mitään hyppyreitä käyttää, että saavat autot elokuvissa lentämään :-)
En tiedä oliko Six Flagsin vuoristoradat saaneet pään aivan sekaisin, kun yhtä katua lähdin mäenhuipulta ajamaan alaspäin. Tuli vähän sellainen ...ooooh fiilis vähäksi aikaa... sii niinku se meri näky siellä alhalla... ja silleen...

San Franciscossa on hyvä harjoitella mäkilähtöä autolla.

Sunnuntai-iltapäivän vietin lentonäytöstä katsellen lahden rannalla, mutta siitähän on oma juttunsa, tässä linkki.
Saapuessani kaupunkiin radiosta tuli juttua jonkun rautatieaseman lähettyvillä olevasta mäestä, jossa jokaista käsittääkseni Irakissa ja Afganistanissa kuollutta Amerikkalais-sotilasta varten oli pystytetty risti.
Tällä hetkellä ristejä oli yli 5000.
Haastateltava kommentoi Blue Angelsin lentonäytöstä (vapaa suomennos): "Blue Angelsien ääni joka raikuu ympäri San Franciscoa on sama, jonka sadat sivulliset uhrit ovat kuulleet hääjuhlissa, kauppatoreilla ja kaduilla Irakissa ja Afganistanissa, ennen pommien tippumista heidän niskaansa. Tältä kantilta katsottaessa sotalentokoneiden kuvaamisharrastukseni on järjetöntä!


Tarkoitus oli ajaa kuuluisalla San Franciscon Street Carilla Aquaarkista keskustaan, mutta jono oli satametrinen. Palasin hotellille kävellen ja lähdin illemmalla vielä ajelulle. Vaunu oli edelleen niin täynnä, ettei siinä oikein päässyt nauttimaan "vauhdin hurmasta". Kertalippu oli normaalin matkalipun $1,25 sijaan $5.

Käväisin keskustassa syömässä pihvi-illallisen ravintolassa, joka taisi olla jokin kuuluisakin, ainakin omistaja oli saanut itsensä mukaan kuviin useammankin kuuluisuuden kanssa.
Keskusta oli mukavan Eurooppalainen 6 kerroksisine taloineen, johdinautoineen ja raitiovaunuineen.
Apple storesta oli tarkoitus käydä ostamassa jenkkiliitin Macbookini muuntajaan.
Ovat ilmeisesti niin suosittu kauppa, ettei tarvitse edes aukioloaikoja mainita, kyllä ne asiakkaat tulevat takaisin ;-)

Maanantai aamusta palautin auton keskustan Dollarin vuokraamoon. Kävin ostamassa päivälipun julkisiin kulkuvälineisiin ($11) ja suuntasin satamaan ostamaan lippua Alcatraziin (taisi olla $26). Seuraava vapaa lautta lähti 12.35 ja paljon kehutut ilta lähdöt olivat loppuunmyyty, joten päädyin ostamaan lipun siihen.

Satamassa oli aikamoinen härdelli menossa. Viereiseen laituriin oli juuri tullut suuri risteilijä Meksikon matkalta, päättelin sen porukoiden suurista sombreroista.
Vajaan kolmen tunnin odotuksen päätin hyödyntää käymällä hotellin vastaanottovirkailijan mainitsemassa bestbuy liikkeessä ostamassa sankaluurit, jotta voisin soitella Leenalle Skypellä myös hieman meluisimmista ympäristöistä. Tähän mennessä hotellihuoneissa wifi yhteydet ovat alkaa pätkimään muutaman minuutin kuluttua, mutta muutamissa paikoissa aulatiloissa on tuntuu toimivan.

Ajoin sitten 40-luvulta olevalla museoraitiovaunulla varsin pitkän matkan Market Streetiä. Tarkoitus oli vaihtaa bussiin. Vaihtopysäkille päästessäni matkassa olikin mennyt jo niin paljon, että päätin lähteä takaisin satamaan, etten myöhästy laivasta. Satamassa otin kahvilassa vähän purtavaa.
Kyllä me turistit olemme typeriä! Yksikin rouva syötti kahvilan sisätiloissa ovesta tepastelleita puluja kommentoiden"voee kun ihanaa" ..niinku amerikan kielellä kuitenkin.
Teki mieli sanoa... mutten sanonut, .. kuvasin vain videokameralla, jotta voin lähettää sen Helsingin kaupunginjohtajalle todeten ettemme taistele yksin Kauppatorilla :-)

Lauttamatka Alacatrazin vankilasaarelle kesti vajaat parikymmentä minuuttia.
Vankilaan sai tutustua äänioppaan avustuksella. Itse vankilarakennus oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Käytävälle päin oli kaltereilla varustettu seinä, mitään yksityisyyttä ei siis ollut.
Ollut kyllä aika hutilointia vartioilta kun Frank Morris, Clarence ja John Anglin pääsivät nakertamaan seinään aukon paetakseen ilmastointikanavan, sitä kautta katolle ja tietämättömiin.
Kierroksessa meni lauttamatkoineen kolmisen tuntia.

Mene vankilaan, mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Miksi tuo tuossa sängyssä makaa, kun seinässä on reikä?

Sellejä Alcatrazissa.

The Hole.


Näkymää kaupungin suuntaan Alcatrazista.

Kaupungille palattuani suuntasin Best Buyhin. Ei ollut ihan siinä kohtaa jossa vastaanottovirkailija muisti kaupan olevan, vaan pari kolme kilometriä edempänä. Ihan hyvä etten lähtenyt aamupäivällä etsimään kauppaa.
Liike oli Gigantin tyylinen elektroniikkakauppa. Jääkaappeja, pesukoneita enkä pölynimureita nähnyt, mutta en kierrellytkään kauppa sillä silmällä.
Ostin halvimman $22 maksaneet sankaluurit.
Nokian kännyköitä useiden kymmenien laitteiden valikoimassa oli vain pari.

Illalla lähdin vielä videoimaan street caria. En ole ehtinyt katsoa, minkä laista jälkeä varsin pimeässä tuli. Pääteasemilla vaunu käännetään kulkemaan vastakkaiseen suuntaan käsivoimin.

San Franciscon kuuluisa Street Car.

Seuraavana päivänä satoi kaatamalla vettä. Minulla oli lento klo 14.50 Houstoniin Teksasiin. Ostin kyydityksen hotellilta klo 12, joka saapui vartin myöhässä.
Poikettiin poimimaan matkalla vielä yksi hyvin vihainen matkustaja. Kaveri oli odottanut kuljetusta 45minuttia.
"Multa et saa mitään tippiä, olisin voinut antaa hinnan vaikka tuplana".
Kuski selitteli syyttömyyttään mutta kaveri vain jatkoi.
Kuski soitti pomolleen "Mitä ihmettä tämä tämmöinen oikein on, viime hetkellä soitetaan ja saa kuulla asiakkailta tällaista jaskaa? Ei minun tarvitse sietää tällaista".
Ainakin kiukkuinen asiakas lopetti toiminnan sättimisen.

Vettä alkoi tulla vain enemmän ja kuski sen kuin lisäsi vauhtia. Kerrasta ei ottanut opikseen vaan kun toistamiseen olimme vesiliirrossa tai ainakin patjan päällä, kuski höllensi vauhtia. Minulla kesti hetken aikaa irrottaa valkorystyisten käsien sormet, jotka olivat tarrautuneet muutaman sentin syvyydeltä edessä olevan penkin selkänojaan ;-)
...En kehdannut kuitenkaan olla antamatta tippiä tästäkään kokemuksesta.