Miramar Airshow

Seuraavassa kerron viikonlopustani Miramarin lentonäytöksessä 3.-4. Lokakuuta 2009, joka pidettiin lähellä San Diegoa Kaliforniassa.

VFA-122 Koulutuslentolaivueen (Fleet Replacement Squadron) F/A-18F Super Hornet mukavan poikkeavassa maalauskaaviossa niin yksitoikkoisen näköisiin harmaisiin nykykoneisiin.

Lähdin kahdeksan jälkeen MCAS (Marine Corps Air Station) Miramarin tukikohtaa kohti, matkaa hotellilta oli vajaat 25kilometriä. Olin ostanut etukäteen $66 hintaisen lipun erilliseen aitioon. Hintaan sisältyi rajattomasti juomaa ja ateria.
Erilaisia lippuvaihtoehtoja oli runsaasti ja kuvaamista silmällä pitäen niistä kannattaa ottaa joku, sillä näkyvyys kiitotielle on rajattu joillain rakenteella lähes koko kiitotien matkalta. Suurin osa tapahtumista tietenkin tapahtuu ilmassa, mutta mukana myös muutama esitys, jossa tarvitaan näkyvyyttä kentälle.
Sain erillisen etuoikeutetun parkkipaikan jonne oli vähän jonoa saapuessani paikalle.

Turvatarkastusjono oli ennen pääsyä itse näytösalueelle, jonottaessa meni parikymmentä minuuttia. Sotilaat tutkivat laukun sisällön ja laittoivat "tarkastettu" teipin kiinni. Tämän jälkeen käveltiin portille, jossa oli erikseen metallinpaljastin.
Järjestely oli hieman kummallinen, sillä matkalla metallinpaljastimelle joku olisi päässyt antamaan esim. palavia nesteitä sisään kuljetettavaksi ilman mitään ongelmia.
Kassien syynäysjonon ollessa 50m pitkä, ei auttanut mitään että sotilaat huusivat megafonin avustuksella että vain laukut ja reput tarkastetaan, pikku pussukoiden kanssa sai jatkaa matkaa. Yksi sitten keksi tulla lähemmäksi jonon päätä kertomaan mitä siellä huudellaan.
Kun metallinpaljastin portti hälytti jokaisen kohdalla, vieressä oleva sotilas jatkuvana letkana toisti "älkää välittäkö hälytyksestä, jatkakaa matkaa pysähtymättä, älkää välittä..." jokainen, itseni mukaan luettuna pysähtyi portin piipatessa :-)

Maanäyttelyssä olivat oikeastaan kaikki Yhdysvaltojen merivoimien ja merijalkaväen käytössä olevat konetyypit, lisäksi useita museokoneita. V-22 Osprey konetta ei valitettavasti näkynyt, sitä en ole vielä koskaan nähnyt. Se on varsin kummallisen näköinen kone, siipien kärjissä valtavan kokoiset potkurit. Kone nousee ylöspäin kuin helikopteri ja pystyy vaakalentoon, moottorien kääntyessä eteenpäin. Kehittelytyön ja koelentojen aikana on kuollut suuri määrä koelentäjiä ja sotilaita, koneella onkin lempinimi widow maker.
Lisäksi alueella oli suuri määrä esittely ja varsinkin myyntipisteitä.

Lauantaina keli oli aurinkoinen ja lämmin, vaikka aamulla keli näyttikin huolestuttavalta hotellilta lähtiessä. Sunnuntaina varustauduin laittamalla jo valmiiksi hotellilla aurinkorasvaa, joka siis tietenkin tarkoitti sitä että, ilmasta tuli kylmä ja pilvinen. Kävin ostamassa ohuen paitani alle ylimääräisen T-paidan.

Molempina päivinä oli suunnilleen sama lentonäytös ja lauantaina lisäksi yönäytös.
Aluksi esiintyi muutama museokone, purjekone ja riippuliitäjä. Red Bullin BO-105 teki hurjia temppuja, joita helikopterilla ei yleensä pysty tekemään.

T-6 Texan kiiltäväksi buunattuna. Koneesta lähti mahtava soundi.

Rakettirekassa oli kolme lentokoneen moottoria.

Ensimmäinen osastolentoryhmä oli Kanadan ilmavoimien SnowBirds, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Ryhmässä on 11 suihkukonetta, joten vauhtia riitti. Valitettavasti johtajan kone törmäsi lintuun, joten loppukolmannes jäi vähän torsoksi. Sunnuntaina keli ei sallinut täyttä esitystä.

Kanadan ilmavoimien Snowbirds oli ensimmäinen osastolentoryhmä näytöksessä.

"Hei pomo, ketä meistä menikään ensimmäisenä?"

"Mennään X:nä"

Ooh! oon niin innoissani että nään kaiken kolmena!

Armeijan Golden Knights laskuvarjohyppyryhmä kävi seuraavaksi esittelemässä taitojaan.

Sitten alkoi sotaleikit. Merijalkaväki suoritti aluksi pienen kommandoryhmän avulla vihollispesäkkeen tuhoamisen räjähdykset mukaan luettuna.
Seuraavaksi F/A-18 koneet suorittivat pommituksen ja Harrierit vielä perässä samaa toimintaa.
Kaksi roottoriset CH-46 helikopterit toivat ukot paikalle ja vielä raskaat CH-53 Superstallion kopterit toivat kevyitä ajoneuvoja. Merijalkaväen laivaa ei näkynyt, mutta jostain pukkasi paikalle vielä panssari- ja miehistökuljetusvaunu.
Shown lopuksi yleisö hurrasi ja sotilaita käteltiin iloisin mielin.
Nooh, Yhdysvallat on sotaa käyvä maa, joten pitää kansalle tarjota sirkushuveja.

Merijalkaväen CH-46 kopterit saapuvat Hornettien vahtiessa ilmatilaa.

Vihollisen niskaan pudotetaan grillin sytytysnestettä tai jotain muuta yhtä tulenarkaa.

"Te ootte staroja!"

Välissä oli pari kevyempää ohjelmanumeroa ennen Patriots taitolentoryhmän vuoroa. Kyseessä yksityinen ryhmä, joka lentää alunperin Tsekkiläisvalmisteisilla L-39 suihkuharjoituskoneilla.
Ryhmän juontaja oli varsinainen persoona, välillä unohtui katsoa taivaalle, kun seurasin hänen juontoesitystään.

Puolalaisvalmisteinen MiG-17 hävittäjä oli myös saanut uuden kodin Yhdysvalloista.
Huomaa jälkipolttimen aiheuttama lieska koneen perässä.

Perinne lentoon osallistui P-51D Mustang ja F-16 Fighting Falcon.

Sain Patriot ryhmän koneet lähes samaan kuvaan.

Ennen päivän pääesiintyjää kävi vielä Harrier suihkukone esittelemässä lento-ominaisuuksiaan. Se pystyy leijumaan paikallaan, mennä takaperin, laskeutua suoraan alas ja kevyellä kuormalla myös lähtemään alustaltaan suoraan ylös! ...ja sen lisäksi se lentää myös eteenpäin! vieläpä lähes 1000km tunnissa.

Harrier laskeutumassa pystysuoraan.

Blue Angels on Yhdysvaltain laivaston taitolentoryhmä, joka on kuuluisa timantti muodostelmastaan.
Esityksen aloitti kuitenkin heidän nelimoottorinen huoltokoneensa "Fat Albert". Yönäytöksessä sekä sunnuntain päivänäytöksessä koneessa oli käytössä apuraketit joita käytetään lyhyillä kiitoteillä. Selostaja kertoi että tämä oli viimeisiä esityksiä joissa raketteja käytettiin koska niiden valmistus on lopetettu Hercules kuljetuskoneiden parantuneiden moottoreiden ansiosta. Hercules koneet tulivat käyttöön 50-luvulla.

C-130 Hercules "Fat Albert" suorittaa lentoonlähdön apuraketteja käyttäen.

Blue Angelsin esitti jälleen tarkkaa lentämistä ja yllättäviä tilanteita. Näytöksessä soi vauhdikas musiikki, joka vaihtuu jokaisen ohilennon jälkeen, onko heillä DJ mukana :-)
Näytöksen jälkeen voi lentäjiä mennä moikkaamaan vielä erikseen.

Neljä renkainen lentokone!

Haa! Yrittivät yllättää takaapäin, mutta tällä kertaa olinkin valmiina!

Aitio oli hyvä valinta juomatarjoiluineen. Lauantain helteessä tuli haettua useita kylmiä tölkkejä kylmäkaapista. Ruokana oli valmispakattu pieni pahvilaatikko, jossa muistaakseni jokin sämpylän tapainen ja muuta pikku purtavaa.
Taidan olla hieman liian ystävällinen ihminen. Vaikka olin 1. penkkirivissä, ei minua haitannut vaikka lapset tulivatkin eteen, näin heidän ylitseen hyvin. Tämä luonnollisesti kostautui jälleen myöhemmin aikuistenkin ujuttautuessa linjalle.
Tätä virhettä en tee enää Saint Petersburgin näytöksessä Floridassa ;-)

Myös sunnuntain katselutasanne oli hyvä vaihtoehto vajaan 7eur lipun hinnalla. Yksin kulkiessa on vain hankala "kun perseensä nostaa, paikkansa menettää" järjestelmän syystä. Oli siellä muutamia peittoja jätetty paikkavarauksiksi, mutta itse en viitsinyt kotoa tai hotellista sellaista ottaa mukaan :-)

Lauantaina aitio tyhjennettiin näytöksen päätteeksi, olin kuitenkin ostanut erikseen lipun myös iltanäytökseen aitioon. Kävin väliajalla kiertelemässä myyntipisteitä, joita alueella oli varmaan lähemmäs 100. Auringon laskettua ilma alkoi viilenemään, mutta T-paidalla pärjäsi. Patriots taitolentoryhmä esiintyi uudelleen laskevan auringon viime säteissä, tunnelma alkoi olemaan kuin Kauhavan juhannusjuhlilla.
Väkeä aitoissa oli varsin vähän, lipun hinta taisi olla 44€. Siihen sisältyi juomat ja pieni buffet pöytä.
Blue Angelsin "Fat Albert" teki komean rakettiavusteisen, JATO (Jet Assistant Take-Off) lähdön. Sitten oli vuorossa pienkoneita ja riippuliidin soihtujen kera. Yhdessä esityksessä oli oivallisesti liitetty musiikki ja valot esitykseen. Elokuvasta kolmannen asteen yhteys, se jossa Richard Dryfuksen esittämä kaveri saa pakkomielteen rakentaa kaikenlaisista tuotteista joku vuori, musiikki jolla avaruusalukseen ollaan yhteydessä alkoi soimaan. Lentokoneessa olevat valopatteristot vastasivat kutsuun. Musiikki muuttui rockin kautta popiksi, mutta voi ei, alkoi jo syömään miestä kun neljännen kerran päivän aikana alkoi soimaan kantrikappale "I´m proud to be an American" tai mikä lienee.
Patriotismi hehkutus oli jo päivän aikana voimakasta, mutta nyt alkoi jo niska punottaa kuin Teksasilaisilla ikään :-)
Myös muiden lentoesitysten aikana soi musiikki taustalla, muttei yhtä oivallisesti liitettynä kuin edellisessä.

Soihdut ja tulipallot valaisivat taivasta yönäytöksessä. Kuva otettu pitkällä valotuksella, jolloin kuvaan piirtyy viiva soihduista.

Peruskatsomoa sunnuntaina iltapäivällä, kun keli jo kirkastunut.

Sunnuntaina poistui useita koneita näytöksen jälkeen. Ensimmäistä kertaa näin lennossa laivaston E-2 Hawkeye tutkavalvontakoneen.

Kuten jo Sanicolen lentonäytöksen jälkeen, myös nyt oli auto hieman hukassa. Pimeällä paikat vain näyttävät erilaiselta ja olinkin kävellyt jo parisataa metriä ohi autoni. Tuli jo siinä vaiheessa mieleen, ettei minulla ole missään ylhäällä auton rekisteriä jos joutuisi turvautumaan ulkopuoliseen apuun etsinnässä. Auton ajotietokone "herjasi" jo lähtiessä 330 to E, hiemasen aikaa kului keksiä mitäköhän autolle tapahtuu, lentääkö kuljettajan penkki E-jectinä ulos. Kuten tiedätte, vastaus oli hieman maanläheisempi, tankki oli tyhjentymässä. Jälleen kyseli bensa-automaatti ZIP eli postinumeroa. Laitoin omani, mutta ei kelvannut. Kävin sisällä jättämässä luotto- ja ajokorttini, jolloin kaveri avasi pumpun.

Sunnuntaina palatessani näytöksestä huomasin kadun toisella puolella olevan ostoskeskuksen. Ostin pari olutta jolloin myyjä kysyi papereita, "kun kassakone haluaa tietää iän" hohoijaa!

Loppuillan kävin läpi kuvasatoa, jota kertyikin varsin paljon. Telkkarikanavapläräys pysähtyi tosi-tv kanavaan josta tuli suomessakin nähtyä Cops sarjaa ja jotain muuta vastaavanlaista. Eikö alkuaikoina epäiltyjen kasvot sumennettu, nyt ei näyttänyt olevan mitään rajoituksia, paitsi jos paidassa taikka lippiksessä oli väärän firman sponsorimerkki :-)

San Diegossa tai ainakin Howard Johnssonin kiinteistössä oli todella pahanmakuinen vesi, sellainen Turun kaupungin veden aurajoesta otetun mutainen maku ;-) Haisikin sen verran, että jätin pyykinpesun Los Angelesiin.

Lisää kuvia näytöksestä klikkaamalla tästä