Los Angeles

Tyynenmeren rannalla, 6.lokakuuta 2009 klo 13:17 valtameren aallot huuhtoivat ensimmäistä kertaa varpaitani. Kylmä tuuli kuitenkin pidätteli kastautumishaluja.

Lähdin kohti Los Angelesia San Diegosta navigaattorin opastuksella aamulla. Koko oli matka moottoritietä, jossa toisinaan liikenne hidasteli ruuhkissa. Minulle on jäänyt vielä tässä vaiheessa epäselväksi Highwayn ja Freewayn ero, voi olla että jälkimmäisellä saa ajaa 75, kun highwaylla 65 mailia tunnissa. Pitääkin kiinnittää tuohon huomiota. Parhaimmillaan pääsin vähän päälle 5 litran kulutukseen sadalla kilometrillä Ford Focuksen ajotietokoneen mukaan.

Kävi pieni moka, jonka ymmärsin vasta lähestyessäni päämäärääni.
Ajatuksena oli jo matkalla käydä katsomassa Queen Mary alusta Long Beachilla ja sen jälkeen poiketa pohjoisempana olevalle Venice Beachin hiekkarannalle. Olin syöttänyt molempien osoitteet valmiiksi navigaattoriin. Matkalla ihmettelin, kun opastukset Los Angelesin kansainväliselle lentokentälle alkoi näkymään, vaikka Long Beach huomattavasti aiemmin.
Kun poistuin moottoritieltä ja käännyin seuraavassa mutkassa ja navigaattori kertoi kohteeseen olevan 600metriä, tajusin tulleeni väärään paikkaan. Lähtiessä olin ajatuksissani valinnutkin Venice Beachin parkkitalon osoitteen Queen Maryn sijaan.
No ei sentään käynyt kuten eräälle Saksalaisrouvalle, joka oli Etelä-Saksasta tullessaan päätynyt Pohjanmeren rantakaupungin sijaan 300km päähän Itämeren rannalle, kaupunkien nimissä oli yhden kirjaimen heitto :-)

Mutta missä on David... ja varsinkin ne muut hengenpelastajat?

Parkkitalo oli muutaman korttelin päässä rannasta. Venicen alue näytti varsin mukavalta kävelykatuineen. Lähemmäksikin rantaa olisi autolla päässyt, sillä viileä merituuli oli karkottanut väen rannalta.
Rantaa sivuavalla kevyenliikenteen väylällä oli vain kuntoilijoita ja turisteja. Auriko kuitenkin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten vuokrasin polkupyörän kahdeksi tunniksi ja lähdin 13km ajelulle.
Jätin tietenkin aurinkoöljyn matkalaukkuun auton peräkonttiin, joten ostin vuokraamosta *30 rasvaa. Se olikin varsinaista tököttiä, vaalea väriaine ei meinannut millään imeytyä ihoon. Juu, tiedän että öljy pitäisi levittää ennen aurinkoon menoa, mutta minkäs teet tuollaisessa tilanteessa.
Rantaa sivuavalla nurmikolla näytti makailevan muutama koditon ja skeitti parkissa oli täysi rähinä päällä. Enemmänkin yleisöä oli seuraamassa toimintaa. Välillä antoivat oikein aplodeja.
Vaikkei pyöräillessä hiki tuntunutkaan tulevan tuulen viilentävästä voimasta, otin lopuksi pitkän jääteen, se olikin tosiaan pitkä, lähes litran sammio :-)

Olivat rakentamassa jonkin elokuvan kuvauspaikkaa rannalle. Suuri valaisinlaiva keikkui ison kankaan kanssa rannan edustalla. Pohdiskelin että heijastavat varmasti valot kankaan kautta, mutta mitä jos laiva keikkuu noin pahasti niin eihän kuvauksista tule mitään. Ehkä he ammattilaisina kuitenkin osasivat ratkaisivat ongelman ;-)

Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista käsitystä Los Angelesista, mistä päin kannattaisi ottaa majapaikka.
Varasin hotellin pari päivää aikaisemmin ennen saapumista. Katsoin että vierailukohteeni Walk of Fame, Universal Studios ja Six Flags Magic Mountain huvipuisto oli aika pohjoisessa, joten otin Days Inn hotellin Hollywood Bulevardilta, vieressä oli metroasema, jolla pääsisin suoraan Universal Studioiden teemapuistoon.
Jätin tarkoituksella Disney Landin väliin, koska olen kuitenkin menossa Floridassa Disney Worldiin.
Lähdin vielä iltakävelylle katsomaan Beatlesin tähteä Walk of Famella. Hotellilta matkaa oli muutama kilometri, mutta mikäs lämpimässä kelissä viileän tuulen jo hieman laannuttua oli kävellä.
Vastaan tuli kaikenlaista viheltäjää. Kun ensimmäiset tähdet alkoivat tulla vastaan, yllätyin että Gregory Peckin tähti oli niin kaukana, olihan se nyt aikoinaan kuitenkin aika stara ja nyt vieressä on parkkipaikka.

Hollywood teksti näkyi jostain kohtia puolittain ja Capitol recordsin tuttu levylautastalo olikin paljon pienempi kuin olin kuvitellut. China teatterin kulmilla oli tapahtumassa jotain.
Kyllä, siellähän oli jonkin elokuvan julkaisu ensi-ilta. Siirryin muiden fanien sekaan tien toiselle puolen. Teatterin ovien edessä oli juontaja joka kertoi paikalla oleville mitä tuleman piti.
Sieltä saapuikin sopivasti Jamie Foxx Law Abiding Citizen ensi-iltaan. Haastattelivat Foxxia ja kertoivat perusimartelevat tarinat elokuvasta ja näyttelijöistä Foxx vastasi samaan tapaan.
Tom Cruisen tähti oli jossain siinä lähellä, joten päätin etsiä sitä. Sieltä se löytyi ihmisten tallottavana. Lähdin takaisinpäin Beatlesin tähden suuntaan länteen kun kaikenlaisia kuvaajia alkoi rynnimään suuntaani, kappas Jamie Foxx tulikin jakamaan nimmareita. Mukana ei ollut kuin kännykkä, mutta pitihän se kuva yrittää ottaa. Enemmän väentungoksessa kuitenkin tuli mieleen että tämähän on taskuvarkaan paratiisi, samaa mieltä oli hetken kuluttua myös vierustoveri, sanoi jonkun kopeloineen hänen taskujaan.

Jamie Foxx moikkaamassa (tuo musta sälli) minua... eiku faneja Chinese Theatren edessä Hollywood bulevardilla.

Beatlesin tähden olisi pitänyt tietojeni mukaan olla Hollywood Bulevard 7080 kohdilla, mutta ei näkynyt. Kissin ja Bob Marleyn tähdet näyttivät olevan siinä lähettyvillä.

Paluumatkalla päätin katsastaa metron. Kyllä täällä on sellainenkin. Ennen matkaa minua opastettiin, että sillä ei kulje kuin latinot ja mustat, mutta ainakin ilta-aikaan näytti olevan lisäkseni pari valkoistakin kaveria liikenteessä. Asemat olivat siistejä, mutta itse vaunut näyttivät olevan toiselta vuosikymmeneltä. Lipun hinta oli muistaakseni $1,25 jonka sai helposti ostettua automaatista, päivälippu oli $5.
Portteja ei laiturialueelle ollut. Yhden kerran törmäsin lipuntarkastajiin asemalla.

Universal Studios

Universal Studiolle suuntasin seuraavan päivänä saapumisestani kaupunkiin. teemapuisto aukesi klo 10.00. Metron punaisen linjan Universal city pysäkillä ei paljoa jäänyt porukkaa klo 10.30.
Asemalta kannattaa nousta kulkusuunnan (kun keskustasta tullaan) päässä olevista portaista. Noustaan aukiolle, käännytään oikealle jossa näkyy iso Universalin mainos ja ylitetään tie. Turisti"juna" ylös mäelle lähtee mustan parkkitalon tapaisen edestä n.150 metrin päästä.

Mikäli lippuluukuille on paljon jonoa, kannattaa liput käydä ostamassa itsepalveluautomaatista, ne löytyvät ennen turvatarkastusta Universal Studios suihkulähteeltä katsottaessa portille vasemmalla puolella.

Suuntasin ensimmäiseksi puiston perälle "Special Effects" näytökseen, jossa muutama katsoja sai olla mukana esiintymässä. Leena olisi tykännyt, sillä ensimmäiseksi esiteltiin kuinka jättiläiskissa ahdistelee pientä ihmistä talon sisällä, tai siltä se näytti valmiissa pätkässä.

Backdraft palomies-elokuvan tekoa esiteltiin toisessa näytöksessä, jonne pääsin pahemmin jonottelematta.

JurassicPark vesiradan alus tupsahti altaaseen, eikä porukka näyttänyt pahemmin kastuvan, joten menin seuraavaksi veneajelulle. Loppuhuipennuksena oli aiemmin näkemäni loiskahdus veteen. Kun venettä alettiin hinaamaan ylös tunneliin, näytti se todella korkealta. Huomasinkin että siinä oli käytetty silmänkääntötemppua, kun alus lähti alaspäin, tunneli jatkui viitisen metriä edelleen ylöspäin, mutta se oli maalattu kuin tunnelin pää olisi jossain todella kaukana.
Siitä huolimatta pääsi kauhunhuuto, kun syöksyimme vauhdilla alaspäin.

Vieressä oli "muumion kosto"-ajelu, jonne myös pääsi lähes jonottamatta sisään.
Käytävä ja aulatilat oli erinomaisesti tehty. En ole koskaan Egyptissä käynyt, mutta varmasti Faaraoiden aikaan siellä näytti juuri tältä :-)
Ajelu oli yllättävän lyhyt, mutta sai pulssin kuitenkin hieman nousemaan.

Waterworld elokuvaan liittyvä esitys oli juuri alkamassa, joten kiirehdin sinne. Penkit oli hyvin merkitty "näissä kastut" tekstillä, mutta kun kaikki muut paikat oli täynnä päätin ottaa riskin ja istuutua sellaiseen...
Vesiskootteri ei ryöpyttänyt esityksessä vesiä päälleni vain kerran vaan kahdesti, taisin olla esityksen märimmällä paikalla ;-) Ilma ei ollut kovin lämmin, joten vilustuin hiukan. Parin päivän kuluttua ääneni ei toiminut oikeastaan ollenkaan, ja muutenkin flunssainen olo... Ei kuitenkaan H1N1:stä.

Pisin jono oli Studiokierrokselle, jonoa noin 40minuttia. Kierroksella esitellään kulisseja, mutta mukana on myös pieniä esityksiä.
Minusta tuntui, että oli valinnut väärän puolen vaunusta, kun olin menosuuntaan oikealla, mutta toisaalta tältä puolen näki hyvin Mr. Batesin saapuvan Psyko elokuvasta tutusta motellista ja Tappajahain uiskentelevan varsin läheltä.

Minulla ei osunut silmään aukio, jonka reunalla kaupungintalo/ kirjasto/ mitä se nyt on esittänytkin lukuisissa elokuvissa, se mikä on esim. Paluu tulevaisuuteen elokuvissa, se johon salama iskee kellotorniin.

Ennen matkaa kävin vuokraamassa "Maailmojen Sota" elokuvan varta vasten, kun tiesin että yksi elokuvan lavaste tultaisiin näkemään kiertoajelulla. Valitettavasti olin toisella puolella missä itse Boeing 747 jumbojetin runko on, mutta kyllä tuo moottorikin ihan hyvältä näyttää. Lavasteisiin purettiin yksi oikea lentokone.

Shrek 4D esityksessä katsojille tarjottiin visuaalisten virikkeiden lisäksi ihan fyysistä kokemusta, aivastuksessa sai kasvoilleen (toivottavasti) vettä ja jaloissa luikerteli jotain jonka (tarkastus näytöksen jälkeen) sai aikaan penkin jalustasta törröttävä siima.

Kauhulinnassa kokemusta hieman latisti väenpaljous. Haamuja ja örkkejä hyökkäili kulkijoiden kimppuun pimeistä nurkista, mutta valitettavasti huomasin erään seikan josta yllätysvieraat pystyi havaitsemaan ennalta.

Jommallakummalla on ollut huono päivä.

Simpsonien virtuaalinen vuoristorata oli mielenkiintoinen kokemus ja varsin onnistunut toteutus. Perinteisestä vuoristoradasta poiketen kannattanee jäädä II-riviin, sillä eturivistä pitempi henkilö näkee laidan yli tekniselle toteutusalueelle... tai voihan se olla ettei olisi saanut käännellä liikaa päätään.

Valitettavasti Terminator 2:3D ei ollut avoinna ja The Blues Brothers show pyöri vain viikonloppuisin.
Puisto meni kiinni jo 5pm, mutta olinkin ehtinyt käymään kaikissa haluamissani laitteissa ja showssa ainakin kertaalleen.
Kun esityksistä poistuttiin, oli joku työntekijä vilkuttamassa poistuville ihmisille. Huvittavaksi tilanne kävi, kun 45-vuotias kaljupäinen hieman ylipainoinen mies vilkuttaa pilottilasit päässä samalla tavoin kuin sellaiset kiinalaiskaupoissa myytävä vilkuttava kissa. Ei oikein tuntunut tulevan sydämen pohjasta. Sitä on tehtävä mitä pomo käskee :-)

Hotellille palattuani jäin odottamaan pyykkikoneen vapautumista, joka osoittautui varsin surkeaksi. Ylhäältä täytettävä jonkunmoinen pulsaattorikone. Pesuaineet sammioon ja pyykit perään. Vettä tuli lähes säiliön täydeltä, mutta vaatteissa oli pesun jäljiltä kuitenkin pesuainejäämiä. Pesin kaikki uudelleen ilman pesuaineen lisäämistä. Hinta oli vain $1,25 per laaki, joten taloudellinen menetys toinen kierros ei ollut.

Queen Mary risteilijä

Torstaina suuntasin tutustumaan Queen Mary alukseen, joka on ankkuroituna Long Beachiin houkuttelemaan turisteja. Se oli omana aikanaan hienoimpia ja nopeimpia aluksia joita Atlantin valtamerta ylitti 30-luvulla. Sodan aikana sitä käytettiin joukkojen kuljetuksessa ja kyydissä parhaimmillaan oli yli 18.000 henkeä.
Aluksessa oli kolme eri luokkaa ja jos on näyttelyyn uskomista, oli III -luokan hyttikin suurempi kuin nykyisten Itämeren autolauttaristeilijöiden A-luokan hytti.

Queen Mary hankittiin Long Beachille tuomaan kaupungille julkisuutta ja turisteja.

Ennen oli laivat niittejä, Hiiohoi!

Queen Maryn säilytettyä suurta 6metristä veden alla olevaa potkuria voi käydä ihailemassa aluksen kylkeen rakennetussa katselutilassa.

Paluumatkalla tuli taas pahat ruuhkat vastaan moottoritiellä. Päätin poiketa katsomaan Disney Concert Hallia kaupungin keskustassa.
Yllätyin liikenteen vähyydestä keskustassa(?/ vai downtown) Kaikki autot taisivat olla ruuhkassa moottoriteillä.
Konserttitalon edusta oli eristetty jonkin tapahtuman rakentelun vuoksi. Muutaman kuvan oton jälkeen siirryinkin videoimaan ohiajavia busseja, seuraa YouTube kanavaani :-)

Los Angelesin keskustaa ruuhka-aikaan torstaina 15:36.

Disney konserttitalo ja keskustan pilvenpiirtäjiä.

Ajoin vielä ylös Griffithin Observatoriolle katselemaan maisemia. Täältä sain parhaan kuvani Hollywood kyltistä. Muualla alhaalla näytti olevan kokoajan sähköjohtoja tai puita tai mainoskylttejä edessä.

Hollywood kyltti nähtynä Griffithin observatoriolta. Alunperin koko tekstinä oli Hollywoodland, jolla mainostettiin alueen asuntoja.

Kelju K. tuli katselemaan olenko maantiekiitäjä vai mikä, kun kurvailin (nopeusrajoitusten sallimalla nopeudella) alas mutkaista tietä alas Griffithin observatoriolta.

Six Flags Magic Mountain

Perjantaina suuntasin kaupungin ulkopuolelle Six Flags Magic Monuntainin vuoristorata huvipuistoon. Hotellilta huomasin ottaa esitteen, jossa oli $10 alennuskuponki. Sisäänpääsy normaalisti oli $55 ja parkkimaksu $15

Etualalla puinen Colossus, keskellä uudempi Goliath 84 metrisellä pudotuksella ja takana Superman The Escapen kiiturin pysäytystorni.

Väkeä oli vähän liikkeellä, vain kahteen vuoristorataan joutui jonottamaan pidempään.
Tuumin että kaikki menevät kuitenkin hurjimpiin laitteisiin ensin, joten itse menin aluksi vanhempiin laitteisiin.
Aloitin Colossus puuvuoristoradalla. Vaunu lähtikin takaperin liikenteeseen, se töni ja tärisi. Kun katsoin alaspäin tuli ajatus "minun täytyy olla hullu, mutta kun rahat on maksettu, antaa mennä koko rahan edestä..." kummallista tuumintaa.
Vaikka Goliath meni pää alaspäin ja syöksyi yli 80 metristä, väärinpäin ajelu tärisevässä puuvuoristoradassa tuntui pahemmalle :-)
Neljännen eri ajelun jälkeen alkoi jo jalat olemaan sen verran löysänä, että pidin pikku tauon.

Superman the Escape ei näyttänyt alhaalta katsottaessa kummoiselta, vaunu kyllä kiihdytti 6 sekunnissa 160km/h ja jarrutus tuli ylösnousevassa tornissa, jonka kärkeen kuitenkin näytti jäävän 20-30metriä.
Kyydissä tunne ei muuttunut, istuin takana ja kiihdytyksen aikana jouduin ja pystyin kurkkimaan penkkien välistä... mutta kun alettiin nousemaan jarrutornia ylös, alkoikin tornin pää lähestyvä yllättävän nopeasti, pysähtyykö tämä laite, ei siinä paljoa enää välimatkoja laskenut :-)

Kun alkoi tuntumaan että nämähän on samanlaisia kaikki, menin Tatsuaan.
Lennä pelon nopeudella, lupasi esite. Maailman korkein, nopein ja pisin lentävä rata.
Penkit kääntyivät normaalista istuma-asennosta 90 astetta siten, että olimme kasvot maahan päin.
Jokaisella oli paras ja kauhistuttavin paikka!

Terminator Salvation oli perinteinen puuvuoristorata, mutta uusiotuotantoa. Vauhtia riitti yllättävän tasaisella radalla.

Déjá Vu oli nimensä mukaisesi puoliksi ennen koettua. Ensin vaunu peruutti, sitten eteenpäin ja rata päättyi torniin, jossa matkustajat roikkuivat rintatukia vasten, sitten sama takaisin päin.

Jätin hurjimman radan eli X2:n viimeiseksi. Viisi uloitteinen kokemus! kehuivat. Musiikki pauhasi ja matkalla lieskatkin lämmittivät kasvoja. Tätä ei voi selittää, siinä mentiin joka suuntaan. Silkkaa kauhua. Matkalla räpätty kuva oli hauska, mutta $25 hinta oli älytön.
Kävin "rauhoittumassa" vielä perinteisessä vaunullisessa Viperissä ja jonka jälkeen vielä uudelleen X2:ssa. Sitten tuntui ettei aivot enää kyenneet ottamaan vastaan lisää adrenaliinimyrskyjä vain 6 tunnin pyörityksen jälkeen, onko tässä tulossa vanhaksi. Jos kurkku oli ollut huonossa kunnossa ennen tätä päivää, tahattomat kauhunhuudot olivat vieneet viimeisetkin rippeet äänestä.