Yllätyksekseni näin kolme uusinta uutta olevaa konetta, joista kahta ei ole vielä edes palveluskäytössä. Luonnollisesti niistä ei saanut ottaa kuvia, joten teidän täytyy vain uskoa kertomaani :-)
Suunnitellessani matkaa sain jostain idean mahdollisesta tutustumiskäynnistä amerikkalaiseen lentotukikohtaan, sellainenkin on mahdollista vielä näinä 9/11 jälkeisinäkin päivinä.
Yhdysvaltojen ilmavoimien sivuilta löytyi linkki, jonka kautta selvisi, että tutustumiskäynti järjestetään toistakymmentä kertaa vuoden aikana.
Edwardsin lentotukikohdan vierailu sopi hyvin aikatauluuni, 2.lokakuuta sinne ja päivän päätteeksi autolla San Diegoon, jossa seuraavat pari päivää olisin lentonäytöksessä.
Edwardsin lentotukikohta pitää sisällään parikin museota, ilmavoimien koelentokeskuksen museon ja NASAN ..mitenköhän tuo suomennetaan Drydenin lentotutkimuskeskuksen.
Oppaan kertoman mukaan oikeastaan NASAlla ei ole alueella museota, koska ilmavoimien säännöt sallivat vain yhden museon per tukikohta. Heillä vain sattuu olemaan autotallissa esim. toinen laitteista, jolla ensimmäistä kuuhun laskeutumista harjoiteltiin!
Lentotukikohdan alue on tavattoman iso, 470 neliömailia. Kiitoratoja on 19, joista kolme päällystettyä, loput ovat kuivuneen järven pohjalla. Pisin kiitotie on yli 12 kilometriä pitkä! Syyskuussa avaruussukkula laskeutui Edwardsiin Floridan huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Elättelin toivetta että olisimme nähneet vilauksen sukkulasta, mutta se oli sentään jo liikaa toivottu. Avaruussukkula kuljetetaan takaisin Boeing 747 jumbojetin selässä, joka näytti olevan jo paikalla.
Kuivuneen järven pinta hioutuu tasaiseksi joka talvisten sateiden tultua. Järveen tulee 15 tuumaa vettä, joka kuljettaa tuulen aiheuttamien aaltojen mukana irtoainesta joka hioo ja paikkaa kovaan pintaan tulleet mahdolliset halkeamat. Mikä kummallisinta, maasta kuoriutuu jonkunmoisia katkarapuja, niiden ilmestyminen houkuttelee luonnollisesti paikalle myös lintuja, joka aiheuttaa vaaraa käytössä olevilla kiitoteillä operoiville koneille.
Lähdin hyvissä ajoin majapaikasta ja poikkesin ostamaan huoltamolle juotavaa ja kolmioleivän, majapaikassani ei ollut aamiaista.
Olin ilmoitetulla parkkipaikalla hyvissä ajoin. Parkkipaikan kupeessa oli muutama koneyksilö näytillä varsin hyväkuntoisen oloisena. Mielenkiintoisin oli kuljetuskone YC-15, josta myöhemmin kehittyi C-17 kuljetuskone, joita muuten suomikin on rahoittanut NATO:n kanssa yhteisostona. Kävelyalueen tuntumassa oli kyltti, jossa pyydettiin pysymään aidatulla alueella. Yhdyshenkilön lähettämässä sähköpostissa erikseen mainittiin varomaan käärmeitä alueella, joten ei tullut edes mieleen lähteä kuljeskelemaan matalaan pensaikkoon etsimään parempaa kuvauspaikkaa.
Klo 9 meidät tuli hakemaan bussi, jossa itse yhdyshenkilö oli. Ensimmäisenä kohteena oli Ilmavoimien koelentokeskuksen museo. Matkalla tehtiin pientä kierrosta tukikohta-alueella, nähtiin asuntoja, ostoskeskus ja kirkko sekä vihertävä golf kenttä. Kaikki viheralueet kuivan autiomaan keskellä kastellaan kierrätysvedellä.
Edwardsin lentotukikohdan portin pielessä oli näytillä muutama lentokone joita oli käytetty testikoneena tukikohdassa.
YC-15 kuljetuskone oli pohjana nykyään käytössä olevalle C-17 kuljetuskoneelle.Museo oli pieni rakennus jossa sisällä mm. F-16 testikone, muutama isokokoinen malli ja erittäin mielenkiintoinen pienoismallikokoelma tukikohdassa ensilennon tehneistä koneista.
Ulkona polttavan auringon alla oli muutama koneyksilö, mm. A-10B panssarintuhoaja kone, joka oli kaksipaikkaisena versiona ainoa koskaan rakennettu.
A-10B ainoa laatuaan maailmassa. Tämä on kaksipaikkainen versio maailmankuulusta panssarivaunu tuhoaja koneesta.
Seinällä pienoismalleja kaikista Edwardsin lentotukikohdassa ensilentonsa tehneistä koneista (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä)NASAn parkkipaikan edustalla oli muutama mielenkiintoinen koneyksilö sekä tolpan nokassa testikone, jolla tutkittiin siivetöntä lentokonetta jossa nostovoima tulee rungon muotoilusta, tämä kuului osana avaruussukkulan tutkimusohjelmaan.
HL-10 koneella NASA tutki lentolaitteen rungon avulla aikaansaatua nostovoimaa. Koneessa ei ole perinteisiä siipiä ollenkaan.
Minä ja muutama muu turisti katselemassa X-29 konetta. Sillä tutkittiin kaarto-ominaisuuksia. Huomaa koneen varjo maassa, onko mitään kummallista?Etusiivekkeiden lisäksi siivet on nuolikulmassa eteenpäin.
Vieressä vasemmalla nykyään matkustajalentokoneistakin tuttu Flight-by-wire testikone 70-luvulta.
Opas kertoi parkkipaikan tuntumassa olevista lentokoneista, jonka jälkeen katsoimme sisätiloissa videon NASAn Drydenin tutkimuskeskuksen toiminnasta. Kävimme katsomassa tutkimuskeskuksen hallia, jossa oli sisällä T-38 Talon ja F-18 Hornet lentokoneita sekä toisessa Global Hawk miehittämätön lentokone.
NASAn F-18 Hornet. Saman tyyppisiä koneita on käytössä myös suomen ilmavoimilla.
NASAn miehittämätön lentokone Global Hawk.
Toinen kuulaskeutujista, joilla harjoiteltiin kuuhun laskeutumista. Toinen tuhoutui harjoituksissa.Tämän jälkeen oli ruokatauko ja omatoiminen lahjatavarakaupassa käynti. Ostin pari NASA:n paitaa.
Viimeisenä oli vuorossa kiertoajelu lentokenttä alueelle. Bussin renkaat tarkistettiin ettei mitään irtoainesta tule mukana.
F-16 koneita tavaton määrä, lähes kolmekymmentä. F-15 C ja F-15E hävittäjiä, Miehittämättömiä Global Hawk koneita 6kpl, B-1B pommikoneita. Vielä itselleni mielenkiintoisempaan osuuteen, 3kpl äskettäin palveluskäyttöön otettuja F-22 Raptor hävittäjiä, näitä en ole nähnyt ikinä livenä. Tukikohdassa oli ollut suurempikin juhlatilaisuus joten paikalle oli hallissa kehitteellä oleva F-35 hävittäjä! Tämän täysikokoinen malli on ollut esillä useissa eurooppalaisissa lentonäytöksissä, koska monet maat ovat rahoittajina mukana. Ensi kertaa näin oikean koneen (... vai oliko kuitenkaan). Myös X-47 tulevaisuuden miehittämätön kone kierrettiin bussilla! Opas kertoi sen olevan ihka oikea peli, mutta itse en kyllä osaa sanoa, oliko kyseessä pelkkä malli vai oikea kone, vaikka 3m päästä kuljettiin. En tiedä tulenko ikinä näkemään kyseistä konetta lennossa. Vaikea uskoa, että johonkin lentonäytökseen sellaista tulisivat lentämään. Luonnollisesti tällä alueella oli kuvaaminen kielletty :-(
Kuivunut järvenpohja hehkuu kuumuuttaan niin, että siellä voisi kuvitella olevan vettä.Kieroajelu päättyi 14:30, jonka jälkeen suuntasin etelään kohti San Diegoa. Matkaa oli luvassa vajaat 400 kilometriä, joten keksin väliohjelmaksi käynnin puistoon, jossa olisi jättimäisiä punapuita.
Jonkun verran oli alkumatkasta jonoa, mutta lähestyttäessä Carbon Canyon Parkin luonnonsuojelualuetta tilanne vain paheni, jatkuvaa ruuhkaa.
Puiston parkkipaikalle päästessäni katsoin esitetaulusta punapuiden kuvia, eihän ne ollut kuin suuren kuusen kokoisia, Aurinko oli laskemassa joten tuumin lähdenkö kävelemään metsään vai jatkanko matkaa kohti San Diegoa, jälkimmäinen voitti.
18:40 näin ensimmäisen vilauksen Tyynestä valtamerestä. Auringonlasku näytti niin upealta, että poikkesin taukopaikalle ottamaan kuvan siitä.
Heräsin todellisuuteen, kun auton hälytin alkoi soimaan, kiirehdin takaisin parkkipaikalle... hähää, eipäs ollut minun ;-)
Löysin hyvin majapaikkaan navigaattorin opastuksella. Olin varannut ja maksanut majapaikan etukäteen. Huone oli business luokan, sohva ja kirjoituspöytäkin oli.
Suihkun jälkeen suuntasin lähikauppaan ostamaan juotavaa, olutta ei hyllystä löytynyt. Kävin syömässä hotellin yhteydessä olevassa meksikolaisessa ravintolassa. Kun kerroin meneväni Miramarin lentonäytökseen seuraavana päivänä, nuorehko tarjoilija muisteli joskus pikku tyttönä käyneensä myös, kova kilpailu tapahtumilla täällä...
Netti toimi aluksi hyvin, mutta samaa ongelmaa kuin aikaisemmin, wifi alkoi pumppaamaan, ehdin kuitenkin päivittämään hieman blogiani.
Lisää kuvia Edwardsin visiitistä löytyy täältä
Linkki NASAn Drydenin koneiden esitteisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti