Olin varannut etukäteen Eva hotellin Miami Beachilta, jonne saavuin auringon laskettua.
Miami Beach on pitkulainen saari Atlantin valtameressä Miamin edustalla.
Täällähän näytti olevan elämää ja liikennettä. Parkkipaikkoja ei hotellin vieressä ollut vapaana. Hotellilla oli oma pieni parkkihalli hotellin alla, jonka huomasin vasta kolmannella kierroksella korttelin ympäri. Samoilla kierroksilla bongasin myös poliisitoimintaa korttelin toisella puolen. Ensimmäisellä kierroksella oli yksi poliisi selvittämässä tilannetta, toisella viisi ja kolmannella kahdeksan, teki mieli pysäyttää auto siihen jatkoksi ja jäädä tuijottelemaan :-)
Vuokra-autoni Collins Avenuella Miami Beachilla hotellini edessä... tai ainakin toi auto on suunnilleen saman värinen kuin vuokra-autoni...Hotellihuone oli jälleen tilava ja kaikki tuntui toimivan. Näkymät nyt eivät olleet kummoiset, suoraan 3m päässä olevan talon seinään. Suihkun jälkeen poikkesin kulmakuppilaan, joka oli niin amerikkalaisen kuppilan näköinen, kuin elokuvista saattaakin ymmärtää punaisesta nahkasta tehtyine loosseineen. Luonnollisesti tästä silmänilosta sai maksaa annosten hinnassa hieman extraa.
Hotellissa ei tarjottu aamiaista, mutta käytin alakerrassa olevan pienen ravintolan palveluita hyväkseni. Varasin sisäänkirjaantumisen yhteydessä valmiiksi kiertoajelun, mutta kaveria ei kuulunut sovittuna aikana tiistai aamuna, eikä seuraavaan 45 minuuttiin. Lopulta myös hotellin vastaanottovirkailija, jolta kierroksen olin ostanut, alkoi uskomaan jonkun olevan vialla. Ruuhkaisen liikenteen vuoksi eivät olleet ehtineet poimimaan minua... Eivät vain muistaneet siitä kenellekään ilmoittamaan.
Sovittiin uusi kierros klo 1:45 lähdölle.
Menin ostamaan PowerShot G11 kameralle laturia, joka toimisi myös Euroopassa. En halua mitään erillistä isoa sovitin palaa, koska ne eivät ole käytännöllisiä. Myyjä koitti tyrkyttää vaikka mitä lisäosia kameraan, mutta tyydyin vain laturiin. Myyjä yritti saada minut maksamaan luottokortilla niin intohimoisesti, että rupesi oikein pelottamaan, "minulla on liikaa käteistä" oli selitys, olisikohan kortti mennyt kopiolaitteen läpi...
Myöhemmin alkuperäistä laturia katsellessa huomasin, että se kestää 110-240v. Jostain pitää hankkia yksinkertainen pistotulppa sovitin, jossa toisessa päässä euro- ja toisessa päässä naaras jenkkiliitin.
Jatkoin matkaa 5th avenuelle, jossa oli pyörävuokraamo. Kävin kyselemässä hintoja ja seuraavana päivänä kävinkin hakemassa fillarin alle. Siinä tuli tepasteltua 6km kävelylenkki varsin hiostavassa helteessä. Ennen kiertoajelua olikin päivän toisen suihkun vuoro.
Kiertoajelu suoritettiin pikkubussilla. Käytiin aluksi katsomassa Ocean Driven Art-Deco taloja ja sen jälkeen mantereelle Little Havannaan. Lyhyt pysähdys Maximo Gomezin puiston tietämillä, jossa kokoontuu Domino club. Eläkeläiset olivat viettämässä aikaa dominoa- ja shakkia pelaten odotellessa Kuuban uutta vallankumousta.
Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen saavuttiin Coral Gablesin kaupunkiin, joka on oma kaupunkinsa Miamin ympäröimänä.
Siellä pysähdyttiin Venetsialaiseen uimalaan.
Coral Gablesin Venetsialainen uimala.Jatkoimme Miamin downtowniin Bayside ostoskeskukselle, josta kierrokseen kuuluva veneajelu lähti. Valitettavasti siihen aikaan päivästä oli jo merelle päin vastavalo, joten kaupungin siluettikuvista ei tullut oikein mitään.
Veneajelu olikin rikkaiden ja kuuluisten asuntojen bongauspurjehdus. Kiersimme Star Islandin jossa oli mm. talo, jossa arpinaaman loppukohtaus oli kuvattu. Selostaja piti pienimuotoista Stand Up esitystä selostaessaan asuntoja, mutta ilmeisesti Will Smith on niin kova jätkä, ettei keksinyt mitään ilkeää hänen kämppänsä kohdalla...
Tämä talo ei ollut Starojen saarelta vaan pelkästään rikkaiden, mutta torni oli niin kiva, että se pääsi edustamaan koko populaatiota.Asuntoesittelyjen jälkeen palasimmekin jo satamaan ja satamasta takasin hotellille. Eipä ollut kummoinen kierros, ilmeisesti Miamin keskusta-alueella vain ei sitten ollut mitään nähtävää.
Illan päätteeksi menin syömään läheisen Espanola wayn espanjalaiseen ravintolaan.
Ennen annosten tilaamista varmistin että ovatko annokset normaaleita vai amerikkalaiseen tapaan, ihmetteli hieman kysymystä. Kertoi että kaksi annosta riittää per asiakas. Ihan maistelu mielessä otin vielä yhden annoksen lisää kaksi syötyäni ja se tosiaan oli riittävästi. Normaalistihan tapas annokset ovat varsin pieniä.
Seuraavana päivänä, keskiviikkona 28.10 palasin vuokraamaan polkupyörän. Ajoin South Beachin kautta 23 streetille ja käännyin Dade Bulvardille joka vei Venetsian rantatielle. Pääsin ajelemaan oikein pyörätietä pitkin, joka oli oma kaistansa tien reunassa. Tie kulki kolmen saaren kautta mantereelle. Jatkoin Biscayane Bulevardia Bayside ostoskeskuksen ohi Bayfront puistoon.
Suunnitelmana oli, että ajan vielä eteenpäin Virginia Keyn saarelle, käyn pulahtamassa meressä ja palaan raikkaana keskustaan pikku automaattimetro ajelulle, syömään ja ostamaan HRC pinssin.
Downtownissa puikkelehti talojen välissä automaattimetro.
Näkymää Vuosaaren Aurinkolahteen... eiku Brickell Keyn kaupunginosaan.Jatkoin pyörätien tapaista Brickell Avenuen vartta, jossa oli jonkin verran tungosta. Korkeista toimistotaloista singahteli porukkaa lounastauolle.
Matka jatkui nelikaistaisen Rickenbacker rantatien vierusta kohti Virginia Keyn uimarantaa.
Korkea silta toimi hyvänä viimeisenä kirittäjänä ennen rantsua. Olin jo lähes sillan korkeimmassa kohdassa kun pyörän takakumi puhkesi%#@@=#!
Jahas, paluumatkahan olisi toiseksi suorinta suorinta reittiä sellaiset 15km, suorin olisi uida 5km. Työnsin polkupyörän läheiseen huvivenesatamaan ja soitin pyörävuokraamoon, "Joo, tuo se pyörä tänne niin saat toisen tilalle, muuta emme voi tehdä".
Vaihdoin hikisen paidan pois (ehti siitäkin toiminnasta joku turisti räppäistä kuvan, vaikkei aluksi tietämillä näkynytkään ketään) ja kävin ostamassa pitsanpalan ja juotavaa sataman kaupasta. Taksi toi porukkaa satamaan ja sen palatessa pysäytin sen. Kuski arveli pyörän mahtuvan sellaisenaan kyytiin. Ei mennyt konttiin, entä takapenkille, melkein. Onneksi eturengas oli pikalukolla kiinni, joten renkaan tyhjennyksen jälkeen (jarrupalat kanitti vastaan jos rengas täysi) sen sai irti.
Kuski ihmetteli olinko tosiaan sillä helteellä lähtenyt matkaan Miami beachilta asti. Työmatkapyöräily selitykset eivät paljon auttaneet vaan kuski jatkoi pään pudisteluaan.
Ajettiin Miami Beachille MacArthur Causewayta, jonka varrelta monessa elokuvassa on kuvattu pätkä, joissa taustalla näkyy risteilyaluksia. Tällä kertaa satamassa ei ollut yhtään laivaa.
Paras mahdollisuus laivojen näkemiseen on kuulemma perjantaista sunnuntaihin, kun matkustajien vaihto tapahtuu.
Taksi maksoi tippeineen $35 ja pyörän vuokra $24, vähän jäi paha maku suuhun tapauksesta.
Riensinkin huuhtelemaan maun pois South Beachin aaltoihin. Vaikka rantatuolivuokraamo oli enää 2h auki, olisi halunnut tuolista kokopäivän hinnan, jätin ottamatta.
Jätin tavarat rannalle ja kävin pulahtamassa meressä.
Toisella kerralla otin kameran mukaan. Menin sen verran syvälle, että saisin hieman enemmän rantaviivaa kuviin. Kamera korkealla päänpäällä alkoi tuntumaan, kuin aallot olisivat heti alkaneet kasvaa, kun kameran toi veden lähettyville. Ilman kameran kastelua pääsin kyllä merestä takaisin.
Kävelin toista kilometriä takaisi hotellille merenrantaa pitkin, samalla todeten että kyllä niiden CSI Miami miesten täytyy olla tosi cooleja, kun niillä ei näytä koskaan olevan kuuma tässä pätsissä.
South Beach vilahtelee aika usein mm. CSI Miami tv-sarjan täytekuvissa, joissa pitkä hiekkaranta tornitaloineen.Jäi se kaupungin siluettikuva ottamatta myös pyöräretkellä, joten suuntasin auringon laskiessa takaisin Virginia Keyn suuntaan autolla. Meinasin poiketa hakemassa kaverille HRC pinssin, mutta läheisellä areenalla oli alkamassa koripallo-ottelu, joten parkkipaikat olivatkin myynnissä $20 hintaan, turhan kallista.
Miamin keskustaa Rickenbacker Causawaylta nähtynä.Kuvan oton jälkeen palasin vielä samaa kautta, jospa ylihinnoittelijat olisivat jo poistuneet. Nyt näytti hinnat jo hieman tippuneen, sillä yksi kaveri mainosti parkkia $15 hintaan ja toinen yritti seistä edessä $20 kyltteineen, olisi melkein siitä kissa-ja hiirileikin näkemisestä voinut maksaa ao. summan. Tsori Linkku, nyt jäi pinssi saamatta.
Illan päätteeksi kävin vielä itsepalvelupesulassa pesemässä kassillisen pyykkiä.
Seuraavana päivänä lähdin kohti Key Westiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti