Heti aamusta liikennettä oli paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Laitoin navigaattoriin osoitteeksi Santa Barbaran, jolloin tietoisesti jätin väliin valtatie 1:en alkumailit Los Angelesissa. Reitti vei aluksi Oxnardiin, jossa 1 tie ja 101 menevät välillä yhdessä ja välillä vierekkäin. 101 on kuitenkin uudempi valtatie, joten matkaa tehtiin jonkunlaisessa kaukalossa vain välillä merta nähden.
Kylmä ja usvainen keli saattelivat minut pois Los Angelesista.Maileja kertyikin 200, ennen kuin pääsin kunnolla meren rantaan.
Maisema oli merelle päin oli ihan normaalia ja mantereelle päin aika jyrkkää maastoa, mutta kuitenkin viljeltyä.
Pysähdyin Cayucossa katsomaan mitä v.1875 rakennetulla laiturilla tapahtuu.Nyt olikin käyttöä Blue Angels tuulitakille, jonka ostin Miramarista.
Lehtikeisari Hearstin kartano oli matkan varrella, mutta aikataulu sen verran tiukka, etten lähtenyt poikkeamaan siellä. Saattaa mennä nyt arkkitehtuuriset arvioni pahasti metsään, mutta paikka on rakennettu 1900-luvulla näyttämään joltain aikaisemmin tehdyltä, mitä omaperäistä siinä on? Taas toisaalta, haukun nykyrakentamista ja ihailen vanhoja taloja ja soisin, että sieltä otettaisiin mallia... menikö liian korkealentoiseksi...
Muutama maili kartanon jälkeen oli kyltti Elephant Seals:sta, Merinorsuista.
Niitä olikin varsin suuri määrä rannalla lojumassa, kuten myös meitä turisteja tuijottelemassa lojuvia Merinorsuja.
Kovin paljoa ei tuntunut liikettä olevan ensimmäisen ryhmän luona, mutta pienen niemen kärjen toisella puolella saattoi jo nähdä hylkeitä vedessä ja pari otusta paini tai leikki...
Kovasta tuulesta huolimatta pienoinen tuoksu leijui ilmassa. Merinorsuilla oli karvanvaihdoin aika.
Laji ehdittiin metsästää lähes sukupuuttoon Kalifornian rannikolta, mutta nyt kanta on palautumassa.
Tuollaiseen olotilaan meidän kaikkien pitäisi pyrkiä!
Joukkohali!
"No höh, vaikka kuinka tässä poseeraan, kaikki vain suu vaahdossa katsovat noita rasvapallukoita".
"Kuka on kunkku?"
"Huh hellettä, tää hiekka viilentää niin mukavasti".
Samaan aikaan vähän korkeammalla...
...ja vielä korkeammalla joku Kondori kierteli..250 mailin jälkeen tie alkoi mutkittelemaan ja vuoristoa alkoi muodostumaan.
Etelästä pohjoiseen ajettaessa ollaan kuitenkin vuorenrinteen puolella, joten näkymä merelle ei ole täydellinen. Pysähdyin pari kerta ottamaan kuvia.
Kävin syömässä Montereyssa, jonka jälkeen en enää jatkanut rantatietä, vaan annoin navigaattorin johdattaa minut nopeimmin San Fransiscoon.
Tarkoitus oli kuitenkin olla ennen yötä perillä.
Matkalla näin muuten hirvittävän kokoisia halleja jotka kuitenkin näyttivät varsin uusilta.
Opasteissa mainittiin NASA, joten kuvittelin niiden olevan jotain avaruushömppää.
Päinvastoin, kyseessä oli ilmalaivojen suojahalleja, katso linkki, varsin kookkaan näköinen laitos 30-luvulta.
Aurinko paistoi loppumatkassa mukavasti, mutta kun pääsin San Franciscon lahden alueelle, tuli sumuista ja synkkää. Aluksi tuumasin että voisin jatkaa saman tien Golden Gaten sillalle, mutta jo Los Angelesista tutut ruuhkat saivat toisiin aatoksiin. Viimeiset kilometrit menivät körötellessä jonossa kaupunkiin.
En ollut varannut hotellia valmiiksi. Muutamia joita olin katsonut aiemmin, olivat täynnä. Jätin suoraan kalliin näköiset hotellit kysymättä. Neljännen kohdalla tärppäsi. Lauantain hinta oli ilman veroja $130 ja tippui sunnuntain ja maanantai illoiksi $70.
Huh, kämppä oli yhtä kylmä kuin ulkoilmakin. Huoltomies kävi vääntämässä myöhemmin lämmöt päälle.
*** Ajomatka tällä lyhennetyllä reitillä, jolla poistuin rantatieltä, oli jo 732km.
Jos suunnittelet tekeväsi samanlaisen reissun loppuun asti rantatietä, suosittelen joko yöpymään matkan varrella taikka tekemään sen valoisampaan aikaan. Nyt pimeys tuli noin 6.45pm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti