lauantai 24. lokakuuta 2009

Cocoa Beach, Florida

Autoksi sain Floridassa Orlandon Dollarin lentokentän vuokraamolta Dodge Caliberin, puolifarmarin joka tuntui olevan varsinainen rohjake. Vasemmanpuoleinen akseli tai rengas kuulosti pitävän ääntä kuin sillä olisi ajettu kanttikiveen.
ilmastointi piti kummaa vikinää ja vilkkukytkintä sai tosiaan vääntää. Kahdesta ensimmäisestä ongelmasta pääsi, kun laittoi musiikin soimaan sopivalla voluumillä. Edellinen vuokraaja on tainnut olla joku voimakkaan basson ystävä, kun peruutuspeilistä ei meinannut saada selvää kun se alkoi tärisemään niin voimakkaasti.

Varasin huoneen Days Inn hotellista Floridan Cocoa Beachilta Atlantin valtameren rannalta. Katsoin varatessani paikan, että meri olisi aivan vieressä, mutta pimeällä saapuessa paikka näytti varsin tyypilliseltä: maantie jonka varrelta majapaikat löytyivät.
En yöllä viitsinyt enää lähteä seutua katselemaan.
Aamulla tilanne näytti jo paljon paremmalta, merenrantaan näytti olevan matkaa toistasataa metriä. Huone oli Days Inn majapaikoistani tähän mennessä paras, siinä oli oma parvekekin, jota en kyllä paljoa käyttänyt.
Netti toimi loistavasti kaapelin varassa, onkohan koneeni wlan lähetin/vastaanotin vialla...?
Syy ylipäätään Cocoa Beachille tuloon oli Kennedyn avaruuskeskus, jonne oli tarkoitus mennä vierailulle.

Alkuperäinen suunnitelmani seuraamaan lentonäytöstä Meksikonlahden puoleiselle rannalla St. Petersburgiin peruuntui, koko näytös oli peruttu taloudellisen tilanteen vuoksi.

Cocoa Beachin laituri jolta löytyy muutama ravintola ja baari.

Näkymää laiturilta etelään. Lähdin perjantaina "pikku"kävelylle kohti horisonttia.

Päätin ottaa perjantaipäivän rennosti, nukuinkin aamiaisen ohi. Kävelin viereiselle Cocoa Beachin laiturille, jossa otin leivän aamupalaksi. Hiekkarantaa näytti jatkuvan silmänkantamattomiin.
Lähdin kävelemään kohti eteläistä niemenkärkeä hiekkarantaa pitkin. Sopiva tuuli vilvoitti lämmintä ilmaa. Pidin paidan päällä, jottei aurinko polttaisi varsin herkkää ihoani.
Minulla ei ollut kelloa eikä kännykkää mukana, mutta jonkun ajan kävelyn jälkeen totesin, ettei näkymä ollutkaan niemenkärki vaan merisumu oli peittänyt talot joita näytti jatkuvan edelleen horisonttiin saakka. Otin seuraavaksi kiintopisteeksi kirkontornin.
Matkalla pysähdyin syömässä rantaravintolaan "irlantilaisen nachos" annoksen ja pari olutta.
Annos oli rasvaisia ransakanperunoita ja lihanpaloja, päällä sulatettua juustoa. Siinä meni tämänkin kävelyn terveysvaikutukset :-)

Kirkolle päästyä käännyin itään tarkoituksena kävellä niemen toista sivustaa takaisinpäin. Mantereenpuoleinen ranta olikin varsin asuttua. Toiset taloista olivat aivan kiinni rannassa, joten palasin kävelemään takaisinpäin merenrannan puoleista hiekkarantaa.

Ihmisiä oli jonkin verran rantatuoleineen, mutta mitään hirveää ryysistä ei ollut. Mihinkään Torremolinokseen tätä ei voinut verrata. Rannalla kävellessä vastaan tuli vain yksi ravintola Cocoa Beach Pierin lisäksi. Voihan tietenkin olla, että osa ravintoloista oli muutaman sadan metrinpäässä rannasta pusikkojen takana piilossa, mutta se tuskin on todennäköistä.

Pikkuhiljaa alkoi jo jaloissakin kävely tuntumaan. Auringon varjo alkoi olla sen verran pitkä että kello oli varmaa jo yli neljä.
Takaisin hotellille päästyä olin jo aika poikki. Kaikki juomani neste tuntui puskevan otsan kautta ulos. Illemmalla tarkistin päivän kävelymatkan, se oli seitsemäntoista kilometriä! No se oli ihan hyvää veryttelyä muutaman päivän autoilujen jälkeen :-)

Surfareita nähtynä laiturilta.

Illalla Kävin syömässä yhdessä laiturin ravintoloista ja menin katsomaan bändiä, joka soitti parinsadan hengen (istumapaikkoja) ravintolassa. Ei ollut mikään suuri menestys, väkeä oli kolmisenkymmentä josta henkilökuntaa ja bändin porukkaa kymmenen. Luulin ensin että kyseessä on jonkun sortin karaoke, kun laulajan ääni oli hieman tiessään ;-)



Lauantaina jatkoin rennosti. Aamiainen oli viereisen Best Western hotellin tiloissa. Nyt minulle on tosiaan iskostunut mieleen, mikä mannermainen aamiainen on :-)

Vuokrasin rantatuolin ja varjon $24. Löhöillin rantatuolissa koko päivän oluesta välillä nautiskellen. Rantatuoli oli hieman rikki, selkätuki läsähti toisinaan kasaan. Olin kuitenkin kantanut sen niin pitkälle, etten viitsinyt sitä lähteä vaihtamaan. Kokeilin korjata ongelmaa laittamalla pyyhkeenkulman kiristimeksi sun muita mukavia testejä.
Kuuden pullon olutsatsi riitti hyvin iltapäivään. Kävin pari kertaa pulahtamassa meressä ja iltapäivällä syömässä laiturin ravintolassa.

Illalla palasin katsomaan laiturille parin hengen bändiä, muiden soittimien toimen hoiti tietokone.

Sunnuntai aamusta suuntasin autolla Kennedyn avaruuskeskukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti