Pikavisiitti Maastrichtiin

Lauantai siis muuttui "vapaapäiväksi" lentokonekuvausten osalta. Suuntasin Genkistä muutaman kymmenen kilometrin päähän Maastrichtiin. Otin auto vuokrauksen yhteydessä Avikselta kartan, jossa yleisluontoinen maantiekartta Belgiasta ja Luxemburgista jossa kaupunkia ei näkynyt. Tuli oikosulku syöttäessäni hakua navigaattoriin, oliko se nyt Ranskassa, Hollannissa vai Belgiassa, no Saksassa se ei ainakaan ollut.
Lähdin sulkemaan vaihtoehtoja, Brysseliin menee jo niin paljon fyrkkaa EU:n kautta, että kyllä se täytyi olla sitten Ranska tai Hollanti :-)

Ajellessa sitten Hollannin Maastrichtiin täytyi todeta, että EU on täällä ainakin toiminut vieläkin pitemmälle viime visiitistäni. Aiemminkaan ei oikein erottanut Benelux maissa, milloin siirrytään maasta toiseen, mutta nyt edes liikennemerkit eivät tuntuneet antavan osviittaa. Autojen kilvistä saattoi päätellä kummalla puolella rajaa olin.

Belgian kyläteillä tuntui olevan suomalaisittain hurjat nopeusrajoitukset. Kylien läpi kulkevilla teillä 70km/h ja navigaattori vielä ehdotteli 90km/h, olisiko joskus ollut jopa sellainen vauhti sallittuna. Turvaväli autoilijoilla tuntui olevan tuntematon käsite, vaikka yllättävän huonokuntoisilla päällystepinnoilla varustetuilla moottoriteillä muistutuksia siitä olikin.

Maastrichtin keskustaan päästessä en luottanut viime metreillä enää navigaattoriin, lähdin ajamaan P-Centrum kylttien mukaan, jotka johdattivatkin minua poispäin keskustasta muuttuen P-Centrum Itä / Länsi parkkialueiksi. Kaupungin pohjakuvasta ei ollut mitään havaintoa, joten en uskaltanut jättää autoa pitemmälle keskustasta kun en olisi tiennyt mihin suuntaan lähteä. Palasinkin navigaattorin opastuksella suoraan kaupungin ytimeen Vrijthofin torin parkkihalliin.

Kiertelin vanhankaupungin katuja oikein ostosmielellä, tarvitsin hakaneuloja, jotta saisi etutaskutkin varmasti suljettua. Minultahan pari vuotta sitten kähvellettiin Pietarin metrossa myöskin legendaarisella sumpputaktiikalla etutaskusta lompakko. Huomasin katoamisen lähes heti ja olisin voinut loikata vielä kaukasuslaisten perään, mutta mitä venäjän kieltä osaamaton turisti metroasemalla olisi voinut tehdä, lompakkoni oli jo varmasti kolmannen osapuolen hallussa siinä vaiheessa? Menetykset olivat vajaat 50eur ja ajokortti.

Päivästä tuli todella lämmin ja kostea. Kävin kolmella terassilla nauttimassa jääteetä kierrellessäni kaupunkia ja sitä ympäröiviä muureja. Maas joen ylittävä silta oli "muka" rakennettu 1290-luvulla, siis sehän on ihan käsittämätöntä kun nykyrakentamista ajattelee. Isompikin linnoitus löytyi kaupungin länsipuolelta, mutta jokin turistilauma oli valloittanut sisäänpääsyn niin pahasti, että palasin takaisin keskustaan syömään. Oikein hyvä, ohuenohut pizzanpohja löytyi Pizzeria Napolista, Kauppatorin kupeesta.

Lähdin etsimään lähistöltä Geokätköä huonolla tuloksella. Albert kanaalin ylittävää siltaa oli yrittänyt tuhota kolmen Brittiläistä hävittäjäpommittajaa toisen maailmansodan alussa estääkseen saksalaisjoukkojen vyörymisen Belgiaan. Sillan kupeesta löytyi muistomerkki, mutta mikrokokoista geokätköä, eli normaalisti filmipurkkia en löytänyt.

Palasin Genkiin ennen kuutta, jotta ehtisin käymään ruokamarketissa. Löysinkin ostoskeskuksesta Carrefourin marketin. Ostoskoriin päätyi testailumielessä Hoegardenin sitruunaolutta ja pari muuta tölkkiä, lisäksi hieman hedelmiä. Loppuilta kului pakkaillessa matkalaukkua ja kirjoitellessa näitä blogikirjoituksia. Hotellin ilmaista wlania en saanut toimimaan.