Kovat oli suunnitelmat tuossa edellisessä viestissä, siis ajallisesti.
En päässytkään, tai siis en viitsinyt jäädä odottamaan ilmaista bussikuljetusta lentokentältä hotellille (olisi täytynyt odottaa 40min), vaan hyppäsin taksiin ja suhasin sillä perille (13eur).
Kuskina oli jonkin sortin kyläpoliisi, joka jaksoi vilkutella muille valoja ja tuhahdella. Itse kyllä ajeli 70km/h alueella 120 lasissa ja puikkasi sulkuviivan yli moottoritien liittymässä. Vaistomaisesti kiristelin turvavyötä, kun lähestyimme hyvää vauhtia tietyömaa aluetta.
Lähdin illalla hotellilta bussilla lentokentälle (10min), josta vaihdoin junaan (meno-paluu lippu 6eur) ja suuntasin Gare Centaralille (25min). Ilman karttaa on hankala suunnistaa ja totesinkin, että olisin voinut jäädä pois jo Gare Du Nordilla, josta raitiovaunu numero 4 ajelee Belgian tunnetuimman(?) nähtävyyden Atomiumin tietämille. Paluumatkalla hyppäsinkin pois jo Gare Du Nordilla todetakseni, että illalliseni sinä iltana on joko Selectan automaatista saatavat kylmät naposteltavat, taikka Quick hampurilaisketjun antimet, päädyin jälkimmäiseen.
Ajelin siis Atomiumille raitiovaunu 4:lla Esplanade päätepysäkille saakka. Pakko myöntää, että hieman arvelutti lähteä kulkemaan pimeän jo tultua, mutta kuka nyt hyvin valaistussa puistossa jääkaappipakastimen kokoista (luulenko itsestäni liikoja?) rupeaa ryöstämään ( KOP KOP, jos et jaksa lukea kaikkea, tähän liittyvää mielenkiintoista asiaa löytyy toiseksi viimeisestä kappaleesta!)?
Atomium iltavalaistuksessa ei ollutkaan ihan sitä mitä kuvittelin, siinä oli nimittäin jotkut kumman vilkkuvat valot! Ihan hyvältä näytti, mutta tavallisten kuvien otosta ei tullut oikein mitään. Palasinkin torstai aamusta takaisin Atomiumille ottamaan kuvia ja samalla etsimään muutaman geokätkön.
Matkalla huomasin upeita kraffiteja De Wand pysäkillä. Torstaina Atomiumille palatessa vierähti pitempikin tovi videoidessa ja kuvatessa niitä. Myös geokätköt kävelyttivät jonkin tovin ja kaupungin keskustaan palasinkin vasta kahden jälkeen iltapäivällä.
Keksin torstai aamulla lähtiessä pyytää lentokentän turisti-infosta kaupungin- ja linjakartaston. Poistuessani raitiovaunusta keskustassa Boursen pysäkillä, totesin kaupungin kartan kadonneen ja linjakartan olevan hyödytön suunnistuksessa. Jonkin aikaa kuljettuani tuli metroasema vastaan, jolloin paikallistin Belgian kolmanneksi kuuluisamman nähtävyyden suunnan ( ai tsori hei, en tiedä kuinka formularadat tähän minun luokitukseen lasketaan ;.-)Grand Place on Unescon suojelukohde ja ihan syystä. Nyt näkymiä hieman peitti tyhjät myyntiteltat aukiolla. Yksi torin laidalla olevista taloista kuuluu Panimokillalle. Talon alakerrassa oli mielestäni aika huono olutmuseo. kuuden eur sisäänpääsymaksuun sisältyi 2,5dl (täällä se tarkoittaa pientä tuoppia) olut.
Käväisin vielä moikkaamassa Manneken Pisiä, joka edelleen imee ihmisiä luokseen magneetin tavoin. Koitin löytää myös kilpailevan patsaan Janneken pisin huonolla menestyksellä.
Circus de Beer ravintola ei ollut auki käydessäni ovella, ravintola on suljettu klo 14.30-18. Myöskin lähitienoon ravintolat pizzerioita lukuun ottamatta olivat kiinni, joten poikkesin odottelemaan läheiselle aukiolle paljon kehutun olutravintolan aukeamista.
Circus de Beerin sisustus ei mielestäni ole kummoinen, mutta se olut valikoima! Voin uskoa että tämä on olutharrastajien taivas!
Olin jo palaamassa lentokenttä hotellille, kun ikävä välikohtaus sattui kohdalle. Odotellessani Gare Centralilla junan saapumista ajattelin tehdä pikku videon vaikkapa YouTubea silmällä pitäen. Menin hieman edemmäksi ihmismassasta, joka tukkii lähes jokaisella asemalla portaikon alapään edustan. Kuvasin Gare Centralin kylttiä kameralaukun ollessa edessäni lattialla ja vieressä ostamani puolentoistalitran vesipullo.
Viereiselle raiteelle saapui kovaääninen veturi ja hetken kuluttua alta kolmekymppinen jätkä yritti sanoa minulle jotain parin metrin päästä. En kuullut mitään, mutta viittoi jalkoihini ja katsoinkin oliko vesipullo jotenkin vioittunut vai mitä. En ymmärtänyt mitä se siinä selittää ja kiitin englanniksi jotta pääsisin hänestä eroon, olihan minulla juuri tärkeämpääkin tekemistä:-) Kaveri vain jatkoi ja käännyin taas katsomaan, jotain paskaa oli lahkeessani takapuolella. Tuumaillessani ettei minulla ole mitään millä tuon saisin puhtaaksi, toisesta suunnasta tuleva nuori nainen alkoi huutamaan jotain. Katsoin samaan suuntaan mihin hän huutaa ja kappas, kameralaukkuni oli siirtynyt puolitoista metriä vasemmalle! Toinen pohjoisafrikkalainen jätkä hiippailee pois paikalta muina miehiä! Siis ikivanha huijauskikka!
Ensimmäinen jätkä siinä vain nosteli olkapäitään, muttei toinenkaan hatkoja ottanut, kommentoi vain jotain naiselle ja jäivät sen jäkeen lorvimaan asemalle. Kävin kiittämässä naista. SE OLI jo LÄHELLÄ.
Kävin illan päätteeksi hakemassa valmiiksi varaamani auton lentokentältä.
Hotellilla nettiyhteys toimi wlan kautta jota Orange France ylläpitää, ostin palvelusta aikaa ja pirauttelin Skypellä Leenalle. Kyllä maailma on käynyt pieneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti