Vapaudenpatsaalla

Ostin lipun etukäteen vapaudenpatsaalle Internet myymälän kautta keskiviikolle 23.syyskuuta, mukaan luettuna visiitin patsaan alustassa olevaan museoon. Samaan pakettiin kuuluu myös Ellis Islandin siirtolaismuseoon tutustuminen. Varasin samalla molempiin paikkoihin omatoimi kierroksen ääniopastimen (audioguide) kanssa. Lipun hinta oli $20, ilman ääniopastinta taisi olla $12.
Hotellin aamiainen alkaa vasta klo 8am, joten jätin sen väliin. Pääsin maanalaisella suoraan Bowling Greenin pysäkille Grand Centralin asemalta.

Yllätyksekseni satamassa ei ollut jonoista tietoakaan. Ennen laivalle pääsyä piti kulkea turvatarkastuksen läpi. Hieman ennen yhdeksää alkoi väkeä saapuman paikalle, mutta mahduimme hyvin kolmikerroksiseen alukseen. Yläkansi oli tietenkin suosituin.

Alus kulki aika läheltä Liberty Islandia ja uskoisin että tavallisella nykyaikaisella pokkarikamerallakin saisi vapaudenpatsaan sopimaan mukavasti kuvaan.
Joissain matkaoppaissa on kerrottu, että patsaan näkee myös Staten Islandin lautalta ilmaiseksi, mutta se myös tarkoittaa vain näkemistä. Itselleni fiilis voisi olla sama kuin mennä Pariisiin ja katsoa bussin ikkunasta kehätieltä Eifel tornia ;-)

Aluksen yläkansi oli lähes täynnä suunnatessamme Battery Parkista Liberty Islandille.

Kuva otettu normaalikameran n.110mm zoomausta vastaavalla asetuksella.

Kuvaamisen kannalta valitettavasti aamupäivä oli pilvinen, mutta onneksi se parani päivän kuluessa.
Kävin aluksi kiertämässä patsaan rantaa kulkevaa tietä pitkin ja sen jälkeen menin nauttimaan aamiaista kahvilaan. Kymmeneltä lähteneessä lautassa näytti olevan jo reilusti enemmän porukkaa kyydissä. Typeränä ajattelin, että antaa heidän nyt aluksi ryysätä ja minä nautiskelen lomapäivästä, nimittäin itse patsaan jalustassa olevaan museoon ja näköalatasanteelle joutui jonottamaan 40 minuuttia.
Mitään isokokoisia kantamuksia ei saanut olla mukana, joten jätin laukun viereiseen tavaransäilytykseen. Avaimen sijaan lukko aukeaisi sormenjäljellä, joka annettiin lukitessa kaappi. Itse asiassa aika kätevä systeemi, harvemmin sormen onnistuu kadottamaan.
Turvatarkastuksessa mentiin varsinaisen Linnanmäki laitteen läpi, joka puhalteli paineilmaa vaatteisiin. Ei tullut sanomista vaikka kaulapussukkani oli paidan alla hakaneulalla kiinni. Metallinpaljastin oli vielä erikseen.
Heti museon aulassa oli patsaan vanha soihtu, joka oli vaihdettu edellisen restauroinnin yhteydessä. Laitos oli sen verran huonokuntoinen ja vanhaa tekniikkaa.
Museokierroksen jälkeen oli 159 portaan nouseminen näköalatasanteelle, taisikin olla ihan hyvä, että kameralaukku jäi objektiivien kera säilytykseen.

Vapaudenpatsas sisältäpäin. Gustav Eifel suunnitteli tukirakenteen vapauden patsaan sisään. Siis se sama herra joka suunnitteli Eifel-tornin.

Palatessani museosta alkoi ilma kirkastumaan. Kiersin patsaan etuosan vielä pariin kertaan ensin lyhyen ja sitten pitemmän zoomin kera.
Aikaansaannoksia näkyy tässä kappaleessa olevien kuvien lisäksi myös skrollaamalla sivun alalaidassa olevaan "vapaudenpatsas kuvia".

N.450mm zoomauksella.

Pyöröpolarisaatiosuodattimen kera pilvet tulevat paremmin esiin.

Vielä viimeinen kuva myötävalossa aluksen suunnatessa Ellis Islandille.

Saarelta lähtevät alukset kiertävät Ellis Islandin kautta, jossa ei tarvitse jäädä pois mikäli ei halua.
Saarella toimii nykyään siirtolaisista kertova museo samassa rakennuksessa, jonka kautta kaikki laivoilla III-luokassa matkustavat tulijat kierrätettiin.
I- ja II luokan matkustajille rekisteröityminen suoritettiin jo laivalla.
Kiersin museon ääniopastimen kanssa ja kävin katsomassa puolen tunnin pituisen elokuvan.
Mikäli matkustajaa ei sairauden, taikka "kykenemättömyyden pitää huolta itsestään" vuoksi passitettiin takaisin vanhalle mantereelle, laivayhtiö joutui kustantamaan matkan. Tästä syystä jo lähtösatamissa tehtiin pientä karsintaa. Tämähän alkaa kuulostamaan tutulta. Jos lentoyhtiö kuskaa nykyään matkustajan jolla ei ole edellytyksiä saapaua maahan, olen ymmärtänyt että lentoyhtiön homma on hoitaa asiakas takaisin lähtöpisteeseen...

Näkymää Ellis Islandilta Manhattanille.

Palatessani hotellille 6pm olin sen verran poikki, että alkuperäis-suunnitelmista poiketen en lähtenytkään vierailemaan Empire State Buildingin näköalatasanteella, vaan suihkun jälkeen käväisin syömässä lähikuppilassa ja tutkiskelin päivän kuva saalista joka oli varsin runsas.