Vapaudenpatsaalla

Ostin lipun etukäteen vapaudenpatsaalle Internet myymälän kautta keskiviikolle 23.syyskuuta, mukaan luettuna visiitin patsaan alustassa olevaan museoon. Samaan pakettiin kuuluu myös Ellis Islandin siirtolaismuseoon tutustuminen. Varasin samalla molempiin paikkoihin omatoimi kierroksen ääniopastimen (audioguide) kanssa. Lipun hinta oli $20, ilman ääniopastinta taisi olla $12.
Hotellin aamiainen alkaa vasta klo 8am, joten jätin sen väliin. Pääsin maanalaisella suoraan Bowling Greenin pysäkille Grand Centralin asemalta.

Yllätyksekseni satamassa ei ollut jonoista tietoakaan. Ennen laivalle pääsyä piti kulkea turvatarkastuksen läpi. Hieman ennen yhdeksää alkoi väkeä saapuman paikalle, mutta mahduimme hyvin kolmikerroksiseen alukseen. Yläkansi oli tietenkin suosituin.

Alus kulki aika läheltä Liberty Islandia ja uskoisin että tavallisella nykyaikaisella pokkarikamerallakin saisi vapaudenpatsaan sopimaan mukavasti kuvaan.
Joissain matkaoppaissa on kerrottu, että patsaan näkee myös Staten Islandin lautalta ilmaiseksi, mutta se myös tarkoittaa vain näkemistä. Itselleni fiilis voisi olla sama kuin mennä Pariisiin ja katsoa bussin ikkunasta kehätieltä Eifel tornia ;-)

Aluksen yläkansi oli lähes täynnä suunnatessamme Battery Parkista Liberty Islandille.

Kuva otettu normaalikameran n.110mm zoomausta vastaavalla asetuksella.

Kuvaamisen kannalta valitettavasti aamupäivä oli pilvinen, mutta onneksi se parani päivän kuluessa.
Kävin aluksi kiertämässä patsaan rantaa kulkevaa tietä pitkin ja sen jälkeen menin nauttimaan aamiaista kahvilaan. Kymmeneltä lähteneessä lautassa näytti olevan jo reilusti enemmän porukkaa kyydissä. Typeränä ajattelin, että antaa heidän nyt aluksi ryysätä ja minä nautiskelen lomapäivästä, nimittäin itse patsaan jalustassa olevaan museoon ja näköalatasanteelle joutui jonottamaan 40 minuuttia.
Mitään isokokoisia kantamuksia ei saanut olla mukana, joten jätin laukun viereiseen tavaransäilytykseen. Avaimen sijaan lukko aukeaisi sormenjäljellä, joka annettiin lukitessa kaappi. Itse asiassa aika kätevä systeemi, harvemmin sormen onnistuu kadottamaan.
Turvatarkastuksessa mentiin varsinaisen Linnanmäki laitteen läpi, joka puhalteli paineilmaa vaatteisiin. Ei tullut sanomista vaikka kaulapussukkani oli paidan alla hakaneulalla kiinni. Metallinpaljastin oli vielä erikseen.
Heti museon aulassa oli patsaan vanha soihtu, joka oli vaihdettu edellisen restauroinnin yhteydessä. Laitos oli sen verran huonokuntoinen ja vanhaa tekniikkaa.
Museokierroksen jälkeen oli 159 portaan nouseminen näköalatasanteelle, taisikin olla ihan hyvä, että kameralaukku jäi objektiivien kera säilytykseen.

Vapaudenpatsas sisältäpäin. Gustav Eifel suunnitteli tukirakenteen vapauden patsaan sisään. Siis se sama herra joka suunnitteli Eifel-tornin.

Palatessani museosta alkoi ilma kirkastumaan. Kiersin patsaan etuosan vielä pariin kertaan ensin lyhyen ja sitten pitemmän zoomin kera.
Aikaansaannoksia näkyy tässä kappaleessa olevien kuvien lisäksi myös skrollaamalla sivun alalaidassa olevaan "vapaudenpatsas kuvia".

N.450mm zoomauksella.

Pyöröpolarisaatiosuodattimen kera pilvet tulevat paremmin esiin.

Vielä viimeinen kuva myötävalossa aluksen suunnatessa Ellis Islandille.

Saarelta lähtevät alukset kiertävät Ellis Islandin kautta, jossa ei tarvitse jäädä pois mikäli ei halua.
Saarella toimii nykyään siirtolaisista kertova museo samassa rakennuksessa, jonka kautta kaikki laivoilla III-luokassa matkustavat tulijat kierrätettiin.
I- ja II luokan matkustajille rekisteröityminen suoritettiin jo laivalla.
Kiersin museon ääniopastimen kanssa ja kävin katsomassa puolen tunnin pituisen elokuvan.
Mikäli matkustajaa ei sairauden, taikka "kykenemättömyyden pitää huolta itsestään" vuoksi passitettiin takaisin vanhalle mantereelle, laivayhtiö joutui kustantamaan matkan. Tästä syystä jo lähtösatamissa tehtiin pientä karsintaa. Tämähän alkaa kuulostamaan tutulta. Jos lentoyhtiö kuskaa nykyään matkustajan jolla ei ole edellytyksiä saapaua maahan, olen ymmärtänyt että lentoyhtiön homma on hoitaa asiakas takaisin lähtöpisteeseen...

Näkymää Ellis Islandilta Manhattanille.

Palatessani hotellille 6pm olin sen verran poikki, että alkuperäis-suunnitelmista poiketen en lähtenytkään vierailemaan Empire State Buildingin näköalatasanteella, vaan suihkun jälkeen käväisin syömässä lähikuppilassa ja tutkiskelin päivän kuva saalista joka oli varsin runsas.

Ensimmäiset 12h New Yorkissa

Olen majoittuneena Seton hotelliin East 40th kadulle.
82€ hintaan on laskettu alv ja turistivero. Hotelli on hinnan mukainen. Ensivaikutelmana oli, että SWAT tekee hyökkäyksen kerrokseen millä hetkellä hyvänsä. Yhteiset suihkut ja vessat. Aamiainen ei ole kummoinen ja ilmainen wlan lopettaa toimintansa huoneessa n.3min käyttöönoton jälkeen.

Hotellin sijainti on kuitenkin erinomainen ja pyyhkeet vaihdetaan päivittäin.
Ilmastointi toimii, mihinköhän ne vievät avatut saippuat, kun sekin tulee päivittäin uutena. Huone on myös suht tilava. Vetäisivät seinille vielä toisen kerroksen maalia ja dumppaisivat rikkoutuneen lipaston jonnekin niin paranisi yleisnäkymä huomattavasti. Aulatilassa wlan toimii moitteetta.

Näkymä hotellini ikkunasta... eiku hotellin vierestä E 40th ja Lexingtonin kulmasta. Chrysler Building.

Tulin suoralla tai siis bussi kävi noutamassa porukat kaikilta muilta terminaaleilta Grand Centralin kulmalle, josta kävelymatkaa hotellille oli vain 4 korttelia.
Pilvenpiirtäjät eivät tehneetkään niin sykähdyttävää fiilistä kuin olin odottanut, mutta illanhämärässä tunnelma on aivan toisenlainen kun ikkunoissa tuikkii valot taivaissa asti.

Vaihdoin vaatteet ja lähdin hakemaan karttaa Grand Centralin turisti infosta.
Päätin saman tien poiketa Manhattanin eteläkärkeen katsomaan, josko Vapaudenpatsas näkyisi Battery parkista.

Menin ostamaan maanalaisen lippua luukulta, jossa luki metro ja pohjoiset linjat, virkailija opasti jos haluan subwayn lipun, sen saa subwayn lippuautomaatista. Tämäpä mielenkiintoista, mikä näiden metro sitten on?
Ostin 7pv lipun, jolla voi kulkea subwayllä ja busseilla. Hinta $ 27.
Huom. automaatti antaa vain $6 palautusrahaa, joten ostoksia ei kannata maksaa liian isoilla seteleillä. Muutenkin täällä tuntuu olevan vaihtokassat aika pieniä.

Kyllä oli subwayn asemalla vilskettä ja vipinää. Hyvä että välistä kerkesi poikittain kulkemaan. Poliisit näyttivät tekevän satunnaisia pistokokeita tutkien kasseja ja käsilaukkuja.
Hyppäsin metroon nro 4, joka näytti menevän Downtownin suuntaan. Pysäkkejä oli vain niin harvakseltaan, että päätin hypätä kesken pois ja paikallistaa sijaintini. Hyvältä näytti, 4-linja ilmeisesti express-linja, joka ei pysähdy kaikilla asemilla. Jatkoin matkaa edelleen samalla vihreällä 4 linjalla Bowling Green pysäkille, joka Battery parkin kulmalla. Lyhyt kävely rantaan ja siellähän hän oli!

Näkymä Battery Parkista Vapaudenpatsaalle iltapäivän auringossa.

Intoa oli sen verran, että päätin lähteä katsomaan saman tien myös Brooklyn Bridgeä, joka olisi melko lähellä. Poikkesin syömässä Burger Kingissä ja hain lähikaupasta vettä.
Katukyltissä oli opaste Pörssille, joka olikin aivan vieressä.

Pörssi sattui matkan varrelle ensimmäisen päivän kävelylenkillä.

Kummassahan on enemmän hevosvoimia?

Jatkoin matkaa Wall Streetiä East Riverin suuntaan. Ranta oli työmaana kadun päässä, mutta South street seaportin luolta sillan näki jo hyvin. Iltapäivän valo oli sopivasti myötäinen.

Brooklyn Bridgen vieressä Manhattan Bridge jota ei elokuvissa paljon näy. Yleensä elokuvien kohtaukset kuvattu vastarannalta Manhattanille päin.

Jatkoin rantaa pitkin vielä hieman ylävirtaan ja käännyin vasemmalle takaisin niemen keskiakselin suuntaan. Löysinkin itseni Chinatownista, joka ei näyttänytkään olevan vain parin korttelin kokoinen näyteikkuna, vaan läpikulkeminen kesti hieman pidempään. Hyppäsin täpötäyteen metroon Canal Streetin pysäkillä ja jatkoin 33th kadulle. Tuumin että hyvä lähestyä majapaikkaa eri suunnista, niin näkee ympäröivääkin aluetta.
Poliiseja oli ohjailemassa liikennettä vaikka valot olivat käytössä. Yhdessäkin risteyksessä heitä oli viisi, paljonkohan niitä on täällä duunissa?

Auringon laskiessa Grand Centralin asema näytti upealta. Viimeiset säteet muuttivat sen punertavaksi joka vain korostui kylmän sinisten konttorirakennusten ympäröidessä sitä, tai siis tämä oli minun runollinen kuvitelmani tilanteesta, totuus olikin kellertävät maisemavalaisulamput :-)

Grand Centralin asema auringon laskiessa. Hohtavan kellertävä valo johtuu valaistuksesta.

Hotellille päästyäni kävin suihkussa ja totesin illan olevan vielä nuori. Times Square pitää ehdottomasti nähdä pimeään aikaan, joten lähdin vielä pienen lepäilyn jälkeen sinne.
VAU! Vaikuttavan näköinen paikka, vaikkakin osa mainoksista olikin julisteita toisin kuin olin kuvitellut. Pienen ajatusvirheen vuoksi lähdin väärään suuntaan palatessani hotellille. Lyhyen iltakävelyn pituudeksi tulikin 6 kilometriä.

Hotellilta lähtiessä viereisessä korttelissa oli syntymässä jonon poikasta johonkin tapahtumaan. Afrikkalaista syntyperää olevaa porukkaa tuli värikkäissä juhlavaatteissaan kiirehtien vastaan lapsineen vielä muutaman korttelin päästä.
Palatessani hotellille oli jono kasvanut entisestään jatkuen jo korttelin kulman taakse, väkeä oli satoja. Paikalla oli useita poliisipartiota pitämässä järjestystä. Tarkistin myöhemmin että talon seinässä oli Togon lippu, mutta mitään muuta uutista asiaan liittyen en löytänyt.

Olin valvonut yhteen putkeen (pikku torkut koneessa) 22h, joten olisi voinut luulla unen maittavan mutta aika koiran unta se kuitenkin oli.


*** Paluusuunnan pikaisesta New Yorkin visiitistä löydät tarinointia tästä ***

Lippuvarauksia

En ole uskaltautunut ostamaan hirveästi pääsylippuja etukäteen, jos vaikka sikainfluenssa iskee. Vakuutuksen kyllä pitäisi kattaa tällaiset ongelmat.

Kun sain suullisen lupauksen vuorotteluvapaasta, uskalsin ostaa konserttiliput U2:n Houstonin keikalle ja Metallicaa Buffaloon. Metallican muut mahdolliset kohtaamiskaupungit oli jo loppuunmyyty ja Buffalostakin sain paikan hattuhyllyltä. Liput ovat "will call" eli ... haetaan myyntipisteestä valmiiksi maksetut liput.

Miramarin lentonäytös on ilmainen, mutta katsomopaikat ovat maksullisia. Lauantaille ostin jonkun sortin aitio- (johon sisältyy juomatarjoilu) ja sunnuntaille normaalin katsomopaikan.

NASAn Houstonin keskukseen olisin ostanut "Level 9" lipun, jolla pääsee tutustumaan lähemmin paikan toimintaan, mutta nettikauppa ei ole toiminut. Kiertokäynnille mahtuu vain 12 ihmistä päivässä.

Edwardsin lentotukikohdan (Los Angelesista koilliseen) kiertokäynnille vaadittiin ennakkoilmoittautuminen jonka pystyi tekemään myös netin välityksellä. Passin numero ja muut normaalit yhteystiedot piti ilmoittaa valmiiksi. Tukikohdan sisältä löytyy Ilmavoimien koelentokeskuksen museo ja NASAn Drydenin lentotutkimus keskus (Dryden Flight Research Center).
Bonuksena lauantaina avaruussukkula laskeutui normaalin Floridan laskeutumispaikan myrskyjen vuoksi Edwardsiin. Joutuvat kuskaamaan sukkulan koko mantereen halki rekan... tai varmaan jonkun vähän isomman laitteen kyydissä. Saas nähdä jos näkisin vilahduksen sukkulasta.

Perjantaina ostin liput lauttayhtiöltä Vapaudenpatsaalle ja Ellis Islandille jossa siirtolaismuseo. Nythän on mahdollisuus päästä vierailemaan myös vapaudenpatsaan kruunussa, mutta ensimmäiset vapaat ajat olisi ollut lähes kolmen kuukauden päähän joulukuun 2.päivälle.