Viikon jäljiltä tuntui matkalaukun pakkaaminen vievän taas kovasti aikaa, menin nukkumaan joskus vajaat 2am ja heräsin 6:30. Lento lähti vasta 9:55am, mutta kun ei aamu ruuhkista tiedä, niin päätin olla ajoissa kentällä.
Hyppäsin 7.10 lentokenttä bussiin Grand Centralin edustalta, siihen samaan jolla tulinkin kaupunkiin. Olin perillä JFK:n 4 terminaalilla jo 7:40am, joten matka ei vienyt kuin puoli tuntia.
Ostin lipun Kaleva Travelin nettimyymälän kautta. Varausvaiheessa ei tullut mieleenkään katsoa matkatavara asioita. Asiaan paneuduin vasta toisen lipun oston yhteydessä, kun sähköpostiini tulleessa vahvistuksessa luki baggage "0". Soitin Kaleva Travelille ja kysyin mitäs tämä meinaa. Kertoivat ettei syytä huoleen, matkatavara-asiat kunnossa. No eipä ollut, toisin kuin Atlantin ylityksellä, tässä jouduin maksamaan matkalaukustani $20 ja oli muuten aika rajoilla, ettei tullut lisämaksua liian painavasta matkalaukusta (ei siellä kyllä kiviä ollut).
Lähtöselvitys oli aika floppi. Pääsin kyllä kirjaantumaan matkustajaksi itsepalveluautomaatilla, sain paikkalipun (en tehnyt etukäteen koska nettiyhteys hotellilla oli heikko, mitä jos yhteys pätkäisee kesken kaiken?), mutta matkatavaran tietokonejärjestelmä oli kaatunut, joten maksut suoritettiin, ei edes kortti höylällä vaan kynällä painamalla paperin läpi.
Virkailijan pahoitellessa tilannetta meinasin vitsailla että tämähän on tuttua vaalijärjestelyistänne Bushin uudelleenvalinnassa, mutta katsoin kuitenkin paremmaksi pitää siinä suhteessa suuni supussa.
Vaikka pääsin suoraan lähtöselvitykseen, aikaa prosessiin kului kaiken kaikkiaan 30minuttia.
Turvatarkastus jono oli lyhyt. Matkalaukun painoa vähentääkseni olin laittanut vaelluskenkäni jalkaan, joka taasen toi omat hankaluutensa turvatarkastuksessa. Kameralaukkuni ei aiheuttanut lisäkyselyitä, kuten niin usein Helsinki-Vantaalla.
Koneen lähtöä odotellessa kävin korvaamassa puuttuneen aamiaisen teellä ja kinkkukolmioleivällä. Ikkunan vierusta kulki pitkä pöytä johon olisi ollut mahdollisuus kiinnittää läppäri kaapelilla. Myös sähkönsyöttö oli järjestetty.
Macbookin muuntaja on muuten varsin nerokkaasti suunniteltu, itse pistotulppa, se mikä menee seinään, on irrotettavissa ja vaihdettavissa pidempään kaapeliin. Voisin kuvitella, että varaosana voisi ostaa myös jenkki pistorasiaan käyvän liittimen. Ei kyllä osunut silmään, kun kävin uutta akkua etsimässä N.Y:n Apple storessa.
US Airwaysin Airbus A320 odottaa matkustajia John F. Kennedyn lentokentällä New Yorkissa.Lentokoneena oli Airbus A320 ja minulla oli paikka 9E. Olin keskellä kolmen ryhmää ja takanani hätäuloskäynti, joka tarkoitti, ettei penkkiä saanut kallistettua. Vapaita paikkoja koneessa ei ollut. Kun edellä istuva kallisti penkkiään, alkoi tila käymään varsin pieneksi, niin pieneksi, että suunnittelemani 5:28 pituisen lennon hyväksikäyttö blogitekstien esikirjoitteluun täytyi unohtaa, päädyin perinteisempään postikorttien kirjoitteluun :-)
Ruoka oli erikseen maksullista joten jätin sen väliin. Aikaani kulutin myös Rough Guide The USA:n lueskeluun.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli hätäuloskäyntien toiminnan opettaminen siinä istuville matkustajille. Kysely tämän jälkeen meni suurin piirtein "FAA vaatii minua kysymään teiltä ymmärsittekö kertomani, teidän täytyy vastata minulle ääneen kyllä taikka ei", sitten kaikki 12 matkustajaa (kaksi hätäuloskäyntiä molemmin puolin) vastasivat vuorollaan "kyllä". Hiljenisiköhän koko kone, jos vastaisi "No"?
Ostin lentolipun vain Phoenixiin saakka, järkeiltyäni pääseväni autolla nopeammin perille kuin jäädessäni odottamaan jatkoyhteyttä vajaan 200km lennolle Flagstafiin, joka lähempänä Grand Canyonia. Lento saapui Phoenixiin etuajassa.
Koneeseen astuttaessa kiinnitin huomiota että lento AA90 meni Phoenixiin ja siitä edelleen Portlandiin joka Oregonin osavaltiossa maan luoteisosassa, täähän on ihan postibussi hommaa näillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti