Washington D.C.

Edullisia hotelleja ei kävelyetäisyyden eikä metroreitin varrelta löytynyt, joten varasin huoneen muutaman mailin päästä Unionin asemasta Holiday Inn expressistä, jonne hotellilta kulki sukkulabussi.

Tulopäivänä olin hotellilla noin 4pm jälkeen ja pikku lepäilyn jälkeen lähdin auringon laskettua kuvauskierrokselle kaupungin keskustaan. Sain hotellilta kaupungin keskustasta kartan, jonka perusteella oli helppo suunnistaa.

Olin ollut hieman huolissani kuinka sopeudun Floridan helteen jälkeen "kylmään" ilmanalaan joka oli 10 celsiuksen tietämillä, mutta se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia.

Sukkulabussissa matkalla keskustaan oli muutama ihminen kyydissä. Keskustelivat kovasti seuraavan päivän mielenosoituksesta johon olivat osallistumassa. Syy täysiin hotelleihin selvisi.

Kävelin Unionin asemalta viereiselle Capitolille, jossa Yhdysvaltain Senaatti kokoontuu.
Yllätyksekseni rakennusta pääsi "takapihan" puolelta kuvaamaan varsin läheltä.
Capitolin länsipuolella avautuu National Mall, jonka varrella museoita.
Sen keskellä on lähes 170 metrinen Washington-monumentti ja toisessa päässä Lincoln-muistomerkki. Pituutta National Mallilla on 3,6 kilometriä.

Muutaman hölkkääjän lisäksi ei National Mallilla paljoa väkeä näkynyt illalla.
Ottaessani kuvaa käytin tähtäyspisteenä olkalaukkuani, jonka jätin maahan. Siinä tähtäillessä ehdin jo huolestua, että ohikulkija nappaa sen hidastaessaan kävelyään, mutta hän jatkoi kännykkäänsä puhumista ja matkaansa.

Kävelin Washington monumentille ja takaisin Unionin aseman suuntaan poiketen Hard Rock Cafessa katsastamassa pinssi tilanteen. Otin samalla baarissa lämmikkeeksi teen rommilla höystettynä, joka yhdistelmänä tuntui olevan täällä vieras. Varsin kummallista.
Ehdin viimeiseen sukkulabussiin, joka lähti asemalta 23.15. Iltakävelyn pituudeksi tuli 7 kilometriä.

Torstai 5. marraskuuta

Lähtöni hotellilta hieman viivästyi. Sukkulabussiin piti ilmoittautua etukäteen ja se olikin täynnä aina 11.30 lähtöön saakka.
Unionin asemalta oli menossa runsaasti porukkaa Capitolin suuntaan.
Näemmä mielenosoitus koski syksyn kuumaa perunaa terveydenhuoltouudistusta.
Yhdellä miehellä oli kyltti "Älkää eliminoiko mummiani, eliminoikaa kommunistilobbarit". Keskusteluissa terveydenhuoltouudistuksen yhteydessä on ollut jopa väitteitä ns. kuolemanpaneeleista, joissa päätetään kenelle annetaan hoitoa ja kenelle ei.
Enemmän minua olisi kiinnostanut käydä keskustelua amerikkalaisten kommunistipeloista. Valitettavasti kielitaitoni ei riitä syvempään keskusteluun, mutta en ole ymmärtänyt, miksi tehdään kauppaa kommunisti-Kiinan kanssa, mutta kuritetaan kommunisti-Kuubaa. No joo, raha ja halpa työvoimahan siinä ratkaisee, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla tavallisen amerikkalaisen näkemys asiasta.

Capitolilla oli mielenosoitus koskien terveydenhuoltouudistusta.

Päivän kohteena oli Smithsonian Air and Space museum National Mallilla, jossa oli näytillä lukemattomia historiallisia lentokoneita ensimmäisestä Wrightin veljesten Flyerista avaruusaluksiin.
Sisäänpääsy ja opastettu kiertokäynti, johon osallistuin, olivat ilmaisia.

Avaruuskapselien kehitystä: vasemmalla 1962 Mercury Friendship 7, jolla ensimmäinen amerikkalainen kiersi maapallon ja oikealla 1969 Apollo 11 komentomoduuli "Columbia", jolla ensimmäiset kuussa käyneet astronautit palasivat maahan.
Ystävällinen turisti toimii mittakapulana.

"Spirit of St.Louis" -koneella lennettiin ensimmäistä kertaa yksinlento Atlantin yli New Yorkista Pariisiin Charles Lindbergin toimesta vuonna 1927.

NASAn X-15 -rakettikone, jolla ylitettiin ensimmäistä kertaa äänennopeus nelin-, viisin- ja kuusinkertaisesti sekä 30 000 metrin korkeus.

Hubblen avaruusteleskoopin täysikokoinen malli, joka on linja-auton kokoinen.

Lähdettyäni museosta alkoi ripottamaan vettä, joten poikkesin pikaisesti myös Amerikan historian museossa.

"Ei, minä olen ihan normaali laboratoriorotta, eiku siis orava, niin siis tavallinen washingtonilainen orava, mitä nyt silmät vähän punottaa".

Washington-monumentti auringon viimesäteissä.

Valkoisen talon takapiha-alue oli suljettu pitkän matkan päästä.
Aidatulla alueella laskin temmeltävän puiden lomassa 8 oravaa. Mahtaa olla vartiomiehillä liiketunnistimien hälytyksissä kuittailemista.
Uutiskuvissa ilmeisesti kuvataan valkoista taloa takapihan ovaalihuoneen puolelta, koska etupihan puoli ei näyttänyt kovin tutulta.
Ei tullut presidentti vilkuttamaan, vaikka kuinka odottelin.

Tietokilpailu kysymys: Mikä on Yhdysvaltain tunnetuin osoite?
1600 Pennsylvania Avenue, NW, Washington D.C. White House.

Kulkiessani valkoisen talon sivustaa kurvasi portista pari polkupyöräpoliisia kadulle.
Jättivät polkupyörät melko väkivaltaisesti kadulle ja sulkivat liikenteen. Hetken kuluttua saapui pari poliisiautoa tukemaan heitä. Jatkoin matkaa hitaasti katsellen mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä.
Polkupyöräpoliisi huikkasi "Hey folks, just few steps backward". Hetken kuluttua alkoi tulla kiiltäviä sivuvaunullisia moottoripyöräpoliiseja useampi kappale, sitten suuria katumaastureita, joissa näytti olevan agentteja sisällä rynnäkkökivääreiden kanssa.
Tämähän taitaakin olla presidentin saattue! Seuraavaksi saapuikin pari pitkää limusiinia, lisää turva-autoja, jonkunmoinen viestiauto ja ambulanssi.
Kaikenlaisia julkkiksia sitä tällä matkalla näkeekin!

Ei se Obama suostunut ottamaan suomalaista liftaria kyytiinsä.

Jatkoin matkaa takaisin National Mallille Toisen maailmansodan muistomerkille ja Lincolnin muistomerkille, jolle on otettu mallia kreikkalaisesta temppelistä. Lincolnin patsas löytyy rakennuksen sisältä.

Washington Monument Toisen maailmansodan muistomerkin taustalla.

Lincoln Memorial Toisen maailmansodan muistomerkiltä nähtynä. Rakennus on ikuistettu myös 5 dollarin setelissä ja sentin kolikossa.

Monesta elokuvasta tutun Abraham Lincolnin patsaan lisäksi rakennuksen etelä- ja pohjoisseinältä löytyy Lincolnin kaksi kuuluisaa puhetta, joita vierailijat jäivätkin lukemaan.

Lincolnin muistomerkiltä suuntasin lähimmälle Foggy Bottom-GWU:n metroasemalle, joka oli hieman yli kilometrin päässä.
Päivän aikana kävelyä kertyi museoissa kiertelyn lisäksi vajaat 9 kilometriä.


Perjantai 6. marraskuuta

Suuntasin metrolla kohti Dullesin kenttää, jonka läheltä löytyy Steven F. Udvar-Hazy Center, joka on osa National Mallilla sijaitsevaa Air and Space museumia.
Tänne on sijoitettuna suuremmat koneet.
Kuljin aluksi metron oranssilla linjalla West Falls Churchin pysäkille, josta aseman liityntäliikenneasemalta Washington Flyerin sukkulabussilla lentoasemalle. Bussin menopaluulipun hinta oli $18.
Lentokentältä piti ottaa vielä toinen paikallisliikenteen minibussi museolle, hinta huimat 50 senttiä per suunta. Lähtöpysäkin kirjainta en muista, mutta sen voi tarvittaessa kysyä lentokentän infosta.
Matkaan hotellilta museolle meni aikaa 2,5 tuntia, joista bussien odottelua oli 40 minuuttia.

90 minuutin opastettu kiertokäynti oli juuri alkamassa. Liityin mukaan.
Suosittelen opastetuille kierroksille osallistumista. Osaavat pitää yleisön hereillä sopivilla, välillä humoristisilla, osin ironisillakin tarinoilla.

Aikanaan suurtakin kohua herättänyt lisäys museon kokoelmiin oli B-29 Superfortress "Enola Gay", joka pudotti ensimmäisen atomipommin Japaniin Toisen maailmansodan aikana. Museon opas perusteli atomipommien käyttöä japanilaisten aatemaailman erilaisuudella. Mikäli sota olisi yritetty voittaa maihinnousulla, olisi jouduttu taistelemaan viimeiseen japanilaiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Japani antautui kahden atomipommin käytön jälkeen keisari Hirohiton määräyksellä 2. syyskuuta 1945

Star Trek-fanien iloksi ensimmäinen avaruussukkula sai nimekseen Enterprise. Se ei koskaan käynyt avaruudessa, vaan sillä suoritettiin testilentoja ilmakehässä.

Kehitteillä olevan F-35-koneen testikone oli jo ehtinyt päätyä museoon!

Harvinaista herkkua! Saksalainen Dornier Do 335 A Pfeil Toisen maailmansodan ajalta. Huomaa koneen kaksi potkuria, toinen vetävä ja toinen työntävä.


Lauantai 7. marraskuuta

Shoppailupäivä!(?)
Päätin lähteä ostamaan kaverille aitoa baseballräpylää, jonka oli pyytänyt tuomaan.
Hotellilta kertoivat, että metron Pentagon Cityn pysäkiltä löytyisi ostoskeskus, jossa urheilukauppoja.
Päästessäni ostoskeskukseen oli siellä varsin hiljaista. Urheilukaupat olivat lähinnä fanituotekauppoja.
Antoivat neuvoksi mennä ostoksille Sports Authorityyn, joka läheisessä toisessa ostoskeskuksessa.
Taksi maksoi $10 ja ottaakseni kaiken hyödyn matkasta irti, ostin räpylän lisäksi itselleni viisi tuotetta kaupasta. Pääsin kimppakyydillä takaisin Pentagon Cityyn. Koetin matkalla selitellä pesäpallon eroa baseballiin kanssamatkustajalle.
Nyt Pentagon Cityn ostarilla olikin jo täysi hulina.

Washingtonin maanalaiset metroasemat näyttivät kaikki olevan samasta muotista tehtyjä. Suunniteltaessa asemia oli kuulemma otettu erityisesti huomioon rikollisuus ja vandalismi. Asemat näyttivätkin ihan "Pasila" -suunnittelun tulokselta.

Washingtonin metron vaunu. Ensimmäinen metro jossa olen nähnyt kokolattiamattoa vaunujen lattiassa.

Arlingtonin hautausmaan asema oli matkalla takaisinpäin, joten poikkesin katsomaan hautoja ja Iwo Jiman kuuluisaa muistomerkkiä.

Näkymää Arlingtonin hautausmaalla.

Matkalla Iwo Jiman muistomerkille löytyi kaunis näkymä National Mallin suuntaan. (Kuvasta poistettu kuvankäsittelyllä lyhtypylväs).

Iwo Jiman muistomerkillä odottelin aikani väen vähenemistä, mutta valkopaitaisten poistuttua tilalle tuli 4 bussillista punapaitoja.
Muistomerkki kuvastaa lipun nostoa Iwo Jiman Surbachi-vuorelle Toisen maailmansodan aikana 1945.
Muistomerkin kupeessa on infotaulu, jossa kerrotaan muistomerkin kuvastavan toista lipunnostoa, jonka merijalkaväen miehet suorittivat.
Tapauksesta otettu kuva on yksi maailman tunnetuimmista ja voitti Pulitzerin palkinnon sinä vuonna.

Jatkoin matkaa puolenkilometrin päässä olevalle Rosslynin metroasemalle ja sitä kautta hotellille.
Illalla lähdin kolmannelle iltakuvauskierrokselle, tällä kertaa kohteena Jefferson Memorial.
Lämpötila oli laskenut +4 celsiukseen, joten varustauduin pitkillä kalsareilla, päivällä ostamallani fleecellä ja Blue angels-kansitakilla, jonka ostin aiemmin Miramarin lentonäytöksestä.
Kävelymatkan vähentämiseksi kuljin metrolla läheiselle Smithsonian pysäkille, joka lähimpänä Jefferson memorialia.

Ronald Reagan nationalille laskeutuva kone teki kuvaan pitkällä valotuksella mukavan viivan taivaalle Jeffersonin muistomerkillä.

Pronssinen Jefferson seisoskelee jalustallaan tuijoteltavana.

Jatkoin kävellen vielä Franklin D. Rooseveltin muistomerkin kautta, Tidalin allasta kiertäen Toisen maailmansodan muistomerkille, josta jatkoin edelliskerran tavoin Lincolnin muistomerkille.
Porukkaa oli vielä enemmän liikkeellä viikonlopun kunniaksi kuin edellisellä vierailukerralla, joten Aben patsaasta ei sitten millään saanut kuvaa ilman ihmisiä.

Kävelin Lincolnin muistomerkiltä läheiselle Foggy-Bottomin metroasemalle.
Samalla huomasin, ettei Blue Angels-kansitakki soveltunut ulkoiluun.
6km kävelyn tuloksena takin selkämykseen oli kertynyt huomattava määrä kosteutta, joka ei ollut päässyt kankaasta läpi. Kyseessä ei siis mikään goretex-takki vaan perinteinen "ei vettä sisään, muttei myöskään ulos"- rotsi.


Sunnuntai 8. marraskuuta

Lähdin aamulla hitaasti liikkeelle. Kohteena Spy Museum kaupungin keskustassa. Samalla koetin löytää pitkästä aikaa geokätköjä, mutta viereisellä areenalla oli samana päivänä koripallo ottelu, joten lipunmyyjiä pyöri enemmänkin kadunkulmissa.
Kävin vielä uudelleen museovierailun jälkeen katsastamassa paikkoja geokätköilyn merkeissä huonolla menestyksellä: tulos kolme etsittyä, nolla löydettyä.

Myös Washington D.C:stä löytyy Chinatown.

Palatessani hotellille kyselin mahdollisista kuljetuksista seuraavana päivänä Baltimoren lentokentälle, josta koneeni Buffaloon lähtisi.
Virkailijan mukaan mitään virallista sukkulabussia ei ole, mutta erillinen kuljetus hoituisi $35 hintaan. Sovimme sen, onhan se helpompi kuin ensin Union stationille ja metrolla johonkin ja vielä bussilla eteenpäin.

Hotellista löytyi pesu- ja kuivauskoneet, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni. Seuraavat neljä päivää olisivat aikamoista ravaamista, Buffalo, Niagara Falls, Toronto ja Las Vegas.

Matka Washington D.C:hen (lento US 1484)

Pakatessa matkatavaroita lennolle Washington D.C:hen ajatuksena oli, että saisin matkatavarat mahtumaan matkalaukun lisäksi "koulureppuun", jolloin voisin kuljettaa sen matkustamoon ns. personal iteminä. Tein lennon lähtöselvityksen ennakkoon netin kautta jolloin säästin $5 per matkalaukusta (kokonaishinnaksi jäi $15) ja erilliseltä säätämiseltä kentällä.

Lennon lähtöselvityksen olisi voinut tehdä myös All-Star resortin vastaanotossa klo 5pm mennessä, mutta se ei sopinut aikatauluuni.

Illalla pakkaillessa huomasin, että hotellihuoneen puhelimen viestimerkkivalo palaa.
Luuri ylös ja viesti näppäintä painamalla puhelu yhdistyi vastaajapalveluun, jossa oli viesti hotellin vastaanotolta. Ilmoittivat että ei tarvitse erikseen mennä suorittamaan uloskirjaantumista. Lasku toimitetaan hotellihuoneen oveen klo 8am mennessä.
Myös lennon lähtöselvityksen olivat hoitaneet valmiiksi :o
... saas nähdä mikä sotku syntyy kun nyt asia olikin tehty kahteen kertaan.
Tullessani palauttamasta autoa lentokentälle ja saadessani bussikuljetuksen DisneyWorldiin ilmoitin lähtevän lentoni numeron ja aikataulun jonka perusteella olivat varmasti asian hoitaneet puolestani.

Aamulla loppuja tavaroita pakatessa huomasin, ettei koulureppu riittäisi toiseksi matkalaukukseni, vaan siirsin tavarat putkikassiin, jonka olin ostanut Miamista.
Jotain rapinaa kuului ovelta ja sinne olikin ilmestynyt kuori jossa lentoliput, mutta nyt kun itse tein myös lähtöselvityksen, vaihdoin istumapaikkaa ja lipussa oli väärä paikka.

Bussien lähtöpaikalla oli kolme nuorta virkailijaa ottamassa matkatavaroita vastaan. Kerroin että olin itse suorittanut lähtöselvityksen ja lisäksi pitäisikin saada toinen matkalaukku ruumaan koska putkikassi tuskin menee "käsilaukkuna" matkustamoon.
Kertoi että heidän kauttaan ensimmäisestä matkalaukusta ei tarvitse maksaa mitään ja toisesta $15. Mutta koska olin jo maksanut 1. he velottaisivat lentoyhtiön $25 sijasta $15 toisesta matkatavarasta.
Sopi minulle. Maksaminen onnistui ja sain uuden matkalipun pikku odottelun jälkeen, mutta kassia ei saatu syötettyä järjestelmään. Opasti minua itse viemään kassini lentokentällä matkatavaroiden jättöpisteelle.

Disney's Magic Express hoitaa ihmisten kuljetuksen lentokentän ja Disneyn majapaikkojen välillä.
Jostain syystä sukkulabusseissa jotka kulkivat majapaikkojen ja teemapuistojen välillä ei pimeään aikaan pidetty matkustamoissa valoja päällä. Kuski saikin ajorauhan kun matkustajat menivät hämmästyksestä hiljaiseksi :-)

Disneyn Magic Express bussi saapui ajallaan ja matka kentälle sujui ongelmitta.
Kentällä vein putkikassin matkatavaroiden jättöpisteelle ja kerroin että minulla on jo valmiiksi maksettu matkalaukku. Virkailija katsoi kuittiani ja oli hieman hämmentynyt.
"Kuljetteko jonkin ryhmän mukana?"
"Ei, en kulje, ihan yksin liikkeellä".
"Teillä on aika monta matkalaukkua, tällä tunnuksella niitä löytyy yksi, kaksi, kolme,... kymmenen!"
"Ei, kyllä niitä pitäisi olla vain kaksi, onnistuinko kadottamaan matkatavarani jo ennen lentokentälle pääsyä!"

Kertoi että ongelma Disneyn päässä eikä minun tarvitsisi olla huolissani, aiemmin jättämäni matkalaukku seuraisi minua Washington D.C:hen..

Turvatarkastus hoitui jo perusrutiinilla kenkien ja vyönpoisto mukaan luettuna.
Kävin ottamassa pikku aamupalan kentällä jonka jälkeen suuntasin portille.
Koneena näytti oleva Boeing 737-400 joka tuli melko täyteen.

Saavuttaessa Washingtoniin näkyi taivaalla varsin kumman näköisiä pilviä, raidallinen pilvimatto jatkui varsin pitkään.

Jos näiden pilvien alla ottaa aurinkoa, tuleeko raidalliseksi?

Maisema-ajelua lentokoneella (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä):
1. Pentagon
2. Washington monumentti
3. Valkoinen talo
4. Lincolnin muistomerkki

Kone lensi varsin pitkään maisemien katselukorkeudella, josta pystyi erottamaan auton kokoiset yksityiskohdat ja varsin mukavasti ruskanväreissä olevan ympäristön.

Washingtonin seudulla on kolme lentokenttää, joista Ronald Reagan Washington National on kaupungin lähin. Kentältä pääsee metrolla keskustaan.
Metroverkko on jo jonkin kokoinen, 5 linjaa, 86 asemaa ja 170kilometriä pituutta.

Hieman aikaa kesti ymmärtää kuinka maksuautomaatti toimi, vaikka kyljessä lukikin isolla vaiheet 1, 2 ja 3.

Washington D.C:n metron lippuautomaatti.

No ei siinä mitään hävettävää ollut, koska vieressä kaksi rouvaa pohdiskeli samaa ja sitten toinen oivalsikin että "katsotaan mitä hän tekee", johon totesin olevani myös pelkkä turisti :-)
Myöhemmin innostuinkin opastamaan kanssaturisteja koneen käytössä mikäli ongelmia näytti olevan.
Automaatissa ensin katsotaan kohde listalta minne halutaan mennä. Syötetään raha,
+/- säädetään näyttöön haluttu summa, ensin dollarit kohdilleen ja sitten sentit omalla näppäimellä. Lopuksi painetaan "Push for Farecard" näppäintä.
Olisi ne ohjeet kannattanut lukea maksuautomaatin kyljestä kunnolla. Huomasin vasta myöhemmin, että ensimmäisen rivin kalliimmat hinnat olivat voimassa vain ruuhka-aikana 5.30-9am ja 3-7pm arkisin. Suurta tappiota ei kuitenkaan koitunut, koska olin liikkeellä suunnilleen ruuhka-aikoina.
Maksimi vaihtoraha jota kone palauttaa on $5.

Walt Disney World, Orlando, Florida

Hankin majapaikan ja liput DisneyWorldiin viimeisenä iltana Houstonissa, eli pari viikkoa aikaisemmin. Valitsin edullisimman vaihtoehdon, neljän yön majoitus ja kahden päivän teemapuistoliput maksoivat tarjouksessa yhteensä 338eur.

Olin majoittuneena All-Star Movie resortiin. Talossa oli kyllä enemmän urheilullista Mighty Ducks rekvisiittaa. Erillisiä kolmikerroksisia majoitusrakennuksia oli kymmenen ja kapasiteettia yhteensä vajaalle 2000 hengelle.
Lisäksi näitä All-Star resorteja löytyi vastaavankokoisena myös Sports- ja Music teemalla, joten kokonaisuudessa tilaa oli lähes 6000 hengelle!

Huone oli n.12 neliömetrin kokoinen + vessa, parisängyllä varustettu. Boordi oli Might Ducks aiheinen ja kun seinälle oli vielä lisätty Mighty Duck taulu, tulikin mieleen juniorikiekkoilijan huone.
Internet löytyi kaapelin päästä, toimi hyvin ja oli $10 hintainen per vuorokausi.

Rakennusten väliltä löytyi keskitetysti uima-altaita ja itsepalvelupesuloita.

All-Star Movie resortin bussiasemaa.

Mighty Ducksin huulen alta pääsi kulkemaan rakennuksen hisseille.

Aamiainen oli erikseen maksullinen ja sen sai keskusrakennuksesta. Vaihtoehtoja oli lukuisia. Olin luonnollisesti liikkeellä samaan aikaan kuin kaikki muutkin, joten kovin ruuhkaiselta tuntui.
Samasta rakennuksesta löytyi myös krääsämyymälä.
Katselin mielenkiinnolla Halloween tavaroita, mutta päätin ostaa ne myöhemmin. Luonnollisesti jo sunnuntaina Halloweenin mentyä tilalle olikin ilmestyneet joulupallot sun muut jouluroinat.
Sisään kirjaannuttuani käväisin saman tien katsomassa erästä tuliaislahjaa liikkeestä. Nuori myyjä tuli kysymään voiko auttaa ja samalla kysäisi jännittääkö minua?
Anteeksi, pääsi ihan tahaton nauru päin naamaa...

Pystyin käyttämään huoneeni magneettiraidallista avainta myös maksamiseen, joka oli varsin kätevää. Saisivat tärkeää tilastotietoa yksin matkaavan suomalaismiehen ostoskäyttäytymisestä :-)

All-Star Movie resortin ravintola aluetta.

Sisäänkirjaantuessani sain pikku nivaskan esitteitä mukaani joissa mm. lista eri teemapuistojen laitteista.
En ollut ehtinyt etukäteen tutustua tarjontaan, joten vihkosen listan perusteella valitsin kohteiksi Epcot Tulevaisuuden maailman ja Hollywood teemapuistot.

Maanantaina 2.marraskuuta oli sitten itse Disney puiston vuoro, edellisenä päivänähän kävin SeaWorldissa.
Aamiaisella oli hieman ruuhkaa, josta selvisi viiden minuutin jonotuksella ensin lämminruokatiskille ja sitten toinen jonotus kassalle.
Monessa pikaruokapaikassa muuten juomat hoidetaan siten, että myyjä antaa halutun kuppikoon, johon itse saa täyttää mitä juomaa haluaa, vaihtoehtoja toisinaan jopa vajaat 10kpl

Sukkulabussi saapui 15min odottelun jälkeen. Käväisin vielä kysymässä Epcotin lipputiskillä, toimiiko homma tosiaan siten, että näytän vain huoneeni korttia lukijaan ja pääsen sisään, eli omasta tyhmyydestä vielä 10min lisää jonotusta.
Ihmeellistä selvittelyä tuntui olevan sisäänpääsyportilla. Jostain kumman syystä sisään pääsi vasta annettuaan lukulaitteelle peukalon sormenjälkensä! Onko onnettomuustilanteessa helpompi tunnistaa ruumiit vai miksiköhän moinen käytäntö lienee, ei taitaisi ihan suomessa mennä läpi tuollainen.
Nyt siis sormenjälkeni on tallessa yhdysvaltain maahantuloviranomaisilla, vapaudenpatsaan tavaroidensäilyttäjällä ja Disneyllä.

Katsoin että Epcotin maamerkissä, suuressa "golfpallossa" näytti olevan sen verran pitkät jonot, että suuntasin aluksi Mission:Spaceen. Jonoja ei ollut nimeksikään. Jonottajien iloksi odotustilat on mukavasti sisustettu, katseltavaa riittää ajankuluksi. Kävellessä itse laitteelle löytyy kylttejä "odotus tästä 45min", joten pitkiinkin jonoihin on varauduttu.

Seuraavassa kertoilen laitteiden juonesta, jotka saattaa pilata mukavat yllätykset mikäli olet itse suunnitellut matkaavasi tänne.

Mission:Spacen odotustiloista löytyy mm. tekopainovoiman antava pyörivä avaruusalus, Mars lennon raketin pienoismalli ja hall of fame avaruuden pioneereista.

Mission:Spacessa lennettiin Marsiin. Neljän hengen miehistöinä mentiin kapseliin. Jokaiselle annettiin kaksi tehtävää painaa nappulaa (joka ei vaikuttanut oikeasti laitteen kulkuun ollenkaan). Jälleen saatiin mahtavasti lähtökiihdytyksen painovoima aikaiseksi, jossain vaiheessa myös käsien liikuttelu tuntui raskaalta, olisi mielenkiintoista nähdä, missä asennossa kapseli oikeasti oli.

Test Track oli myös hyvä laite. Yksin kulkeville oli oma jono, joten näyttötaulun lupaama 30min jono oli paljon lyhyempi. Luonnollisesti taas jäin mielenkiinnolla katselemaan mitä kaikenlaisia lavasteita kävelyreitin varrelta löytyy, joten saattaa olla etten huomannut ajan kulumista :-)
Radalla mentiin testiauton kyytiin, jolla testattiin jarrujen toimintaa (Hui, ei toiminut, ajettiin ulos radalta) jousitusta, kuumuutta, kylmyyttä ja todella kovaa vauhtia.
Radan jälkeen poistuttaessa kuljettiin uusien GM:n automallien esittelyn läpi ja tarvittaessa kauppaakin olisi kai voinut käydä!

Siinä taisikin olla "hurjimmat" laitteet. Loput oli enemmän radalla hitaasti kulkevassa laitteessa olemista lukuun ottamatta Soarinia.

Universe of energy oli yhdistetty elokuva ja ajelu. Yllättävintä oli, että kokonaiset, varmaan kaksisataa katsojaa sisältävät istumakatsomot lähtivät liikkeelle.
Muuten ei mikään kummallinen, kovati tykkäävät nukkeja käyttää joka laitteessa. Vähän oli vanhahtavan oloinen laite.

Spacsship Earthin "golfpallon" sisältä löytyi myös hitaasti kulkeva vaunuajelu kivikaudesta avaruusaikaan.

Turtle Talk with Crush oli lapsille suunnattu interaktiivinen esitys.
Nemo elokuvasta tuttu kilpikonna uiskenteli "ikkunan" takana meressä ja jutusteli katsojille.
En ymmärrä miten saivat piirretyn hahmon vastaamaan katsojille oikeilla suunliikkeillä ja kyselemään että mitäs sinä vihreäpaitainen siinä edessä heiluttelet.

Epcotin yhteydessä oli myös World Showcase alue, jossa rakennustyylejä ja rakennuksia kymmenestä eri maasta. Käväisin kahvilla marokkolaisessa kahvilassa, ostamassa levyn japanilaisten rummuttajien innoittamana ja veneajelulla norjan rakennuksessa viikinkien jalanjäljissä. Ajelun jälkeen oli n. 5min kestävä mainosvideo norjasta.

Kiertelen ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan...
Kun sanon päivää, hän sanoo alaam aleikum


...vai oliko se Konnichi wa?

...tai ehkä pienoisrautatien varrella tyytyväinen emäntä toteaa laskettuaan kaikki porsaat
Guten tag.

Käytyäni uudelleen Mars lennolla Mission:Spacessa, viimeisenä kävin jonottamassa 40min Soariniin, lentoon läpi Yhdysvaltojen. Kannatti jonottaa.
Laitteessa katsojat nostettiin useaan tasoon puolipallon muotoisen valkokankaan eteen.
Oltiin kuin helikopterin kyydissä kiidettäessä eri kaupunkien ja tuttujen Grand Canyonin maisemien lävitse.

Epcot Tulevaisuuden maailman maamerkkinä toimii jättimäinen "golfpallo".

Disney's Hollywood Studios

3.marraskuuta suuntasin Disney's Hollywood studios teemapuistoon.
Päätin jättää aamupalan ruuhkat väliin ja suunnata suoraan teemapuistoon jossa ottaisin aamiaista jossain kahvilassa. Huono idea, pikaruokalat eivät olleet auki heti aamusta ja ravintolaan oli jonoa.
Kokis ja zurro sai toimia aamupalana.

High School Musical 3 esityksiä pyöri pääkadulla päivänaikaan useammankin kerran.

Aluksi kävin The Great Movie Ride ajelulla, jossa liikkuvat nuket esittivät eri kohtauksia tunnetuista elokuvista.
Ajelulla oli myös pari toiminnallista kohtausta jossa juontaja lähti ajoneuvosta pois taistelemaan tai muuta mukavaa.

Ellen Ripley odottaa Alienin hyökkäystä The Great Movie Ridessa.

Star Tourissa päästiin ajelulle tähtien sodasta tutulla huoltosukkulalla.
Tämä sama ajelu löytyy myös Pariisin EuroDisneylandista.

Joku pahis tuli keskeyttämään jedioppilaiden harjoitukset.

Indiana Jones Epic Stunt Spectacularissa päästiin seuraamaan elokuvan tekoa tuttuine Indy kohtauksineen, SUURI pyörivä kivi Amazoniassa, neidin kaappaus kairolaisella torilla ja loppuhuipennuksena taistelua lentokentällä räjähdyksineen.
Vauhdikas show erikoistehosteineen.

Indy pistää pahaa natsia lättyyn...

Myös Light, Motor, Action! Show on tuttu EuroDisneysta, itse asiassa show on kehitetty siellä.

Myös täältä löytyi vain pari hurjempaa laitetta:
The Twilight Zone Tower of Terror pääsi todella yllättämään.
Mentiin hissiin joka lähtikin liikkeelle ylös noustuaan vaakasuunnassa.
Matkalla näkyi oikeita haamuja, ei ne muuten voineet leijailla ilmassa siten.
Yht'äkkiä huomasinkin laukkuni leijailevan ilmassa sylissäni kun olemme menossa alaspäin, pimeyttä, ylöspäin, pilkahdus valoa, olemme todella korkealla, puisto näkyy alla, pimeyttä, alaspäin...
tällaista renkutusta jatkui muutaman minuutin. Oikein onnistunut laite!

Rock 'n' Roller Coasterissa vaunu oli muotoiltu amerikanraudaksi. Ajettiin kovin mäkistä maastoa, kun välillä taidettiin tehdä silmukoitakin.

The Twilight Zone Tower of Terror pääsi yllättämään

Rock 'n' Roller Coaster Starring Aerosmithissä päästiin ajelulle talon sisällä olevaan vuoristorataan.

Hollywood studiolta lähdin neljän maissa pois ja suuntasin Downtown Disney alueelle, jonne ei tarvinnut erillistä lippua. Alueelta löytyi kahviloita, ravintoloita ja kauppoja.
Tämän jälkeen suuntasinkin jo majapaikkaan ja valmistautumaan seuraavan päivän Washington D.C.n matkaan.

SeaWorld, Orlando, Florida

Vaikka olin majoittuneena Walt Diseney Worldiin, menin päiväksi kilpailijan leiriin SeaWorldiin, joka löytyy myös Orlandosta.
Koska Disneyworldissa kuljetukset hoituu puiston puolesta, päätin palauttaa auton SeaWorldissa käynnin jälkeen lentokentälle 36h liian aikaisin.

Aamulla Seaworldissa ei ollut vielä paljon asiakkaita, mutta ensimmäinen delffiniesityksen stadioni tuli kuitenkin täyteen. Myös "kastut tällä penkillä" paikat menivät ja katsojat saivat mitä kerjäsivät niillä paikoilla istuessaan ;-)
Esitykseen oli sekoitettu teatteria, köysitemppuilua ja lintuja.

Seaworlin delfiinistadionin esityksessä oli delfiinien lisäksi ihmisten akrobatiaa ja lintuja.

SeaWorldin tähden, Shamu miekkavalaan esitykseen oli muutama tunti, joten käytin aikaani tutustumalla Manaatteihin, isokokoisiin mereneläviin, jotka uiskentelivat hiljakseen altaassaan samalla pinnasta syöden sinne päätyneitä lehtiä.

Manaatit akvaariossaan, jota pystyi mennä katsomaan myös pinnan alta.

Hylkeille sai heitellä pikku kaloja ruuaksi. Ilmeisesti pari oli mennyt ohi ja kaveri siinä haikailee niiden perään.

Pingviineillä oli oma rakennuksensa. Kätevästi katselu suoritettiin "liukuhihnalta", jolloin tungosta ei pääse syntymään, mikäli halusi enemmän tarkkailla niitä, pystyi sen tekemään hihnan takana olevalta korotetulta tasolta. Lunnit ja pingviinit näyttivät kykenevän yhteiseloon samassa tilassa.

Pingviinejä sai seurata liukuhihnalta. Katossa olevasta aukosta tippuili hiljakseen lunta, jotta pinguilla olisi kotoiset oltavat.

"Hei mä (melkein) lennän"!

"Seisoskellaan tälleen ryhmässä niinku aina telkkarissakin serkut näyttää tekevän".

Miekkavalaiden esitys oli suurin vetonaula, katsomoon mahtui yleisöä varmasti tuhansia.
juuri ennen esityksen alkua tuli armeijan värväysvideo ja kuuluttaja pyysi aktiivipalveluksessa olevia ja reserviläisiä nousemaan, jotta yleisö voisi osoittaa kunnioitustaan heille "jotka puolustavat vapauttamme" antamalla aplodeja. Johan on militaristista meininkiä tuumin.
Toisaalta onhan meilläkin kotosuomessa asevelvollisuus...


Miekkavalas showhun kuului suurten valaiden hyppelyä, katsojien kastelua (voi miten ilkeiksi ne opetetaan) ja kouluttajien ratsastusta valailla. Välillä kouluttaja sinkoutui korkealle ilmaan valaan lennättämänä.

Kouluttaja sai kunnon uimahypyn miekkavalaan avustamana.
Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Haiakvaariosta löytyy maailman pisin vedenalainen katselutunneli, jossa myös kuljettiin hihnalla. Erikokoisia haita, mutta myös pienempiä kaloja uiskenteli ympärillä.



Päätin jättää kastautumislaitteet väliin. Neljännesdollarin kolikolla sai vielä kuivaksi jääneitä matkustajia kastella vesi"tykillä".

Merileijona- ja saukko stadionilla oli merirosvotarina esitys.
Yleisön tullessa sisään miimikko huvitti yleisöä sisään tulevien katsojien kustannuksella.
Erinomainen yleisön lämmittely, sillä esityksen puujalkavitsi naurattivat ja muutenkin esitys oli hyvin käsikirjoitettu. Sitä jäin pohtimaan, olikohan muutamat "yllättävät virheet" eläinten tehdessä mitä tahtoo todellisia vai myös käsikirjoitettuja.

Delfiiniallasta pääsi myös katsomaan pinnan alta.

Näkymää pinnalta ja samaa allasta pinnan alta.

Päivän päätteeksi kävin yhdellä vuoristorata ajelulla jossa ei ollut vaarana kastua. Se oli vastaavanlainen minkälaisen olin ajanut Kalifornian Magic Mountainissa, penkit kääntyivät 90 asteen kulmaan siten, että rinta- ja katsontasuunta oli alaspäin, aivan mahtavaa!
Vasta myöhemmin lueskelin, että toinen vuoristorata olisi ollut Orlandon alueen suurin ja rankattu maailman 10 parhaan joukkoon :o ...No ei se siltä näyttänyt...

Vaunu ei osunut veteen, vaan pinnan alla olevat suihkut laukesivat vaunun saapuessa kohdalle.

Vein auton lentokentälle jonne löysin helposti katuopasteita seuraamalla.
Mainitsin auton voimakkaasta äänestä eturenkaan osalta ja takakontin vaarallisen teräväksi rikkoutuneesta lukonympäryksestä johon löin pariinkin otteeseen pääni, onneksi ilman pahempia haavoja. Vastaanottovirkailijaa kiinnosti lähinnä se, olinko minä rikkonut lukonympäryksen.

Dodge Caliberilla tuli ajettua Floridassa 1600 kilometriä.

Walt Disneyn majoitukseen sisältyi myös lentokenttäkuljetukset. Pääsinkin muiden matkustajien mukana Disney Magic Expressillä kentältä majapaikkaani.

Auton tankkaaminen yhdysvalloissa

American automaatti. Vihreästä dieseliä, keltaisista valitaan mitä oktaania 87-91 halutaan tankata. Mitä korkeampi oktaani, sitä kalliimpaa.

Se on tullut selväksi, ettei mistään saa polttoainetta ennen maksua, mutta sen jälkeen tavat vaihtelevat.

Luotto- taikka debit kortti vain käytetään polttoaineautomaatin kortinlukulaitteessa, ei jätetä koneeseen kuten kotimaisissa automaateissa.
Yleensä automaatti kysyy ZIP koodia, joka ei tarkoita luottokortin PIN numeroa, vaan postinumeroa.
Suomalainen postinumero siihen ei käy, mutta paikallisia numeroita voi kokeilla, toisinaan tepsii, toisinaan ei.
Parissa paikassa tunnisti kansainväliseksi kortiksi, jonka jälkeen kysyi kortin PIN numeroa, yhden kerran pystyi tankkaamaan ilman mitään näppilyjä.

Helpointa on mennä suoraan sisälle, joko maksaa käteisellä taikka pyytää X dollarin verran polttoainetta kortilla. Mikäli arvioitu hinta on liian suuri, hyvittävät hinnan takaisin.
Käytössäni oli Nordean Visa, MasterCard ja Visa Electron kortit.

Toisissa automaateissa polttoainepistoolin nostamisen jälkeen pitää vielä erikseen nostaa teline jossa pistooli oli yläasentoon, jotta polttoainetta alkaa virtaamaan. Kaksi liikuteltavaa osaa, mutta ensimmäisellä kerralla allekirjoittaneelle liian vaikeaa :-)

Vaikka täällä eri mittayksiköissä liikutaankin, kuvittelisin että polttoaineen oktaaniluku tarkoittaa täälläkin samaa. Polttoaineiden oktaaniluku on kuitenkin vain 87-91.

Vihreästä pistoolista saa dieseliä.

Polttoaineiden hinnat ovat halvimmalla 87 oktaanisella vaihdelleet osavaltioittain 2,35-3,55 dollaria gallonalta eli 0,443-0,669 litralta.
Kyllä noiden hintojen vuoksi sitten saakin taistella Lähi-idässä ihan olan takaa.