Chinatown ja Little Italy

Little Italy tutui olevan pelkkä kulissi turisteja varten. Yksi katu jossa ravintoloita riitti. Varmasti aikoinaan ollut elävä yhteisö, mutta nyt Chinatown puskee päälle valloittaen aluetta katu kadulta.

Turistirysä tai ei, jäin itsekin syömään yhteen Littele Italyn ravintoloista. Paikan valitsin näkymällä Empire State Buildingille (siintää taustalla).

Little Italy käy pienemmäksi liikehuoneisto liikehuoneistolta. Sal´s Pizzeria on jo saanut naapurikseen kiinankieliset kyltit.

Chinatownissa osassa katukylttejä myös tekstit kiinan kielellä.

Tältäkö Kiinassa näyttää?

Leenalle BeLitChan kissa... Tykkäävät kovasti lyhenteistä kuten Soho (South of Houston street) tai Nolita (North of Little Italy).
Tämä on oma kehitelmäni eli Between Little Italy and Chinatown :-)

Museo visiittejä

Viikon aikana tuli vierailtua useammassa museossa kuin... pitkään aikaan.
Ehdoton pääkohde minulla oli Intrepid lentotukialusmuseo, taikka viralliselta nimeltään Intrepid Sea, Air & Space Museum.
Museo pitää sisällään lentokannen konenäyttelyn, "Saaren" siis lentotukialuksessa olevan komentosiltarakennuksen, huoltokannella olevan näyttelyn aluksen historiasta, sekä pienen tiede"puiston".
Samassa laiturissa on myös Growler sukellusvene (laipion kulkuaukot on muuten pieniä) sekä Concorde matkustajakone.
Laituri 86:lle pääsin kätevästi M42 bussilla hotellin läheiseltä 42th kadulta. Metrolippu käy myös busseihin. Viikon aikana opinkin hyödyntämään varsin paljon poikittaisliikenteessä busseja.


Aluksen kannelta löytyy useita tukialuksella käytettyjä konetyyppejä, mutta myös muita lentokoneita mm. A-12 vakoilukone ja F-16 hävittäjä, joka käytössä tänäkin päivänä useiden maiden ilmavoimissa. Myös ulkomaalaisia koneita oli näytillä useampi.

A-12 vakoilukoneen suuret moottorit. Elokuvassa I Am Legend Will Smith pelaa golfia koneen siiveltä.

F-8K Crusader oli saanut maalipinnakseen Vietnamilaisen MiG-21:en alas ampuneen koneen ulkonäön.

Intrepid osallistui toisen maailmansodan aikana Japania vastaan käytävään sotaan ja sai useammankin kerran osuman Kamikaze itsemurha hyökkäyksistä. Hangaari tasolla oli toistakymmentä minuuttia pitkä esitys aluksesta Kamikaze hyökkäysten aikana. Paikka elokuvan esitykselle hämmensi useita ihmisiä, joka oli keskellä näyttelytilaa. Asia selvisi näytöksen aikana. Juuri sille paikalle oli kuollut 68 miestä Kamikaze hyökkäyksen aikana lentokannen läpi tulleen räjähdyksen voimasta. Varsin koskettava esitys kaikkine ääni, savu- ja kuvatehoteineen.

TBM-3M Avenger torpedo pommittaja, jollaista muuten Bush vanhempikin oli lentänyt II-maailmansodan aikana. Taustalla tunnetusta Sabre hävittäjästä jatkokehitetty versio FJ-3 Fury.
Näkymää laivan komentosillalta lentokannelle. Edessä oleva pitsalautanen on E-1B Tracerin tutka-antennin suoja. Siinä on laivaston koneiden tapaan taittuvat siivet, jotta ne saadaan pienempään tilaan.

Käväisin myös Palolaitoksen museossa, jossa esillä mm. vanhoja pumppuvaunuja. Varsin pitkään vaunuja veti jopa 40-60 hengen miehistöt. Tärkeintä oli ollut vaunujen- ja miehistön paraatipukujen ulkonäkö.
Museossa oli myös oma osasto Syyskuun 11. päivän tapahtumille. Mieleenpainuvin kuva oli pelastusasemalta, jonka katosta roikkui kateisiin joutuneiden kollegoiden takit.

Poliisilaitoksen museossa mässäiltiin oikein kunnolla terroriuhalla. Parasta oli kuitenkin näppäintaulu, josta sai huudattaa hälytysajoneuvon eri hälytysääniä :-)
Hälytyssireeni on muuten alunperin otettu käyttöön kansalaisaloitteen pohjalta.

Pilvenpiirtäjämuseo oli aika pieni, mutta ei $5 hintakaan ollut paha, sitä paitsi samalla kävin etsimässä vierestä geokätkön ;-) Museossa on vaihtuva näyttely, jossa tällä kertaa esiteltiin Kiinan ja varsinkin Shanghain pilvenpiirtäjiä.

Empire State Building

Empire State Building on kolmas New Yorkin maamerkeistä ja se oli aikoinaan maailman korkein rakennus. Rakennusaikana 30-luvulla käytiin kovaa kilpaa kummasta rakennuksesta tulee korkeampi, Chrysler- vai Empire State Buildingista. Nykyään rakennus on antenneineen 443 metrin korkuinen.
Rakennuksen huipulle suunniteltiin ilmalaivojen telakoitumisasema, mutta hankkeesta luovuttiin tuuliolosuhteiden vuoksi.

Kaukaa katsottuna rakennus on komea, mutta läheltä tulee lähinnä mieleen Merihaan- taikka Pasilan betonikorttelit (karkotetaankohan minut tämän kommentin vuoksi, eiku piestään kotiin palattuani ao.kaupunginosissa)

Kuvan yläosassa näkyy vastapäisen talon seinää. Katukuilut sen verran kapeita.

Panttasin vierailua huipulle muutamana iltana, mutta perjantaina sain sitten aikaiseksi. Menin vierailulle tarkoituksella auringon laskettua, jotta näkisin Manhattanin valomeren. Näköalatasanne on 86:ssa kerroksessa, sinne pääsee $25 hintaan ja $ 15 lisää, niin pääsee vielä ylöspäin aina 102:een kerrokseen saakka (373m). Pakkohan sinne oli mennä:-)

Empire State Buildingin huippu valaistuna.

Erilaisten juhla- ja vuosipäivien sekä tapahtumien kunniaksi valaistusta muutetaan. Torni oli esim. punaiseksi valaistuna yhtenä päivänä Ihmemaa Oz elokuvan 70-vuotispäivän kunniaksi. Valaistusta myös vähennetään lintujen muuttoaikana, kun rassukat haluavat törmäillä rakennukseen pimeällä ja sumussa.

Aulassa oli järjestelyt suurillekin ihmismassoille, mutta jonoja ei ollut nimeksikään.
Hissi oli varsin nopea, parinkymmenen kerroksen jälkeen ei mittarissa vaivauduttu näyttämään kerroksia vaan hypittiin kymmenen kerroksen välein.

Chrysler Building näytti komealta kuten arvata saattaa.

86-kerroksen näköalatasanteella oli jonkun verran porukkaa, mutta viikonloppua kohden kylmennyt ilma taisi karkottaa suurimmat massat.

Näkymää Times Squaren suuntaan.

Manhattanin kärjen tornitalot olivat varsin kaukana. Taivaalla lentää pari lentokonetta ja horisontissa 4260 metrinen Verrazano-Narrows silta.

Mukanani oli monopod, kameran yksittäinen tukijalka, mutta siitä ei ollut paljon apua, paremmin sai kuvat otettua asettamalla kameran turvallisesti reunukselle. Pimeydestä tuli vartija sanomaan ..en tiedä onko olemassa New Yorkin murretta, mutta niin tuttu tv:stä.. "ethän käytä tuota monopodia, en halua että satutat sillä ketään". Laitoinkin sen minimi asentoon, mutta kaveri tuli vielä myöhemmin asiasta mainitsemaan, ilmeisesti se vain ei mene tarpeeksi lyhyeksi.

****
Tsori että nämä vähän laahaa perässä. Täällä on ollut yllättävän surkeat nettiyhteydet.

Brooklyn Bridge

Brooklyn bridge on Vapauden patsaan ohella New Yorkin tunnusmerkkejä.
Aloitetaan pienellä kuvauspaikka vinkeillä. Matkustin A linjalla High streetin asemalle, josta suunnistin Crocodile Dundeen tyyliin auringosta suuntaa ottaen East Riverin laidalle. Alue on hieman remontissa, joten hyvää kuvaa Manhattanin eteläkärjestä en saanut.
Kuljin Brooklyn bridgen ali sen pohjoispuolelle, josta löytyi sisäänkäynti teollisuusrakennusten välistä Empire-Fulton ferry state parkiin. 1. ja 4. kuva on otettu kyseisestä puistosta.
Pilarien juureen ei pääse viranomaismääräyksellä ja 5v linnatuomio uhkauksella.

Brooklyn bridge Empire-Fulton ferry state parkista nähtynä.

Puiston vieressä on toinen puisto nimeltään Brooklyn park, josta kameraan mahtuvampi näkymä sillan suuntaan.
Pieneen poukamaan on tehty tasanne ja asetettu puistonpenkkejä sillan suuntaan. Muuten ihan mukava paikka, mutta viereiseltä Manhattan bridgeltä tuleva raideliikenteen aiheuttama melu on korvia huumaava.

Ja hieman kauempaa Brooklyn Parkista.

Käväisin lauantaina Little Italyssa ja Chinatownissa. Keksin että Manhattan Bridgeltä voisikin saada hyviä kuvia yläviistosta paikoista. Innostuin sitten kävelemään sillan toiseen päähän saakka. Kuvassa etualalla siis Brooklyn Park, sitten Empire-Fulton ferry state park. Sillan pään läheisyydessä Brooklynin päässä pitäisi olla York Streetin asema, mutta ei sattunut kohdille. Minulle neuvottiin suunta Jay Streetin asemalle joka hieman kauempana.
Kuva otettu Manhattan Bridgen kävelytasanteelta joka ympäröity verkkoaidalla.
Pokkarikameran kanssa ongelmia ei ole, mutta järjestelmäkameran linssin saa joten kuten laitettua (77mm halkaisijaltaan tai pienempi linssi) aidan ja siltarakenteen välistä.

Palataan kuitenkin perjantaille kun kävelin Brooklyn Bridgeä takaisin Manhattanille.

Idän puolen pystypilarit Empire-Fulton ferry state parkista nähtynä.

Kevyenliikenteen väylä kulkee sillan keskellä ylemmällä tasolla nähden autoihin. Toikkaroivat turistit ( itseni mukaan lukien ) aiheuttavat vaaratilanteita varsin kapealla kulkuväylällä. Pyöräilijöillä on oma puolensa jota myös hölkkääjät näyttivät käyttävän.

Brooklyn Bridgen kevyen liikenteen väylää.

Tukipilarien kohdalla oli vähän ruuhkaisempaa mutta muuten matkanteko aurinkoisenakin päivänä eteni varsin mallikkaasti. Kovasti oli tarvitsijoita kuvanottajille, siinä voisi olla bisnesidea, neljännesdollari per laaki :-)

The virallinen poseerauskuva

Manhattan ja keltainen auto

Rannikkovartiosto näytti olevan aika tosissaan. Pienimmistä vartioveneistä alkaen oli aseistuksena raskaat konekiväärit. Tässä touhu näyttää kuitenkin pikemminkin piknik-reissulta.
Näkymää vasemmalle...

...ja oikealle. Kuvan keskellä Empire State Building (vain Mr. Kong puuttuu).

Vapaudenpatsaalla

Ostin lipun etukäteen vapaudenpatsaalle Internet myymälän kautta keskiviikolle 23.syyskuuta, mukaan luettuna visiitin patsaan alustassa olevaan museoon. Samaan pakettiin kuuluu myös Ellis Islandin siirtolaismuseoon tutustuminen. Varasin samalla molempiin paikkoihin omatoimi kierroksen ääniopastimen (audioguide) kanssa. Lipun hinta oli $20, ilman ääniopastinta taisi olla $12.
Hotellin aamiainen alkaa vasta klo 8am, joten jätin sen väliin. Pääsin maanalaisella suoraan Bowling Greenin pysäkille Grand Centralin asemalta.

Yllätyksekseni satamassa ei ollut jonoista tietoakaan. Ennen laivalle pääsyä piti kulkea turvatarkastuksen läpi. Hieman ennen yhdeksää alkoi väkeä saapuman paikalle, mutta mahduimme hyvin kolmikerroksiseen alukseen. Yläkansi oli tietenkin suosituin.

Alus kulki aika läheltä Liberty Islandia ja uskoisin että tavallisella nykyaikaisella pokkarikamerallakin saisi vapaudenpatsaan sopimaan mukavasti kuvaan.
Joissain matkaoppaissa on kerrottu, että patsaan näkee myös Staten Islandin lautalta ilmaiseksi, mutta se myös tarkoittaa vain näkemistä. Itselleni fiilis voisi olla sama kuin mennä Pariisiin ja katsoa bussin ikkunasta kehätieltä Eifel tornia ;-)

Aluksen yläkansi oli lähes täynnä suunnatessamme Battery Parkista Liberty Islandille.

Kuva otettu normaalikameran n.110mm zoomausta vastaavalla asetuksella.

Kuvaamisen kannalta valitettavasti aamupäivä oli pilvinen, mutta onneksi se parani päivän kuluessa.
Kävin aluksi kiertämässä patsaan rantaa kulkevaa tietä pitkin ja sen jälkeen menin nauttimaan aamiaista kahvilaan. Kymmeneltä lähteneessä lautassa näytti olevan jo reilusti enemmän porukkaa kyydissä. Typeränä ajattelin, että antaa heidän nyt aluksi ryysätä ja minä nautiskelen lomapäivästä, nimittäin itse patsaan jalustassa olevaan museoon ja näköalatasanteelle joutui jonottamaan 40 minuuttia.
Mitään isokokoisia kantamuksia ei saanut olla mukana, joten jätin laukun viereiseen tavaransäilytykseen. Avaimen sijaan lukko aukeaisi sormenjäljellä, joka annettiin lukitessa kaappi. Itse asiassa aika kätevä systeemi, harvemmin sormen onnistuu kadottamaan.
Turvatarkastuksessa mentiin varsinaisen Linnanmäki laitteen läpi, joka puhalteli paineilmaa vaatteisiin. Ei tullut sanomista vaikka kaulapussukkani oli paidan alla hakaneulalla kiinni. Metallinpaljastin oli vielä erikseen.
Heti museon aulassa oli patsaan vanha soihtu, joka oli vaihdettu edellisen restauroinnin yhteydessä. Laitos oli sen verran huonokuntoinen ja vanhaa tekniikkaa.
Museokierroksen jälkeen oli 159 portaan nouseminen näköalatasanteelle, taisikin olla ihan hyvä, että kameralaukku jäi objektiivien kera säilytykseen.

Vapaudenpatsas sisältäpäin. Gustav Eifel suunnitteli tukirakenteen vapauden patsaan sisään. Siis se sama herra joka suunnitteli Eifel-tornin.

Palatessani museosta alkoi ilma kirkastumaan. Kiersin patsaan etuosan vielä pariin kertaan ensin lyhyen ja sitten pitemmän zoomin kera.
Aikaansaannoksia näkyy tässä kappaleessa olevien kuvien lisäksi myös skrollaamalla sivun alalaidassa olevaan "vapaudenpatsas kuvia".

N.450mm zoomauksella.

Pyöröpolarisaatiosuodattimen kera pilvet tulevat paremmin esiin.

Vielä viimeinen kuva myötävalossa aluksen suunnatessa Ellis Islandille.

Saarelta lähtevät alukset kiertävät Ellis Islandin kautta, jossa ei tarvitse jäädä pois mikäli ei halua.
Saarella toimii nykyään siirtolaisista kertova museo samassa rakennuksessa, jonka kautta kaikki laivoilla III-luokassa matkustavat tulijat kierrätettiin.
I- ja II luokan matkustajille rekisteröityminen suoritettiin jo laivalla.
Kiersin museon ääniopastimen kanssa ja kävin katsomassa puolen tunnin pituisen elokuvan.
Mikäli matkustajaa ei sairauden, taikka "kykenemättömyyden pitää huolta itsestään" vuoksi passitettiin takaisin vanhalle mantereelle, laivayhtiö joutui kustantamaan matkan. Tästä syystä jo lähtösatamissa tehtiin pientä karsintaa. Tämähän alkaa kuulostamaan tutulta. Jos lentoyhtiö kuskaa nykyään matkustajan jolla ei ole edellytyksiä saapaua maahan, olen ymmärtänyt että lentoyhtiön homma on hoitaa asiakas takaisin lähtöpisteeseen...

Näkymää Ellis Islandilta Manhattanille.

Palatessani hotellille 6pm olin sen verran poikki, että alkuperäis-suunnitelmista poiketen en lähtenytkään vierailemaan Empire State Buildingin näköalatasanteella, vaan suihkun jälkeen käväisin syömässä lähikuppilassa ja tutkiskelin päivän kuva saalista joka oli varsin runsas.